Paitsioita tai ei, sitä on turha jossitella. Jazzilla oli kylliksi aikaa ja tilaisuuksia hoitaa homma mahdollisista paitsiomaaleista piittaamatta. Tai kesän aikanahan se olisi jo pitänyt hoitaa, niin ettei karsintoihin olisi jouduttu lainkaan.
Saas nähdä mitä tapahtuu. Tuori ilmeisesti haluaa vielä jatkaa taistelua, vaan löytyykö miehelle enää taistelutovereita. Ehkä olisi jo aika antaa periksi. Ja toisaalta, vaikka Jazz pysyisikin jaloillaan, saattaisi Tuorin vaihtaminen olla järkevä veto. Vaikka mies varmasti ison työn tekikin näinä muutamana tekohengitysvuonna, herättää hänen persoonansa kuitenkin aika paljon liian voimakkaita ristiriitoja. Ehkä uuteen nousuun pitäisi tältäkin osin lähteä puhtaalta pöydältä. Ehkä vetäjäksi tarvittaisiin nyt joku, joka pystyy kokoamaan voimat hajottamisen sijasta.
Nythän voitaisiin jälkiviisaina todeta, että Jazzin olisi pitänyt luovuttaa jo vuosia sitten. Suosiolla seura alas ja rästit yhteiskunnan piikkiin. Voi olla, että nyt jo joku porilaisseura kolkuttelisi liigan portteja. Mutta toisaalta pitää ehdottomasti arvostaa sitä, että joku seura pyrkii suoraselkäisesti selviytymään veloistaan. Mielestäni siitä voisivat mediat ja ihmiset ylipäätään antaa respektiä Jazzin suuntaan, tämän jatkuvan mollaamisen ja "hyvä, että päästiin paskasta eroon"-ajattelun sijasta. Helvetti, täällä sentään yritettiin kantaa vastuuta miehen lailla. Ikävää, ettei tuossa pirunmoisessa projektissa ehkä ihan onnistuta.
Fuusioseura edustustasolle saattaisi jopa olla nyt ihan järkevä veto. Ehkä sellainen pystyisi tuon ykkösdivaripaikan ottamaan, ja lähteä kehittämään toimintaa pitkäjänteisesti taas kohti liigaa. Se olisi kuitenkin se nopein tie. Sinänsä fuusio ei kyllä tässä vaiheessa kovasti houkuttele, eihän se ainakaan alussa olisi oikein kenenkään seura. Ja fuusiosseuran nimi herättää kauhua jo nyt, sillä joku helvetin kamalahan siitä tulisi. Mielestäni FC Pori olisi sekin kaikessa tylsyydessään aika hirveä nimi. Mutta kaikesta huolimatta fuusioseura saattaisi olla se järkevin veto. Mutta se on selvä, että ainakaan Tuorin johdolla sellaista ei tulla näkemään.
Reilussa 10 vuodessa yksi seura koki käytännössä kaiken mitä kokea voi. PPT:stä FC Jazziksi, brassivärien tuominen Suomen kentille, kaksi mestaruutta, yksi pronssi, pari cup-finaalia, huikeita pelejä, huikeita maali- ja yleisömääriä sekä lopussa periksiantamatonta taistelua ja ikuiselta näyttänyttä selviytymistä mitä uskomattomimmista kiipeleistä. Järjettömiä valmentajasekoiluja, järjettömiä pelaajakauppoja, pimulaisia, pidätyksiä, vankeustuomioita, jättivelkoja, juoppoutta, ratista kärähtämistä, kuolemaa. Onhan sitä siinä yhdelle seuralle.
Vaikka FC Jazz ei enää koskaan pelaisi eikä palaisi, niin kyllähän tuo jää aika kultaisin kirjaimin suomalaiseen ja porilaiseen jalkapallohistoriaan. Tarunhohtoinen seura, jonka elon taipaleesta ei dramaattisia käänteitä puuttunut. 1990-luvulla oli aika hienoa seurata tätä tuhkimotarinaa, 2000-luvulla ei niinkään.
Kävin miten kävi, kiitos kaikesta, FC Jazz.