Ex-Kerholaiset

[TheRikza]

Santeri Lukka päättää pelaajauransa ja aloittaa Ässien junioriorganisaatiossa puolustajien kehitysvalmentajana.

 

[Polemos]

Hesarissa pitkähkö juttu Jarkko Varviosta / Jääkiekko | Nuori Jarkko Varvio antoi lehdelle kuolemattoman kommentin Hannu Jortikasta – seuraavana aamuna soi puhelin

Helsingin Sanomat 28.4.2022 / Tapani Salo

Nuori Jarkko Varvio antoi lehdelle kuolemattoman kommentin Hannu Jortikasta – seuraavana aamuna soi puhelin

Jarkko Varvio, 50, voitti jääkiekon MM-kisojen pistepörssin Prahassa vuonna 1992 tehtyään yhdeksän maalia. Pikkupoikana hänen ykköslajinsa oli kuitenkin seiväshyppy.
​

Jarkko Varvio oli sensaatio jääkiekon MM-kisoissa Prahassa ja Bratislavassa 30 vuotta sitten. Varvio laukoi turnauksessa yhdeksän maalia, keräsi kymmenen tehopistettä ja voitti pistepörssin.

Suomen MM-historian ensimmäinen mitali ratkesi välierän voittomaalikilpailussa Tšekkoslovakiaa vastaan. Varvio oli ensimmäinen laukoja. Yleisö vihelsi ja Varvio luisteli kiduttavan pitkään kenttää ympäri odottaen tuomarien lupaa lähteä yritykseensä.

”En tiedä mikä siinä kesti. Ehti jo mennä hapoille, kun kiersin kaukaloa ympäri”, torstaina 50 vuotta täyttävä Varvio muistelee hymyillen.

Kun Varvio viimein sai laukaisuluvan, hän luisteli kohti Petr Brizan vartioimaa maalia, hetkautti vartaloaan ensin hiukan oikealle, kämmenpuolelle, mutta käänsi sitten rystylle ja nosti kiekon ohi Brizan verkkoon. Varvio nosti kädet pystyyn ja luisteli vaihtoaitioon.

”Rystyharhautus oli tuohon aikaan patenttikikkani. Käytin sitä läpiajoissa. Olin jo hyvissä ajoin päättänyt mitä yritän.”

Suomen maalissa Markus Ketterer torjui kerta toisensa jälkeen Tšekkoslovakian yritykset. Neljäntenä laukojana Keijo Säilynoja onnistui myös yrityksessään. Kun heti perään Tomas Jelinek epäonnistui, Suomen voitto varmistui.

Finaalissa Ruotsi oli liian kova Leijonille, mutta MM-hopea loi pohjan suomalaisen jääkiekon uudelle aikakaudelle. Kolme vuotta myöhemmin Suomi voitti jo MM-kultaa Tukholmassa.

Varvio oli hurjassa iskussa turnauksen avauspelistä lähtien. Hän täytti 20 vuotta 28. huhtikuuta. Saman päivän iltana Suomi kohtasi Saksan.

Varvio vietti unohtumattoman synttäriehtoon laukomalla kolme maalia Saksan verkkoon Leijonien 6–3-voitossa.

Varvio pelasi Tšekkoslovakian kisojen jälkeen vielä kahdesti MM-turnauksessa, 1993 Saksassa ja kotikisoissa 1997. Prahan mitali jäi kuitenkin ainoaksi MM-tasolla.
Varvio nousi huipulle jääkiekossa, mutta pikkujuniorina hänen ykköslajinsa oli seiväshyppy. Päätös panostaa täysillä urheiluun tehtiin Varvion perheessä jo varhain.

”Kerran yläasteen alkupuolella toin kahdeksaisen jostain kokeesta isälle allekirjoitettavaksi. Hän vähän katsoi, että ei kai ole jäänyt treenit väliin, kun tulee noin hyviä numeroita.”

Varvion nimissä ovat yhä Hämeen yleisurheilun 9- ja 10-vuotiaiden ikäkausiennätykset seiväshypyssä (230, 265).

”Minulla oli alastulopatjat Pirkkalassa kotipihalla ja Oriveden mökillä. Treenasin paljon, mutta laji oli siihen aikaan todella kova. Sergei Bubka oli juuri noussut huipulle. Arvelin, että pärjäisin paremmin joukkuelajissa.”

