Täytyy kyllä myöntää, että tietyllä tapaa tykästyin tuosta Castillian pelistä. Eivät yksilötaidoissa ja puhtaassa lahjakkuudessa ole paria poikkeusta lukuun ottamatta sen yrityisempi nippu, mutta paikkasivat tätä sitten hienolla ja tiiviillä joukkuepelaamisella. Se oli vähän kuin Josén nippu pienoiskoossa. Tiivis ja aktiivinen bussi joka antoi Barçan jauhaa siellä missä eivät sen suuremmaksi vaaraksi olleet, mutta heti kun palloa pelattiin eteenpäin, niin välittömästi useammalla kiinni ja tila sekä aika pallolliselta pois. Pyrkivät estämään tätä kääntymästä jne. Noin muutoinkin pallollista pyrittiin aina tuplaamaan tai jopa triplaamaan, pakka pysyi läpi matsin yhtenäisenä ja reagoi todella hyvin tilanteisiin. Lisäksi rikkoivat aina, mikäli muutoin ei palloa meinannut saada pois.
Pari yksilöäkin erottuivat omiin silmiini. Jesé oli jälleen kerran varsin näppärällä päällä (katosi toki hieman kuvasta toisen jakson edessä, liekö väsähtänyt?), mutta tällä on vähän samaa kuin Deulofeullakin eli ne taidot pitäisi saada paremmin hyödynnettyä tehoina. Välillä menee liialliseksikin yksinyrittämiseksi. No varmasti tiedostaa olevansa muita taitavampi, jolloin se helposti hyökkääjällä menee siihen minä itse. Kuitenkin kaveri, jota katselee mielellään, sillä tällä on lahjoja joita ei ihan joka jantterilta löydy. Keskikentällä raatanut Álex oli puolestaan mukava paketti kovaa duunia, fyysisyyttä, että sopivasti luovuutta ja taitoa. Oli ehdottomasti Castillian keskikentän ainoa kaveri, joka kykeni kunnolla edistämään peliä sen vastuun siirtelyn sijaan, joka usein päättyi johonkin heikkoon keskitykseen tms. Vaikutti vähän verkkaiselta, mikä voi nousta haitaksi pääsarjan tempoa ajatellen, mutta osaisi kyllä pelata tuota futista. Muutoinhan tuo oli hieman tasapaksuhko nippu, mutta pirun kurinalainen ja taktisesti hyvin yhteen pelannut sellainen, jossa oli monia Segunda-tasolle varsin laadukkaita kavereita (voisivat pelata Primerassakin), joilta osalta löytyy myös kivasti sitä pääsarjakokemustakin plakkarista. Eivät noista monetkaan varmaan sen kirkkaampia uria luo tai no kyllähän La Liga pelaaminen on jo kohtuu kirkasta touhua eikä mitään tusinatavaraa, mutta tuolla joukkueella voivat tehdä tällä kaudella varsin kovaa tulosta, kun valmennuskin vaikuttaisi asiansa osaavalta. Voisiko sanoa joukkue isolla J:llä.
B:tä jos ruotii, niin Rafinhasta jäi paras maku. On aina vain ihailtava paketti: taitoa, nopeutta ja luovuutta yhdistettynä hienolla työmoraalilla ja kontakteja arkailemattomalla asenteella. Oli ehdottomasti se kaveri, joka tuossa Castillian sumpussa sai jotaan aikaan, kiitos sen, että jaksoi taistella, niistä palloista. Tästä kaverista vaikuttaisi tulevan vielä jotain.
