Tällä hetkellä näyttää kohtuu vahvasti siltä, että Ralf Rangnickista on siis tulossa uusi Bayernin päävalmentaja. En kyllä rehellisesti sanottuna itse ole ollenkaan innoissani tästä. Ralf Rangnick:ko on se uusi päävalmentaja kenen kanssa lähdetään rakentamaan jotain uutta parin vuoden projektia (/prosessia?) tässä?
Ja pitää myös ihmetellä tätä Bayernin strategiaa tässä uuden päävalmentajan karjoituksessa ja, mikä se urheilustrategia oikeastaan on. Lähinnä sen takia, koska voi ihan aidosti kysyä, että minkälaista jalkapalloa Bayern haluua peluuttaa ja mikä se Bayernin peli-identiteetti pitäisi olla. Nyt potentiaalisten valmentajien listalla oli ensin Alonso ja nyt ollaan Rangnickin kimpussa. Kaksi täysin erityylistä ja eri pelikirjan omaavaa valmentajanaa. Alonson pallonhallintaan tähtäävä pelitapa (jossa keinotekoiset transitiot jne.) ja 'gegenpress-Rangnick', joka on täysin toista ääripäätä, kuin Alonso. Mikä se Bayernin peli-identiteetin siis pitäisi olla?
Jos Alonso oli se haluttu kohde, mutta sitä ei nyt saatu, niin jos olisi tiedossa se selkeä peli-identiteetti ja käsitys mitä halutaan olla, niin tällöinhän lopullisella listalla potentiaalisista nimistä olisi pitänyt olla valmentajia, jotka peluuttavat samantyyppistä jalkapalloa kuin Alonso. Jos siis se on nyt se suunta ja peli mitä halutaan pelata. Mutta nyt hypättiinkin täysin altaan toiseen päätyyn peli-ideologisesti, kun Rangnick on kuvioissa. Ei tästä oikein huou se, että on jokin selkeä punainen lanka, mitä seurataan ja miten halutaan pelata. Jonkun toimittajan pitäisi oikeasti mennä kysymään Eberltä tai Freundilta, että "hei, voisitko pääpiirteittäin kertoa, että millaista jalkapalloa Bayernin haluttaisiin ensi kaudella pelaavan ja, minkälaista peli-identiteettiä Bayernissa halutaan rakentaa?". Jos vastaus on enemmän pallonhallintaan liittyviä juttuja, niin miksi ollaan kiinnostuneita jostain Rangnikista. Tällöin olisi paljon järkevämpää olla kiinnostunut esim. Feyenoordin Arne Slotista, kuin Rangnickista. Jos taas vice versa, niin miksi koskaan oltiin siis kiinnostuneita Alonsosta?
Tässä kaiken välissä oli toki sitten vielä Nagelsmann, joka asettuu ehkä jollain tavalla peli-ideologisesti karkeasti tuohon Alonson ja Rangnickin välimaastoon sillä "lightning transition" -pelityylillään (kuten joku oli Twitterissä aikanaan osuvasti kuvannut), joka perustui siihen tilan jakautumiseen ("division of space") jossa yhdistellään sitten vähän eri elementtejä myös (mm.) pallonhallinta- ja gegenpress-jalkapalloista. Ja sitten on vielä nykyinen päävalmentaja Tuchel, joka myös hänkin eroaa kaikista noista kolmesta em. nimestä ja peli perustuu kompaktiin puolustukseen, ei kovin aggressiiviseen prässiin ja riiston jälkeen nopeaan kääntämiseen. Eli aikamoinen valmentajien sillisalaatti, joista jokainen huhuissa pyörivä nimi perustaa pelinsä peruspilarit erilaiseen lähestymistapaan ja pelikirjaan.
