Rolf Paski
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HPK, Raittiuslegioona & FC Kraak
Virran perhe pääsee samaan mutta vain kahdella pelimiehellä. Tosin ei ainuttakaan oranssia mestaruutta. Pelleoranssia ei lasketa.
Neljä mestaruutta samassa perheessä. Ei huono suoritus.
Mitallit siis pois Patrikilta ja Jonilta!Pelleoranssia ei lasketa.
Tappara myös tarjosi noin 6 kertaa sen mitä Toivola tarjosi edelliskaudelle :) Hieno homma että Joni pääsee nostaan pokaalia.Jukka Peltola kertoi juuri, että kaipa se Tuulola JR saa toimia seremoniamestarina, sieltä löytyy. Onnittelut sinne!
Tapparaan kelpas. Täällä moni tietäjä ei juuri oo arvostanut.
Varmaan näinkin. Mutta palstalla on paska lentänyt Joni Tuulolan suuntaan viimeiset kaudet mitä täällä pelasi ja sen jälkeen. Aikamoista dissausta ollut. Ainakaan peliesitysten tai mediaesiintymisten perusteella en ole tätä ymmärtänyt.Tappara myös tarjosi noin 6 kertaa sen mitä Toivola tarjosi edelliskaudelle :) Hieno homma että Joni pääsee nostaan pokaalia.
Ettei Markolle ainakin maistuisi vähän hapan liikaakin.Tuulolat taitaa kaikki olla melkoisia velikultia, tai ainakin Marko ja Joni?
Ilta-Sanomat 30.4.2022 7:05 / Timo Sihvo
Keijo Kuusela piilotteli etsintäpartiota suossa korren läpi hengittämällä – leirihelvetin läpikäyneestä lentäjästä tuli huippukiekkoilija
Hävittäjälentäjänä palvellut huippukiekkoilija Keijo Kuusela näki toukokuussa 1944 ainoaksi mahdollisuudeksi törmätä koneellaan punahävittäjään. Laskuvarjolla pelastautunut mies piilotteli venäläistä etsintäpartiota vedessä hengittämällä korren läpi. Kuuselan vanhemmat luulivat poikansa kuolleen, mutta tämä palasi sotavankeudesta nälkiintyneenä ja alkoi menestyä kaukaloissa.
Berliinin valtava Sportpalast kiehui helmikuussa 1941. Tällä kertaa kysymys ei ollut natsihallituksen propagandaministerin Joseph Goebbelsin hurmahenkisestä puhetilaisuudesta vaan jääkiekko-ottelusta, jossa Saksan mestari Rot-Weiss kohtasi pelikiertueella olleen Suomen maajoukkueen.
20-vuotias keskushyökkääjä Keijo ”Keku” Kuusela ajoi loppuhetkillä läpi ja laukoi Suomen voittomaalin.
Osuman aiheuttamassa tunnekuohussa Kuusela taklasi vielä vastustajan laidan yli ja sai kahden minuutin jäähyn. Suomi otti kuitenkin maukkaan voiton luvuin 5-4.
Kuusela oli debytoinut mestaruussarjassa Hämeenlinnan Tarmon joukkueessa kaksi vuotta aiemmin. SM-sarja pystyttiin pelaamaan jatkosodan aikana vain kaudella 1942–43. Seuraavalla kaudella sarja jäi kesken, koska Kaisaniemen kenttä tuhoutui Helsingin suurpommituksissa helmikuussa 1944. Myös liikenneyhteydet katkeilivat.
Vänrikki Keijo Kuusela palveli Hävittäjälentolaivue 28:ssa, joka oli siirtynyt Itä-Karjalaan. Pääkenttänä oli Hirvas.
Kuusela lähti 8. toukokuuta 1944 tiedustelulennolle Morane-Saulnier-hävittäjällä. Hän kohtasi venäläisten amerikkalaisvalmisteisia Bell P-39 Airacobria, jotka olivat kova pala vanhentuneelle ja hitaammalle Moranelle.
Kuusela ampui alas yhden Airacobran. Ilmavoitto oli hänen uransa ainoa. Sen jälkeen vänrikki päätyi rajuun ratkaisuun.
– Keijo kertoi minulle huomanneensa, että vastustaja on ylivoimainen. Hänelle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin lentää päin venäläistä konetta. Samalla hän hyppäsi laskuvarjolla, Kuuselan leski Irene Kuusela, 83, muistelee.
Kuusela pudotti yhden Airacobran ampumalla ja toisen törmäämällä. Samassa rytäkässä omakin kone syöksyi maahan.
Kuusela joutui pelastautumaan vihollisen puolelle. Hän päätti vältellä kaikin keinoin etsijöitä.
– Keku muisteli kerran, että hän oli veden alla suossa ja hengitti korren kautta, HPK:n riveissä pitkän kiekkouran tehnyt Hilpas Sulin, 87, kertoo.