Sergi Roberto oli vierellä jälleen kerran sellainen monipuolinen terrieri, mutta ne oikeasti peliä edistäneet ja joukkuetta auttaneet teot jäivät jälleen pitkälti tekemättä vaikka täyden 90 minuuttisen kentällä ravasikin. Kaverin ehkäpä suurin vahvuus olisi oikea aikaiset nousut taustalta boksiin, mutta Castillia pelasi nämä varsin hyvin pois kommunikaation ja merkkauksen pelatessa. Sergi tarjoaa illasta toiseen sitä tuttua ja tasaista vääntämistään, mutta harvoin on kuitenkaan sen suurempi ratkaisupelaaja, jota kuitenkin pitäisi tällä tasolla olla, mikäli halajaa ykkösjoukkueeseen nousta. Kaverin kohdalla tietää mitä saa ja onhan tämä ihan laadukas ja monipuolinen kaveri Segunda-tasolle, mutta tiedä sitten kuinka pitkälle tuolla tasaisuudella ja monipuolisuudella pääsee? Tietyllä tapaa turhauttava pelaaja, sillä astetta v-mäisemmällä ja särmikäämällä tyylillä voisi saada tuosta paketista enemmän irti. Nyt olisi vähän tuollainen nätisti hymyilevä kauniskasvoinen ja kiharatukkainen naapurinpoika, josta varmasti saa kivoja kuvia ja on kentän ulkopuolella todellinen symppistyyppi, mutta harmi vain, että futiksessa kannattaisi olla enemmin hieman mulkku, eikä ulkonäöstäkään heru niitä lisäpinnoja. Ei siis mitään uutta ja mullistavaa.
Ilie oli pohjalla ihan ok, muttei tarjonnut kuitenkaan samanlaista dominointia, mitä JDS viime kaudella. Kaveri on hieman hitaahko, jolloin nopeita väkkäröitä vastaan tulee turhan usein liian kiire ja kun ei peliälyltään ole kuitenkaan mikään Busi, vaikkei mikään onnetonkaan, jolloin se verkkaisempi jalka vain näkyy. Lobato hääri myös jostain käsittämättömästä syystä enimmäkseen keskustassa vaikka tämän suurimmat vahvuudet eli räjähtävyys ja liike tulisivat paremmin esiin laidassa. Keskellä kaveri oli mielestäni enemmän haitaksi kuin hyödyksi ihmeellisine harhoineen.
Deulofeu oli varsinkin avausjaksolla pirteä ja yritteliäs, mutta sen suurempia tehoja ei tästä syntynyt sillä Castillia otti Gerardin pirun tarkasti. Olivat näemmä teroittaneet tätä vastustajan vaarallisimpana yksilönä sillä järjestäen triplasivat tätä. Tämä myös tepsi, sillä Gerardilta puuttuisi, ainakin vielä, Messimäinen kypsyys jättää ne harhautukset tekemättä ja pallo menettämättä kun vastassa on tiivis nippu vastustajia. Nopeasti palloa toisaalle siirtämällä olisi voinut aueta tilaa muualle, mutta liian usein Gerard lähti puskemaan sitä toivotonta kujaansa. Mikäli jostain vain löytyy valmentaja, joka saa tuon taidon ja räjähtävyyden, mitä kaverilta löytyy valjastettua huomattavasti kypsemmin joukkueen eduksi, niin alettaisiin puhumaan jo varsin kovasta pelurista. Vielä toistaiseksi kaverin ja siten osin ihan koko joukkueenkin pelaaminen on turhan helposti vartioitavissa pimentoon.
Dongou jäi kärjessä varsin yksin ja etenkin ilman palloja. Tauolla Eusebio otti sitten tappiotilanteessa ainoan puhtaan kärkensä vaihtoon ja tilalle yhden laiturin/keskikenttäpelurin lisää, jolloin peli muuttui entistä enemmän keskustassa jauhamiseksi ja väkisin läpipuskemiseksi. Ne kerrat kun saivat pallon hyvälle keskityspaikalle laitaan kaatuivat jo siihen, ettei boksissa ollut ainoatakaan B:n pelaajaa. En ihan ymmärtänyt tuota liikettä.