Kyllä seuralla pitäisi olla joku selkeä ja johdonmukainen pelitapa ja -identiteetti, jota seurata ja kaikkien valmentajavalintojen (sekä myös nimien listalla) tulisi seurata sitä selkää punaista lankaa ja muistuttaa enemmän toisiaan. Ainoa tilanne, jolloin olisi perusteltua ehkä poiketa tältä polulta, olisi sellainen, jossa meillä olisi tässä "Valmentaja A" ja "Valmentaja B", joista "Valmentaja A" muistuttaa enemmän seuran haluamaa peli-identiteettiä, kuin "Valmentaja B", mutta "Valmentaja B" on todistetusti (meriittien, pyttyjen, kehitettyjen pelaajien jne. perusteella) 'huomattavasti' (painosanalla huomattavasti) parempi valmentaja kuin "Valmentaja A". Tällöin "Valmentaja B:n" valinta olisi mielestäni se järkevämpi tällaisessa tilanteessa. Jos valmentajavalinnassa pitää tehdä se valinta valmentajan tason tai peli-identiteetin välillä, niin tällöin olisi mielestäni perusteltua valita se tasoltaan 'parempi' valmentaja, kuin ehkä seuran peli-identiteettiin sopivampi.
Kukaan tuskin on sitä mieltä, että Rangnick on "huomattavan" paljon parempi valmentaja (jos ollenkaan...), kuin mm. Arne Slot. Jolloin olisi ehkä juuri perusteltua sivuuttaa se Slotin parempi istuvuus Bayerniin pelifilosofialtaan. Nyt olisi siis huomattavan paljon fiksumpaa yrittää hankkia vaikkapa se Slot, koska valmentajien välillä ei tasossa isoja eroja ole (kuin ehkä Slotin hyväksi...). Eli säilyttä johdonmukaisuus valmentajavalinnoissa. Mutta nyt tämä Bayernin valmentajarekry on kunnon lottobingoa, jossa on kaluttu pelitavallisen nelikentän joka ikinen kolkka ja ääripää.
Entinen maineikas valmentaja Arrigo Sacchi totesi hieman kärjistäen, että on tasan kahdenlaisia valmentajia, on "taktikkoja" ja on "strategisteja". Itse olen tulkinnut tuon likipitäen sillä tavalla, että "taktikoilla" viitataan karkeasti valmentajiin, jotka pystyvät sopeutumaan peliään enemmän tilanteen ja pelin mukaan ja mätsäämään oman joukkueen pelitapaa ja taktiikkaa enemmän vastustajan mukaan, eikä peli ole 'liian' sidottu johonkin yhteen systeemiin ja sen orjalliseen toteuttamiseen. Tulokset ja pelin panos ohjaavat "taktikon" valmistautumista peliin. Tällaiset "taktikkovalmentajat" eivät ehkä ole kaikkein sopivimpia pitkän kauden ja runkosarjan läpiviemiseen, mutta loistavat pudotuspelityyppisessä maailmassa. "Taktikolle" kyse on pelin tuloksesta ja voittamisesta, ei niinkään (keskeisellä tavalla) pelitavasta. Mielestäni Tuchel kuuluu huomattavan paljon enemmän tähän "taktikko" -kategoriaan.
"Strategistit" ovat taas ehkä enemmän valmentajia, jotka laativat yhden toimivan systeemin ja eivätkä sopeuta pelaamistaan niin paljon kuin "taktikot", vaan pysyvät laatimassaan 'ison kuvan' pelisysteemissä, tuloksesta ja pelin panoksesta huolimatta. Tällaiset valmentajat ovat taas ehkä kaikkein parhaimpia juuri pitkään sarjakauteen ja pidempien prosessien valmentajiksi (omasta mielestäni mm. De Zerbi menee taas enemmän tähän kategoriaan). "Strategistille" olennaista on nimenomaan ensisijaisesti se laadittu pelitapa ja systeemi, jopa osittain tuloksen kustannuksella, vaikka pelin kuva ja tilanne huomioiden oliskin järkevää tehdä jotain muutoksia pelaamiseen. Tällaista strategisti-valmentajaa voisi toki osaltaan kutsua lähestymistavaltaan idealistisemmaksi, ja taktikkoa taas pragmaattisemmaksi.
