Sellaista. Jotkut täällä kuittailivat, että mitä ketjussa kitistään kun on noustu melkein kärkeen, mutta ehkä joukkuetta tuntevat tiesivät, että viime vuosina minkä tahansa pelin häviäminen on ollut ihan mahdollista. Kirjoitin aiemmin, että varaa on korkeintaan yhteen ohipeliin. Nyt tuon eilisen flopin jälkeen kysymys on, oliko se yksi tässä vai jatketaanko samaa tietä kohti nelossijaa. Viisi voittoa siis tarvitaan jos meinataan kannua nostella. Väärien joukkueiden kannattajille, jotka tänne myös tunkivat kuittailemaan eilen, tiedoksi että kärkikolmikosta kuntopuntarin kärjessä eilisen jälkeenkään vaikkapa nyt viiden, kymmenen tai viidentoista ottelun otannalla eivät taida edelleenkään olla madridilaiset. Loppusuora kuitenkin ratkaisee.
Jotain hajahuomioita. Koemanin valintoja voi moittia, mutta toisaalta pitää muistaa, että vaikka nyt Pedri on pelannut melkein joka pelin syyskuusta asti ja Dest myös jossain vaiheessa kuukausikaupalla koko ajan S. Roberton poissaollessa. Koeman selittelikin valintoja väsymyksellä, mikä voi olla ihan oikeakin syy CL-putoamisesta huolimatta. Nykyään kai pelaajien fyysistä virettä ja palautumista pystytään aika tarkkaan myös tekniikan avulla seuraamaan omien tuntemusten lisäksi.
Moribaa en eilisestä syytä yhtään, siellähän tuo meni joukon jatkona ja vaikuttaa kyllä lupaavalta, pallovarmalta ja dynaamiselta pelaajalta, josta todennäköisesti on vielä paljon iloa. Tuossa 16:n lähellä ja sisällä ei kyllä eilisessä ruuhkassa saanut paljoa aikaan, keskikentällä pärjäsi ihan hyvin. Mutta noista sijaisista Robertolla ei nyt sitten onnistunut oikein mikään ja Umtitikin oli aika kaukana vakuuttavasta. Turhia rikkeitä ja esim. vastustajan tokassa maalissa seuraili katseella, kun Piquen selän takana oli pelaaja vapaana.
Alban puolelta taas ei melkein koko pelissä saatu kunnon hyökkäyksiä aikaan, ja harvat keskityspaikat kenki suoraan päin ekaa vastustajaa.
Loppu myös masensi ihan urakalla. Ollaan ensin tasoissa ja sitten maali jäljessä, ja melkein ainoa mitä kyetään yrittämään, ovat epätoivoiset keskitykset Piquelle. Surkeaa. Jo aiemmin taas ihmettelin muutamaankin kertaan, kun tilanteissa jossa kerrankin meinattiin päästä boksissa puolustuksen ohi, haettiinkin jotain ihme syöttöjä taaksepäin huonompaan paikkaan monta kertaa.
Harvoja pieniä valopilkkuja olivat ihan raikkaat ekat minuutit, jonka jälkeen homma jotenkin karkasi ihme sekavuudeksi, ja tuo ekan jakson maali siinä välissä. Siinä Messi ja Grizu näyttivät, miten järjestäytynytkin puolustus voidaan murtaa, kun homma tehdään viimeistä yksityiskohtaa myöten tarkasti ja saumattomasti. Junnuille mallia...
Edit: vielä ehkä jännimmät luvut eiliseltä. 82 % pallonhallinta, silti pataan. Vastustajalla 2 laukausta maalia kohti, 2 maalia.