Etsijöiden karttelu onnistui tiettävästi parin päivän ajan.
– Hän oli piilossa vähän aikaa, mutta arvasi, että hänet löydetään, Irene Kuusela tuumii.
Kantakorttimerkintöjen mukaan Keijo Helmer Kuusela katosi sotalennolla 8. toukokuuta 1944 ja joutui vangiksi lähellä Vytegran kaupunkia. Vytegra on 15 kilometriä etelään Äänisestä.
Irene Kuusela ei ole kuullut aikaisemmin Keijon vangitsemispaikkaa eikä sitäkään, että hänen miehensä oli ollut Tserepovtsin vankileirillä, 325 kilometriä etelään Vytegrasta. Lisäksi kiekkoilija oli virunut vankilassa Sorokassa Vienanmeren rannalla. Matkaa Vytegrasta sinne on 514 kilometriä.
– Hän kertoi, ettei ruokaa ollut ja pidettiin kauheassa janossa. Keijo oli nuollut sellin seiniä. Jano oli kuulemma pahempi kuin nälkä, Irene Kuusela kuvailee.
Keijo oli valittanut naisvartijoiden olleen miehiä säälimättömämpiä.
– Keijo osasi venäjää. Se pelasti hänen henkensä, leski arvioi.
Keijo Kuuselan kohtalosta ei saatu mitään tietoja kotimaahan. Vanhemmat olivat varmoja, että heidän poikansa oli kuollut.
Kuusela palasi sotavankeudesta 13. joulukuuta 1944. Hän oli laihtunut kurimuksessa noin 50-kiloiseksi. 170-senttinen kiekkoilija painoi normaalisti 65 kiloa.
Kerrotaan että Kuusela näki Hämeenlinnan hautausmaalla oman hautakivensä. Tästä vaiheesta ei kuitenkaan löydy enää mitään todisteita.
– Kysyin joskus, voisiko hän kertoa niistä ajoista. Hän sanoi, että ne ovat vanhoja asioita. Ei niistä puhuta, Irene Kuusela huokaa.
Palattuaan Suomeen Keijo Kuusela kuntoutui yllättävän nopeasti ja pelasi jo tammikuussa 1945 SM-sarjaa Tarmon paidassa. Tarmo vei hopean ja Kuusela voitti maalipörssin.
Ketju ”Ka-Ku-Sa” eli Matti Karumaa-Keijo Kuusela-Eero Salisma oli hämeenlinnalaisten tehokas ja pelätty ykkösnyrkki. Kolmen perättäisen hopean jälkeen Tarmosta leivottiin mestari 1948 ja -49.
Eero ”Luiro” Salisma siirtyi HPK:n riveihin kauden 1949 jälkeen. Hänen tilalleen Tarmon ykkösvitjaan tuli Esko Tie. Legendaarinen kirjainyhdistelmä ”Ka-Ku-Ti” oli valmis.
– Ketjun tehtäväjako oli selkeä. Keijo oli rakentava pelaaja, taitava luistelija ja hyvä mailankäsittelijä. Karumaa oli kookas jässikkä ja maalintekijä. Esko oli kolmantena lenkkinä. Hänestä tulee mieleen nykyajankin työteliäät laiturit, jotka haastavat vastustajien puolustusta ja riistävät kiekkoja, Esko Tien poika Kaarle Tie pohtii.
Hän ihmettelee, miksi aikansa paras ketju rikottiin, kun 1952 valittiin maajoukkuetta Oslon olympiakisoihin. Esko Tie pudotettiin viimeisenä joukkueesta.
– Isä kertoi myöhemmin, ettei joukkueesta putoaminen hirveästi harmittanut, mutta se harmitti, ettei hän saanut niitä hienoja edustusasuja.
Itsekin I-divisioonassa kiekkoillut Kaarle Tie oli ammattikoulussa voimistelunopettaja Keijo Kuuselan oppilaita.
– Pelasimme kiekkoa hänen tunneillaan. Keijo pelasi mukana ja otti homman aika tosissaan eli oli vahvasti mukana.
59 maaottelun mies Kuusela voitti urallaan kaksi suomenmestaruutta, seitsemän hopeaa ja kaksi pronssia. SM-sarjan maalikuningas hän oli kolme kertaa ja pistepörssin ykkönen kahdesti. Viimeisen kauden mestaruussarjassa Keku pelasi 1958–59.
HPK pudotti Tarmon syksyllä 1959 karsinnoissa suomensarjaan. Legendaarinen seura ei koskaan enää palannut huipulle.
Hampurilaissyntyinen Irene Kuusela (o.s. Wieland) koki pikkutyttönä kesällä 1943 operaatio Gomorrahin eli brittien ja amerikkalaisten toteuttamat terroripommitukset, jotka veivät jopa 40 000 hampurilaisen hengen.