Tämä em. pointti oli hyvä tuoda esille sen takia, koska se liittyy myös tuohon kateissa olevaan punaiseen lankaan Bayernin osalta. Ottaen huomioon, mitä valmentajanimiä Bayern on tässä pohtinut ja kosiskellut, niin en vieläkään tiedä, että kumpaa (Taktikko vai Strategisti) valmentajatyyppiä Bayern tähän itselleen on etsimässä, koska kaikkia valmentajaprofiileja tuon akselin ääripäistä (ja sen väliltä) on tässä nyt heitelty ilmoille. Tuchel oli edellisen urheilujohdon ihan selvä taktikkovalmentaja -valinta, juuri ajatellen isoja UCL-tyyppisiä pudotuspelejä. Mutta, mikä se haluttu suunta tämän uuden rekrytoinnin jälkeen on, niin se on todella isosti hämärän peitossa kyllä juuri nyt.
Ja, jos ylipäätään puhutaan lupaavista valmentajista, joiden kanssa Bayern voisi lähteä sitä yhteistä prosessia ja tulevaisuutta rakentamaan, niin on aika käsittämätöntä, että Rúben Amorimin nimi ei ole noussut missään vaiheessa esille edes heittona, mutta samaisesta Portugalin liigasta on kyllä sitten kuitenkin nostettu jonkun Roger Schmidtin nimeä esille...(mikään muu ei selitä tätä kyseistä hulluutta, kuin se Bayernin fiksaatio saksalaisvalmentajiin). Mm. Amorim, Slot, De Zerbi ovat kaikki sellaisia nimiä, joissa on toki se korkea riski, mutta niin on kyllä Rangnickissakin. Mutta siinä, missä tuossa em. triossa on myös se korkea potentiaali, niin Rangnickissa tätä on taas hyvin vaikea nähdä, kuin korkeintaan "medium reward". Sinänsä jokseenkin pradoksaalista, että nyt Liverpooliin menossa oleva Slot istuisi Poolia paljon paremmin Bayernin pelifilosofiaan, kun taas Rangnick (a'ka Kloppon hengellinen ja pelitavallinen 'isä') sopisi todellisuudessa paremmin Poolin peli-identiteettiin (ja Kloppon työn jatkajaksi) kuin Bayerniin... #justsayin
Ja, jos puhutaan tästä seuran pelitavallisesta identiteetistä, niin mikä on siis nyt se seuran pelaajien runko, mitä Rangnickin johdolla halutaan lähteä rakentamaan? Hommataanko koko joukkue täyteen siis nyt jotain gegenpress-pelaajia ja sitten se on se tulevaisuus? Koska siinäkään ei ole mitään järkeä, että tuodaan sisään nyt valmentaja, joka ajaa sen overhaulin maaliin ja sitten parin vuoden päästä, kun uusi valmentaja tulee, niin sitten joudutaan taas vaihtamaan 60-70% koko pelaajista hänen pelikirjaansa sopiviksi, jos tämä Rangnickin pelitavallinen tie ei olekaan se, mille haluttiin lähteä. Seuralla pitää olla joku isompi suunnitelma tässä siis taustalla, kuin se, että pelaajat aina ns. "vaihdetaan" kulloisenkin valmentajan ja hänen pelitavallisten mieltymystensä mukaisesta (tässä auttaa se johdonmukaisuus valmentajavalinnoissa).
Eli onko ja edustaako Ralf Rangnick ja hänen jalkapallonsa (sekä ne pelaajat, jotka ovat juuri sellaiseen jalkapalloon sopivia) sitä suuntaa, mihin Bayern haluaa seuraaviksi (vähintään) 5-6 vuodeksi sitoutua ja lähteä? Onko tämä suunta se, mihin halutaan pitkäjänteisesti lähteä. Tämä on absoluuttisen relevantti kysymys, koska Rangnickia ollaan nyt juuri tuomassa sillä ajatuksella, että hän saa suorittaa isossa roolissa sitä rosterin overhaulia. Toki Rangnick taisi puhua aika vahvasti tästä seuran ison kuvan urheilustrategiasta (ja miten kokoonpanoa ei voida aina vaihtaa uuden valmentajan mukaan) mm. ManU:ssa taannoin ollessan. Tämä antaisi jotain toivoa, että Rangnick - jos kuka - nimenomaan osaisi erottaa se, että joukkuetta ei ole nyt mitään järkeä välttämättä täyttää hänen pelityyliinsä sopivilla pelaajilla, jos se ei se Bayernin pitkän aikavälin suunta ole, vaan Rangnickin rooli on enemmänkin olla konsulttina ja sparrina juuri sen uuden urheilustrategian luomisessa.