Hyökkääminen ei siis aivan parhaalla mahdollisella tavalla kulkenut, mistä paljon meni vahvasti puolustaneen vastustajan ohella myös liian onnettoman pallottoman liikkeen piikkiin, sillä tuo oli kuin sitä väsynyttä Pepin Barçaa viime keväältä. Palloa hallittiin juu, mutta eipä siitä mitään hyötyä ollut kun kukaan ei hirveämmin tehnyt itseään pelattavaksi puhumattakaan, että olisi nähty toinen toisiaan tukeneita juoksuja. Ilman tuota aktiivista liikettä tuo pallonhallinta kun on ihan turhan kanssa. Pitää toki antaa paljon propseja Realin pojille, sillä nämä pelasivat todella tiivistä ja loistavaan reagoimiseen ja kommunikointiin perustunutta peliään, jossa jokainen kaveri tuntui tietävän täsmälleen mitä tehdä. Vähän kuten Josén armeija sarjaporrasta ylempänä. Tuo tuottikin ylläri pylläri sitä tulosta.
B:n puolustuksesta en tiedä oikein viitsiikö siitä mitään sanoakaan. Laitapakit saivat vielä jokseenkin puhtaat paperit omissa kirjoissani, sillä pitivät ylöspäin peliä leveänä ja puolustussuuntaan ei kumpikaan ollut sen suuremmissa ongelmissa vaan nopeudellaan pystyivät hoitamaan tilanteita. Balliu ei pallon kanssa ihmeisiin pystynyt, vaan tämän hyökkäyksien tukeminen on lähinnä sitä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan juoksemista, mutta sen sijaan Grimaldo, joka siis paikkasi sarja-avauksessa punaista katsellutta Planasia, peippaili muutamaan otteeseen varsin näyttävästi. Vielä sinne mahtuivat turhan usein ne yhdet ylimääräisetkin kikat, jolloin hyvä nousu kuivui kokoon, mutta kyllähän tässä kaverissa vain olisi kokemuksen karttuessa aineksia laatupakiksi. Toivon mukaan vain saa niitä minuutteja, sillä paljon mieluummin tätä nuorukaista seurailee kuin Balliun kaltaista tylsänpuoleista Planasia, joka on toki tehnyt jo jokusen virheen enemmän urallaan ja oppinut siten niistä, jolloin pelaaminen on varmempaa ja ns. turvallisempaa, mutta se suuresti kiehtova raaka potentiaali vain uupuisi.
Topparipari oli sen sijaan suorastaan kamala. Ajattelin niitä Almería matsin highlighseja katsellessani, etteivät varmaan samanlaisia virheitä heti perään tarjoile, mutta väärässäpä olin. Tuo Lombán-Gómez –tandemi on vain järkyttävän hidas ja virhealtis. Sitten kun kumpikaan ei olisi (Lombán ainakaan vielä vaikuttanut, parin matsin jäkeen ei parane vielä täysin tuomita) erityisen älykkäältä vahvasti peliä lukevaltakaan topparilta, niin ongelmat ovat ilmeisiä. Tätä vielä korostaa pallonhallinnan myötä aktiivisesti korkealla linjalla pelaaminen, jolloin tuon kaltaiset topparit ovat vain auttamatta ongelmissa. Ero viime kauden nopeaan ja vahvasti peliä lukeneeseen Bartra-Muniesa –kaksikkoon oli kuin yöllä ja päivällä. Tällä hetkellä tuo keskusta vain vuotaisi kuin seula, jonka lisäksi tekevät vielä karmaisevia virheitä, joten joten… Pientä lohtua tarjoaa lopussa vaaralliselta vaikuttaneella kamikaze-tyylillään toisen keltaisen ja siten punaisen napanneen Gómezin tuleva pelikielto. Nyt olisi pakkokin kokeilla uutta miestä topparina, ja tuskinpa se ainakaan yhtään huonommin voi mennä, mitä tällä kaksikolla olisi nyt pari peliä mennyt. Edgar Ié voisi tulla kyseeseen. Pienempänä toppari/laitapakkina, tämän voisi kuvitella olevan astetta paria nopeampi, mikä ei välttämättä ole lainkaan huono juttu.
Jatkuu..