Viestin lähetti MS
Erkka Lehtolalta oli aika hyvä Jazzia käsittelevä kolumni Helsingin Sanomissa. Aika hyvin kävi selväksi se, miksi Jazzin tilannen on nyt se mikä se on. Pelaajia ei kiinnosta...
Kyseessä oli kuitenkin vain yhden ihmisen mielipide, ei fakta. Ja tuon ehkä tahallisestikin kärjistetyn mielipiteensä Lehtola oli väsännyt yhden(?) harjoitussession perusteella. Eiköhän syitä Jazzin nykytilaan jouduta kuitenkin kaivamaan aika paljon syvemmältä. Kyllä niitä pelaajia pääsääntöisesti kiinnostaa aika paljonkin. Jopa sitä Lehtolan silmätikuksi joutunutta Juha Luomaa, siitäkin huolimatta, että hänen kohdallaan liigapelaajan status säilyy Jazzin kohtalosta riippumatta. Monen muun jazzailijan liigaura sen sijaan päättyisi seuran mukana. Että eiköhän se kuitenkin kiinnosta...
Kuten Vakio totesi, niin itse valmentamisen kannaltahan tällä päätöksellä ei ole mitään merkitystä. Jos siihen olisi haluttu vaikuttaa, kuten ehkä olisi pitänyt, Sairanen olisi korvattu toisella miehellä vähintäänkin jo elo-, syyskuussa. Tätäkin varmasti harkittiin, mutta milläs vaihdat jos ei ole rahaa, eivätkä Ristimäki tai Lundellkaan olleet käytettävissä pelastustalkoisiin. Ja korostus sanalle talkoot.
Epätoivoisen seuran viimeinen yritys, sitähän tämä on, eikä mitään muuta. Monessa mielessä ymmärrettävää, vähintään yhtä monessa mielessä säälittävää. Kysehän ei ole enää edes herättelystä, sillä eiköhän porukka ole tässä tilanteessa muutenkin ihan riittävän hereillä. Mitä se sitten siihen henkimaailmaan vaikuttaa, saa nähdä. Matti Tuorin mukaan myös pelaajiston puolelta haluttiin vaihdosta, joten jos Sairasen oppositio on ollut suurikin, niin ehkä vaihdos auttaa. Voi siinä silti käydä päinvastoinkin, pahimmillaan hätäratkaisu sekoittaa rivit vielä pahemmin, mikäli mahdollista.
Toisaalta juuri tällä hetkellä tuntuu, että on aivan sama miten ensi lauantaina käy. Jos Jazz ei putoa silloin, putoaa se ensi talven kabinettiväännöissä tai viimeistään ensi kauden jälkeen, sillä sanomattakin on selvää, ettei seura saa jalkeille edes tämän kauden veroista nippua. Tietysti juuri Jazz on näyttänyt monta kertaa aiemmin, että niin kauan kuin on aikaa, on myös toivoa. Mutta vääjäämättä toivokin lopulta hiipuu, kun eteenpäin ei vain millään mennä. Ei Jazzin pelastaminen tukijoitakaan loputtomiin kiinnosta.
Urheilullisesti ykkösdivari olisi Jazzille se kaikkein järkevin ratkaisu tässä vaiheessa. Eihän tässä nykyisessä oravanpyörässä ole pienintäkään tolkkua. Divari tarjoaisi urheilullisesti sopivan tilaisuuden vetää ensin hieman happea, ja rakentaa sitten uutta tulemista kestävämmälle pohjalle. Ikävää vain, ettei talous kestä putoamista. Vai kestäisikö sittenkin? Onko liigapaikka lopulta vain nykyjohdon pakkomielle, jonka edessä ei edes suostuta tutkimaan mahdollisuutta selviytymisestä ja pöydän putsaamisesta divarin kautta? Avokätiset tukijathan Jazzin ovat jo nyt pelastaneet monesta pulasta, mutta jättäisivätkö nämä tukijat uppoavan laivan putoamisen hetkellä? Silloinhan kyseiset tukijat sahaisivat siltä osin omiakin oksiaan, että Jazziin sijoitetut rahat osoittautuisivat näin ollen pelkästään turhaksi parin vuoden tekohengitykseksi. Paljon meni, mutta miksi, jos seura ei lopulta pysykään pystyssä.
Jos itse olisin tukija, voisin hyvinkin mieltyä enemmän siihen vaihtoehtoon, että mennään suosiolla sarjaporrasta alemmas rakentamaan tulevaisuutta. Mieluummin pysyisin tukijana ja Jazzin tulevaisuuden turvaajana tuollaisessa projektissa kuin tässä nykyisessä liigarämpimisessä, jolle ei näillä eväillä loppua näy.