Tästä toki herää se iso kysymys, että onko juuri Bayernin päävalmentajan paikka tosiaan paras rooli vaikuttaa mm. näihin em. asioihin, vai ollaanko Rangnickin rekryssä vuosi liian myöhässä, kun Bayern etsi itselleen nimenomaan uutta urheilutoimenjohtajaa? Se onkin se ongelman isoin ydin, eli nuo kaikki asiat, joita Rangnickilta nyt tunnutaan odottavan tai se työnkuva, miten hänen pitäisi Bayernia oletettavasti auttaa, ovat korkeintaan 'jollain tasolla' linkittyvissä päävalmentajan työnkuvaan, mutta ennen muuta pikemminkin isomman strategisen kuvan urheilujohtamiseen. Siellä päävalmentajan positiossa pitäisi sitten olla joku muu kaveri, kuin Rangnick, joka sen vision ja strategian implementoi käytäntöön. Rangnick on äärettömän fiksu, johdonmukainen näkemyksellinen ja strategisesti ajatteleva henkilö, ja tietyllä tapaa olen itsekin aidosti miehen "fani", ottaen huomioon miehen ura ja vaikutus etenkin saksalaiseen jalkapalloon. Mutta edelleen näen Rangnickin vain parempana ja sopivampana urheilu-/seurajohtajan rooliin siellä taustalla, kuin eturivissä Bayernin kaliiberin seuran päävalmentajana.
Siitä Rangnickin osaamisesta ja tuesta ei ole mitään apua, eikä sillä saada halutua pitkän aikavälin efektiä aikaan siihen urheilustrategiaan, jos marraskuun maajoukkutaukoon mennessä Bayern majailee sijalla 7. ja odotellaan kongin kumahdusta monotuksen suhteen, kun Rangnick on "väärässä" roolissa päävalmentajan paikalla (urheilujohtokin on tällä erää aika "stäkätty" Eberln ja Freundin myötä, eikä keittiössä voi myöskään olla liian montaa 'visiönääristä' kokkia säheltämässä, vaikka oliskin kuinka osaajia tahansa).
Tällaiset pikapotkut ja Rangnickin penkin alle menevä valmennuspesti näyttäisi myös äärettömän huonolta ja olisi raju miinus Eberl&Freund kaksikon vihkoon. Etenkin kaiken tämän kohkaamisen ja ison näytelmän jälkeen, mitä tässä on nyt järjestelty, miten uusi valmentaja luo nyt overhaulin jälkeen uuden aikakauden jne. jne. Jos Rangnickin pesti - kuten on valtavan iso riski - meneekin nyt pika-aikataululla perseelleen, ei se todellakaan mairittele Eberleä tai Freundia millään muotoa.
Jos vielä mietitään, että karkeasti sanottuna 'projektin' ja 'prosessin' ero on siinä, että projektilla on aina jokin selkeä loppukohta ja se on lyhytjänteisempi, kuin prosessi, jolla ei ole ns. selkää loppupistettä, vaan prosessin aikana luomilla vaikutuksilla halutaan paljon pitkäjänteisempiä toimintamalleja (vielä senkin jälkeen kun se prosessi jossain vaiheessa tulee kuitenkin ns. aktiivisen toiminnan osalta päätökseen). Tässä mielessä katsottuna Rangnickin pitäisi nimenomaan olla 'prosessivalmentaja', joka luo sellaisen pohjan ja toimintamallit, joka jatkuu myös hänen pois lähtiessään ja hyödyttää seuraa myös kaukaisessa tulevaisuudessa, kun Rangnick ei ole enää seurassa. Jos Rangnickia taas tuodaan joksikin projektivalmentajaksi, jonka vaikutukset kumotaan/haihtuvat samantien, kun mies seurasta poistuu, eikä niistä ole mitään pitkän aikavälin hyötyä seuran urheilupuolelle, niin tämä on kaikkien aikojen päättömin ja typerin rekry koskaan (--> esim. että kasataan juuri Rangnickille juuri hänen pelikirjaan sopivia pelaajia, mutta sitten se ei olekaan se pitkäjänteinen suunta mihin seura haluaa lähteä ja puolet joukkueesta joudutaan taas vaihtamaan Rangnickin seuraajalle jne. jne.).
