Veikkaan kuitenkin, että Matti Alatalo on kiroillut jätkille koko kotimatkan ja huomenna nähdään liukasliikkeiseksi ärhennetty Kärppäjoukkue.
Tää oli hyvä. Mattiko muka kiroilisi? Ei, eihän Masa sellaista tekisi. Masa menee sanomaan Grönholmille ettei noin voi pelata. JYPin jätkät tulee ja tekee maalin joka himskatin kerta. Nyt Grönholm, tehdään niin että ensi kerralla pelaat paremmin. Otahan tosta tikkari.
Noin Matti asiat hoitaisi. Tästä sain pienen inspiraation ja laitan molempien päävalmentajien kaksi vahvuutta ja kaksi heikkoutta ja vieläpä perustelen väittämäni. Aloitetaan Kärpistä.
Matti Alatalon vahvuudet:
+ Taisteluhengen/motivaation nostattaminen.
Matti on erinomainen saamaan joukkueen henkisen iskukyvyn hyvälle tasolle. Ei huuda pääpunaisena jokaisen virheen jälkeen vaan antaa pelaajien oppia myös omista virheistään.
+ Nuorien pelaajien kehittäjänä erinomainen.
Tässä näkyy selvästi Alatalon aikaisempi pesti Tapparan junioreiden valmennuspäällikkönä. Alatalon paras ominaisuus on nuorten pelaajien taitojen kehittäminen. Matti tekee sen vieläpä nuoria innostavalla tavalla. Puhuen, ohjeistaen, ei huutamalla.
Matti Alatalon heikkoudet:
- Reagointikyky.
Alatalo ei ole kovin nopea reagoimaan pelin sisällä vaikka joskus on ottanut aikalisän oikeaan aikaan, vielä joukkueen pelatessa johtoasemassa eikä vasta sitten kun se on menetetty. Jossain tapauksissa pelaaja saa tehdä virheen toisensa jälkeen eikä Matti vieläkään laita pelaajaa vilttiin vaikka aihetta todellakin olisi.
- Jääräpäisyys.
Matti Alatalo ei vaihda taktiikkaa jos se ei heti toimi. Alatalo haluaa pidemmän aikavälin otannan ennen kuin tekee muutoksia. Harkitseva Oulaisen mies miettii tarkkaan miten haluaa joukkueensa pelaavan. Ehkä liiankin tarkkaan. Enemmänkin mies sorkkii kokoonpanoa rankemmalla kädellä.
Risto Dufvan vahvuudet:
+ Taktinen osaaminen
Dufvan joukkue pelaa taktisesti joukkueena ja hallitsee sen osa-alueen erittäin hyvin. JYP pelaa kurinalaista ohjauspeliä ja kiekon saatuaan nousee terävästi vastahyökkäykseen.
+ On joukkuemies henkeen ja vereen.
Puolustaa omiaan tarpeen tullen ja tämä saa omat pelaajat kunnioittamaan valmentajaa enemmän. Kun pelaajat kunnioittavat valmentajaa, he tottelevat valmentajaa enemmän/helpommin. Tästä syystä Dufvan joukkueet pelaavat hyvin yhteen.
Risto Dufvan heikkoudet:
- Provosoituu helpohkosti.
Dufva elää tunteella jokaisessa pelihetkessä eikä tuo tunnetila lievenny heti kun ottelu loppuu. Tästä syystä saattaa provosoitua helposti jos toimittaja osaa kysyä "oikein".
- Rajaa liikaa pelifilosofiaa.
Tästä voidaan olla montaa mieltä, mutta mielestäni Dufva rajaa liikaa omaa pelifilosofiaansa. Dufvan tyyliin ei kuulu pelotteet. Dufva on myös jääräpäinen eikä suostu hyväksymään että joskus tuollainen pelaaja olisi hyväksi joukkueelle. En tarkoita tällä mitään showtappeluita vaan pelaajaa joka pelaa kovaa ja on tarvittaessa valmis laittamaan tietyn pelaajan kentälle muistuttamaan vastustajaa miten ei tule oman joukkueen pelaajia kohdella.
Näistä saa luonnollisesti olla eri mieltä aivan vapaasti.