Tappara
Tapparan puolustuksesta sanottiin yleisesti jo syksyllä, että siellä on 6-7 maajoukkuetason pelaajaa. Jyrkkiön kannalta hyvin omituinen siirtyminen hakemaan peliaikaa tuosta joukkiosta. Nyt varsinkin finaaleissa otteluiden tason noustessa huimasti,on huomattu erityisiä asioita. Ensinnäkin, Mäntylä on edelleen yksi liigan parhaista puolustajista. Aalto on hyökkäyspään ominaisuuksiensa johdosta ja toisaalta vain niiden johdosta ehdotonta ykkösluokkaa. Puolustuspäässä riski. Leimun hyökkääjätausta paistaa läpi miehen pelaamisesta. Välillä hyviä ratkaisuja hyökkäyspelissä, mutta puolustajana finaaleissa taso on tullut vastaan. Kankaanperä on isäntä, kovan luokan puolustaja, jonka liike on kuitenkin nykypäivän kiekossa, varsinkin Ässien liukkaita hyökkääjiä vastaan liian hidasta. Silti kovan luokan puolustaja, Mäntylän ja Aallon ohella puolustaja, joka mahtuisi jokaiseen liigajoukkueeseen. Clarke: liike ei vain riitä. Pelisilmä hyvää tasoa, mutta kun liike ei enää riitä finaalitasolla, niin mitään ei ole tehtävissä. Sitten on vielä Pekka Saravo, johon sopii samat sanat kuin Clarkeen, paitsi että pelisilmä ei ole ollenkaan hyvä. Entinen maajoukkuepuolustaja muuten.
Tapparan hyökkäyksessä Umicevicin ylivoimaa ei voi liikaa hehkuttaa. Hänen takanaan Ville Nieminen on osoittanut pystyvänsä pelaamaan jälleen huipputason kiekkoa. Miksi Villen hermo ei kestä? Kiekkovarma, vahva pelaaja. Vääristyneen itseluottamuksensa ansiosta yksi parin parhaita pelaajia ja aikoinaan sen takia myös NHL-tason pelaaja. Koskiranta on ollut finaalien suurin alisuorittaja. Pelkää. Hänen kohdallaan raja tullut vastaan. Lucenius on luontainen pelaaja. Taitoa on ja silmää. Jotain toki puuttuu, mutta pystyy nostamaan tasoaan kovissa peleissä, eikä ymmärrä kunnioittaa parempia pelaajia. Eikä toki ole tarvekaan. Venäläisen parhaat päivät on nähty. Kokemusta on, mutta terävyys ja tahto ratkaista ovat kadonneet jo kauan sitten. Antti Erkinjuntin taito on tallella ja arvaamattomuus. Kaveri on kehittynyt ja saanut lisää kiekkovamuutta ja vääntövoimaa. Enää poika ei aristele niinkuin ennen. Jukka Peltolan otteisiin täytyy jokaisen olla tyytyväinen. Jukka on perusominaisuuksiensa osalta riittävä tälle tasolle. Lisäksi pää tuntuu olevan kunnossa ratkaisuihin. Pehmeys toki vaivaa. Kaksonen, Järvinen, Palola, ex-maalikuningas Makkonen ja Malinen ovat valitettavasti tällä hetkellä täysiä turisteja tämän tason peleissä.
Analyysi Ässistä myöhemmin.