Koska millään pytyillä tätä Rangnickin (tod.näköisesti) tulevaa ajanjaksoa ei kyllä tullaa mittaamaan...olisi tietyllä tapaa "ok" uhrata se pidempi prosessi lyhyiden voittojen mielessä, jos ihan selkeästi olisi joku koutsi, jonka kanssa se jackpot olisi mahdollinen (kuten nyt on ehkä tehty Tuchelin ja hänen palkkauksensa yhteydessä). Ihan selkeästi Bayern tämän Tuchelin rekryn yhteydessä nyt haki sitä lyhyen aikavälin isoa osumaa, eikä siinä mitään, mutta Rangnickin kanssa, jolla ei samanlaista ns. korkeaa kattoa sen jackpotin osalta ole, kuin Tuchelilla. Niin se olisi siinä mielessä ihan typerää toimintaa mitata Rangnickin ajanjaksoa jollain pytyillä tai rakentaa toimintaa vain joku 2-3 vuoden intensiivinen projekti ajatellen, jonka loppupäässä on "pakko" olla se iso maali ja sen jälkeen mitään pysyvää ei jäänyt jäljelle, koska Rangnickin kanssa se iso osuma ei vain ole ollenkaan todennäköistä (tai lähimainkaan niin todennäköistä kun mm. jonkun Tuchelin kanssa).
Kaikkein optimaalistahan olisi löytää molemmat tarpeet (=menestys ja iso prosessi) täyttävä valmentaja (kuten esim. Nagelsmann...), jonka kanssa voidaan viedä sitä isompaa muutosprosessia koko ajan läpi, mutta samalla on olemassa myös se ison jackpotin mahdollisuus koko ajan. Ilmeisesti Hoenessilla ja Rangnickilla on aikanaan joskus menneisyydessä ollut aika "rajujakin" erimielisyyksiä ja Hoeness on nähnyt Rangnickin likipitäen "Bayernin vihollisena". Nyt viimeisten huhujen mukaan sovinto herrojen välille olisi kuitenkin tehty ja Hoeness ei olisi Rangnickin tulon tiellä (kuten mm. KHR oli Nagelsmannin). Mutta jotenkin nämä Hoenessin tämän päiväiset lausunnot ovat ehkä ristiriidassa tämän infon kanssa, että sopu Rangnickin kanssa olisi tehty:
"We're discussing it (the new coach), and if one of the decision-makers, for example, can’t stand the new coach at all, then he won’t come. But it’s not just me who has this right, Herbert Hainer and the others have it too". Lol, jotenkin tuosta rivien välistä on vaan luettavissa, että Hoeness haluaisi torpata koko Rangnickin siirron, mutta tiedä sitten.
Toki tämä onkin sitten se yksi raivostuttavia asioita Bayernissa, miksi ihmeessä seuraan on tuotu uusi urheilujohto, jos jollain yksittäisillä dinosaurus-diktaattoreilla on edelleen valta omalla päätöksellään torpata nämä heidän ehdotukset ja tehdä silti, kuten itse haluavat? Eberl&Freund kaksikko puski kovasti Nagelsmannia maaliin (Hoeness puolsi myös Nagelsmannia), mutta Rummenigge torppasi sen. Nyt Rummenigge (+ Salzburgissa Rangnickin oikeana kätenä aikanaa operoinut Freund) taas kannattaa Rangnickia, mutta Hoeness on häntä vastaan.
Tämä näyttäytyy siis tällä hetkellä juuri siltä, miltä sen ei pitäisi näyttää: eli pappaduo KHR&Hoeness kiistelevät tällä hetkellä, kuka on se uusi päävalmentaja, samalla kun juuri tätä hommaa varten palkatat(!) Eberl ja Freund toimittavat kumileimasimen virkaa ja katselevat poikasina vierestä, vailla oikeaa päätöksentekovaltaa. Ei näillä kavereilla ole Bayernissa mitään oikeaa valtaa, vaan sillä hetkellä, kun Rummenigge torppasi Nagelsmannin paluun, eikä antanut Eberln ja Freundin tehdä työtään, niin nämä herrat alennettiin tyhjänpäiväisiksi kumileimasimiksi.
