Tuossa nyt, kun nuo Barcan viime kauden tilastot otin esiin, niin tuli pohdittua tilannetta Tata Martinon kannaltakin. Miettikää millainen matka on suuresta sankarista koko kaupungin sylkykupiksi. Barca pelasi koko syyskauden tuloksellisesti hyvää jalkapalloa ja oli käytännössä varma mestari aina tuonne jornadan 20 tienoille, kunnes parin tasapelin ja kierroksella 22 tulleen tappion myötä sarjasijoitus muuttui toiseksi ja alamäki alkoi huipentuen Tatan potkuihin.
Syyskaudella Barca joka tapauksessa teki ennätyksen pelaamalla kauden alusta lähtien kahdeksan ensimmäistä ottelua ilman pistemenetyksiä ja 14 ensimmäistä ottelua ilman tappioita. Kunnioitettava saldo ja Tata oli suuri sateentekijä.
Tata aloitti hyvin, uudisti pelisysteemiä ja parhaimmillaan joukkue pelasi erittäinkin hyvin. Mutta kuten tiedät, niin keväällä ratkotaan onnistujat ja epäonnistujat. Fakta on, että keväällä Tatan Barcelona jäätyi todella pahasti, vaikka miehen puolustukseksi on toki sanottava, että vaikeaan paikkaan mies tuli valmentajaksi. Titon poisjääminen ja penkin päähän hyppääminen treenikauden perään ei ollut helppo rasti. Ehkäpä Tatan kokemattomuus Eurooppalaisesta jalkapallosta näkyi sitten keväällä, kun muut joukkueet pystyivät kehittämään peliään kevääksi, niin Tatan Barcelona junnasi paikoillaan, hukkasi parhaan pelillisen tasonsa ja lopputuloksena pokaaliton kausi.
Ystävä hyvä, suruun ryyppääminen ei ole mikään ratkaisu. Jää helposti putki päälle.
Heheh. Katsellaan sitten keväällä, että kumpi ottaa iloon ja kumpi suruun.