– Äiti makasi päälläni suojatakseen minua lentäviltä lasinsirpaleilta. Itse muistan vain koneiden jyryn, pommien vihellyksen ja paukkeen sekä äidin kamalan huudon, kun häntä sattui selkään, Irene Kuusela kertoo.
Hän tuli töihin Hämeenlinnaan vuonna 1957. 36-vuotias Keijo Kuusela oli nähnyt 17 vuotta nuoremman Irenen keilahallissa ja kertonut muille menevänsä naimisiin neitosen kanssa. Hieman myöhemmin Kuuselasta tuli erinäisten vaiheiden jälkeen Irenen tennisopettaja. Eikä aikaakaan, kun kiekkolegenda kosi Ireneä.
– Sanoin, etten mene naimisiin kanssasi. Sinähän olet yhtä vanha kuin isäni. Ei siitä tule mitään, Irene Kuusela nauraa.
Pari meni kihloihin jouluaattona. Kultaseppä Matti Karumaa teki kihlasormukset. Myöhemmin Irene ja Keijo vihittiin.
– En ollut koskaan nähnyt Saksassa jääkiekkoa. Hampurissa oli yksi tekojäärata, jossa vanhat herrat pelasivat curlingia. Radalla sai myös luistella.
Hämeenlinnassa Irene oppi käymään lätkämatseissa vanhalla Kiekkostadionilla.
– Keijosta ei tullut valmentajaa. Luiro oli valmentajatyyppi, Keijo ei.
Kun Keijo Kuusela pääsi 1980 eläkkeelle, perhe päätti muuttaa Saksaan. Uudeksi kotipaikaksi tuli 3 000 asukkaan Glashütten, joka sijaitsee 32 kilometrin päässä Frankfurt am Mainista.
Keijo Kuuselan eläkepäivät jäivät yllättävän lyhyiksi.
– Hän hieroi aina nilkkaansa, siihen oli sattunut jääkiekkoilussa. Sanoin, että olisikohan syytä mennä lääkäriin. Keijo ilmoitti, ettei lääkäri tiedä mitään. Hän itse tietää, Irene Kuusela kertoo.
Hänen mukaansa Keijolla lähti jalasta verihyytymä liikkeelle ja meni sydämen läpi tuhoten keuhkot.
– Lääkäri sanoi, että Keijo on tosi vakavasti sairas. En tajunnut, että hän kuolee.
Keijo Kuusela sai kohtalokkaan kohtauksen kotonaan ja menehtyi 63-vuotiaana sairaalassa Bad Soden am Taunuksessa 27. huhtikuuta 1984.
Ini päälliköi Leijonissa.
Ilves on uuden maailman Jokerit: ruoppaa joka kevät Kerhon, erityisesti sentterien osalta (Leino, Konna, Tikka...)Ruokonen,Latvala ja Tikka siis Ipaan. Tsemit pojille jatkoon!
No, näistä tuoreimmista lähtijöistä vain Tikka harmittaa, ja Liukas korvannee hänetkin ihan asiallisesti.
No joo, näinhän se rehellisyyden nimissä on. Täytyy luottaa, että Pikellä on parikin ässää hihassaan keskikaistalle; tarvitaan ykkössena ("Broadhurst") ja alempiin ketjuihin mieluusti joku romuluinen menijä (käänteinen Collins).Eiköhän se nyt niin tule olemaan, että Liukas on lähtökohtaisesti upgreidaus Ruokosesta.
Tikka pelasi ylivoimat, alivoimat, kauhoi aloitukset ja oli vielä kaiken lisäksi ärsyttävä mulkvisti (vastustajan kannalta). Ei ihan olla siellä kyllä.
Ruokonen on hieman tuntematon suuruus itselle, ilmeisesti hyvä alivoimalla ja vahvuudet muutenkin kiekottomassa pelissä? Latvala ilmeisesti iso oman pään luuta, omaa jonkinlaista kiekollista potentiaalia ja suurin kehityskohta on luistelu? Valottaisiko kerhofanit tarkemmin millaisia pelimanneja ovat
Ruokonen on hieman tuntematon suuruus itselle, ilmeisesti hyvä alivoimalla ja vahvuudet muutenkin kiekottomassa pelissä?
Ruokonen nopea duunari jolla kädet ei aina pysy vauhdin mukana. Pennasen sanoin täydellinen alivoimapelaaja.Ruokonen on hieman tuntematon suuruus itselle, ilmeisesti hyvä alivoimalla ja vahvuudet muutenkin kiekottomassa pelissä? Latvala ilmeisesti iso oman pään luuta, omaa jonkinlaista kiekollista potentiaalia ja suurin kehityskohta on luistelu? Valottaisiko kerhofanit tarkemmin millaisia pelimanneja ovat
Tikkan lähtö harmittaa eniten, mutta toisaalta ei yhtään. Pelasi kerhossa niiiiin väärässä roolissa. Ei todellakaan ole tehoketjujen mies. Ilveksessä varmasti pääsee sinne missä on parhaimmillaan!