Rooli ei ollutkaan päättää seuraavaa pääkoutsia, vaan päätöksentekoprosessissa tämän kaksikon vastuu oli siellä alkupäässä valmistella ne nimet, (jotka kaikki pappaduo tulee kuitenkin tyrmäämään ja sivuuttamaan) ja papat tekevät lopulta kuitenkin niin kuin itse parhaaksi näkevät... Miksi organisaatioon on palkattu omana expertiisi-roolinaan operatiivisen puolen urheilujohto konsultoimaan sitä 'kärkijohtoa', jos tämä 'kärkijohto' kuitenkin sivuuttaa niiden expertiisirooliin palkattujen asiantuntijoiden (urheilujohtajien) mielipiteet ja lausunnot. Jos heidät uhreilujohtajat nimenomaan on juuri palkattu tarjoamaan sitä asiantuntemusta siitä jostain kyseisestä asiasta johonkin organisaation haluamaan asiaan (tässä kyseisessä keississä päävalmentaja-asia, jonka
piti olla Eberl-Freund kaksikon homma)?
Mitäköhän Eberl ja Freund tästä koko sotkusta ja tilanteesta miettivät? Kun heidän piti juuri olla ne henkilöt, jotka sen uuden pääkoutsin tarkasti kartoittavat ja lopulta päättävät. Nyt selvisikin totuus ja 'papat' eivät vieläkään pysty luovuttamaan valtaa eteenpäin ja dominoivat autoritaarisesti. Bayernin operatiivisen urheilujohdon päähenkilöiden työpaikat lienevät yksiä turhimpia maailmassa...Hoeness&KHR duo on etunpenkeillä, Eberl&Freund duo vain takapenkillä nauttimassa matkasta ja peesaamassa...kun lopulta pitää kuitenkin tehdä se valinta, joka käy sekä Hoenessille että KHR:lle, niin kyllähän se aivan kaiken oleellisen tästä kertoo.
******
Bayernin hallintoneuvosto ('supervisory board') päätyy nimittämään Max Eberln hallituksen urheilujäseneksi ja seuran "uusiksi kasvoiksi" Rummeniggen tilalle... -- -- voi jopa olla etu saada Eberl edustustehtäviin ja 'kasvokuvaksi' seuralla... -- -- todella vakuuttava esiintyminen Eberltä, paljon hyviä juttuja...
Tähän yo. liittyen voi ehkä nyt todeta sen verran, että mielestäni Eberl aloitti pestissään todella vahvasti ja piti tämän viestinnän osalta langat aika hyvin käsissään. Eberln olemus ja viestintä myös median edessä haastatteluissa yms. on ollut juuri sitä, mitä Bayerniin on kaivattu Hoeness&KHR kaksikon poistumisen jälkeen.
Kuitenkin ihan viime aikoina parin viime viikon aikana tästä on lipsuttu aika pahasti ja Eberl on ollut kyllä jonkin sortin pettymys. Eberl palkattiin Bayerniin totta kai ensisijaisesti urheiluosaamisensa ansiosta, mutta myös kuitenkin sellaiseksi uudeksi urheilupuolen "keulakuvaksi" ja urheilupuolen viestinnän nokkamieheksi, jonka tavoitteen pitäisi myös omalla vuorovaikuttamiseellaan median yms. tahojen suuntaan, olla sen kaiken mediahälinän ja ympärillä olevan kohinan lopettaminen. Odotukseni olivat suht isot sen suhteen, että kun Bayernin ympärillä on viime vuosina ollut (taas kerran...) tätä täysin ylimääräistä sirkusta ja hulapaloota - aina etenkin sen kauden isoimman hetken kynnyksellä - niin Eberl pystyisi tuomaan tuohon muutoksen ja laittamaan sen homman kuriin. Laittakaa tämä päävalmentaja-asia nyt pakettiin, tulkaa julki sen nimen kanssa, kertokaa ne kämäiset selityksenne ja perustelunne miksi valintaan päädyttiin (oli se nyt kuka tahansa) ja sitten matka jatkuu eteenpäin. Nyt on ihan uskomaton sirkus ja tällainen saman hernerokan lämmitys käynnissä, kun tilanne vain velloo ja velloo ja velloo...
Nyt kuitenkin ollaan taas menossa kauden kovinta kliimaksia (isot pelit Realia vastaan) ja Bayernin ympärillä on aivan armoton sirkus käynnissä. Mielestäni tämä on miinus Eberlellä, että hän on antanut etenkin tämän uuden valmentajakeskustelun paisua tällä tavoin tällaiseksi jumalattomaksi tivoliksi, eikä pystynyt pitämään tätä topikkia kontrollissa. Tämä kaikki on taas omiaan aiheuttamaan turhaa häiriötä ja levottomuutta seurassa ja joukkueen ympärillä, joka ei ole hyvä asia. Ja viime päivinä on myös tullut näitä täysin hallitsemattomia huhuja pelaajiin liittyen (Bayernin kiinnostus Leverkusenin toppari Tahiin), jopa niin paljon, että toisen joukkueen urheilujohtaja(!!!) eli Rofles joutui ottamaan kantaa näihin huhuihin median suuntaan. Tämä on juuri sitä hallitsematonta narratiivia ja sirkusta, jota Eberln urheilupuolen keulakuvana pitäisi juuri hallita ja tuoda järjestystä tähän, ettei media pääse vielä omalla toiminnallaa höpöttelemään, mitä sattuu ja luomaan lisää tätä sirkusta tähän ympärille.
Se, että Eberl ei ole pystynyt pitämään näiden aiheiden ja tämä sirkuksen osalta lankoja käsissään, vaan (etenkin tuon valmentajarekryn osalta) eväät ja pakka ovat levinneet ihan totaalisesti ympäriinsä, on iso miinus.
Freundille voi jakaa myös pyyhkeitä mm. pelaajarekryjen osalta. Selkeästi Freund on tarvinnut aikaa adaptoitua Bayerniin kokoluokan seuraan ja tämä kausi on osaltaan hieman todistanut sen puolesta, että Freund hätiköi ehkä jonkun verran pelaajamarkkinoilla. Tammikuun ikkunassa tuotiin sisään Zaragoza, koska tarvittiin laituria. Ok, ihan loogista sinänsä tuoda kaveri, joka tulee jo kesällä siirtymään seuraan muutenkin. Mutta se, että tässä asiassa ei tunnuttu ollenkaan konsultoivan seuran päävalmentajaa eli Tuchelia, joka ne peluutuspäätökset tekee, on hieman käsittämätöntä. Nyt käsillä on tilanne, että Zaragoza on lämmittänyt penkkiä kohta puoli vuotta, sen sijaan, että olisi vielä loistanut isossa roolissa Espanjassa. Sacha Boeyn €30 milj. siirto vaikuttaa nyt myöskin aika tyhmältä ja hätiköidyltä. Laatupelaaja, mutta ottaen huomioon Tuchelin suunnitelman peluuttaa Kimmichiä RB:nä, Mazraouin ja sen, että Stanisic pelaa jo seuraan kesällä, oli 30 millin tuhlaaminen Boeyhyn aika kyseenalaista.
Vielä kun nyt on ihan Genoan johtoportaan tasolta varmistettu, miten Bayern yrittii kaapata Dragusinin siirron Spursiin, jolla "huomattavasti Spursia suuremmalla tarjouksella" (Dragusin on lämmittänyt penkkiä Spurssissa), niin kyllä tässäkin asiassa on ollut se tietynlainen punainen lanka ja suunnitelma kateissa. Kukaan hankituista tai huhutuista pelaajista ei ole/olisi oikein solahtanut pakkaan mukaan. Freundilla on ihan selvästi mennyt vielä vähän totutteluun ja adaptoitumiseen aikaa Bayernissa, sen voi huomata tuosta toiminnasta siirtomarkkinoilla. Sen takia oli myös aivan vitaalia tuoda Eberl siihen avuksi ja tueksi.
Ja, jos Bayernin uutta valmentajarekryä voisi osuvasti jollain yhdellä kuvalla kuvata, niin se on kyllä tämä (eikä tämä ole ollenkaan hyvä asia):