Varvio aloitti jääkiekon viisivuotiaana Rantaperkiön Ilveksessä.

Vähän myöhemmin perhe muutti Pirkkalaan. Siellä Ilveksellä ei ollut joukkuetta ja Varvio pelasi pari kautta Tapparassa ennen kuin palasi Ilvekseen.

”Tauno Niemi oli hyvä valmentaja jääkiekossa. Hän antoi luvan harrastaa myös muita lajeja, mutta 13-vuotiaana jätin yleisurheilun ja valitsin jääkiekon. Ilveksen junnuporukoissa emme aluksi olleet ihan huipulla, mutta into ja halu kehittyä olivat kovia. A-junioreissa meitä ei voittanut enää kukaan.”
Ilveksen 1972 syntyneissä oli Varvion lisäksi monta kovaa pelimiestä, muun muassa Sami Ahlberg, Pasi Määttänen, Kristian Taubert, Jari Virtanen ja Matti Kaipainen.

”Ahlberg, Määttänen ja Kaipainen olivat monta vuotta samassa ketjussa. Minä pelasin muun muassa Virtasen kanssa. Treeneissä Määttäset olivat punainen ketju ja me olimme vihreitä. Ne olivat kovia vääntöjä. Ärsytti enemmän hävitä punaisille loppupelit harjoituksissa kuin hävitä sarjapeli jotain toista porukkaa vastaan.”

Varvio takoi paljon tehopisteitä nuoremmissa junioreissa. 16-vuotiaiden maajoukkueeseen ei kuitenkaan irronnut paikkaa Pohjola-leiriltä.

"Se oli kova isku. Lopetin silloin jääkiekon kokonaan. Sanoin Niemen ’Tanelle’, että tämä loppuu nyt tähän. Jos ei riitä maajoukkueeseen, niin se on sitten goodbye.”

Valmentaja ei kuitenkaan antanut periksi. Hän soitteli ja houkutteli nuorta lahjakkuutta harjoituksiin.

”Kolmen kuukauden jälkeen annoin periksi ja menin takaisin.”

Varvio pääsi Ilveksen liigajoukkueeseen 1990 yhteen otteluun varamieheksi. Varsinainen debyytti tuli kuitenkin kaudella 1990–91.

”Aloitin Jari Multasen ja Juha Pajuojan kanssa. Myöhemmin pääsin Mika Niemisen rinnalle. Hän oli suuri idolini. Pukukopissa olin Niemisen ja Risto Siltasen välissä. Siinä juniori oppi tavoille”, Varvio hekottaa.

Kesällä 1991 Varvio vaihtoi Ilveksen HPK:hon. Hän pelasi Kerhossa kaksi kautta.

”Menin armeijaan Hämeenlinnan autokomppaniaan. Kasarmi oli siihen aikaan lähellä jäähallia, ja toimiupseerit olivat pääasiassa HPK:n junnukoutseja. Lomat pyörivät ja aina pääsi harjoituksiin. Toiselle HPK-kaudella saimme Hannu Jortikan valmentajaksi ja menimme finaaliin asti, mutta hävisimme TPS:lle.”
Särmikäs Jortikka ja nuori Varvio joutuivat törmäyskurssille. Hämeen Sanomien toimittaja haastatteli Varviota ja kehui, kuinka suuren muutoksen Jortikka oli saanut aikaan HPK:ssa.

”Minulle taisi tulla tunne, että nyt Jortikkaa kehutaan liikaa. Sanoin, että ’Jortsu’ ei ole tietääkseni tehnyt yhtään maalia.”

Lausunto meni lehteen ja siitäkös nousi meteli.

”Seuraavana aamuna puhelin soi. Jortikka oli langan päässä ja halusi minut heti toimistolle. Menin sinne ja Jortikka huusi, että jos lehdistössä lähdet häntä vasten hyökkäämään, niin olet loppukauden katsomossa. Et pelaa enää peliäkään. Sanoin, että selvä homma. Siitä se tilanne rauhoittui.”

Toisen HPK-kauden jälkeen Varvio oli kesällä 1993 palaamassa Ilvekseen.

”Tein jo sopimuksen, mutta sitten tuli lähtö rapakon taakse ja paluu ei toteutunut.”

Minnesota North Stars varasi Varvion NHL:ään 1992 toisella kierroksella. Vuotta myöhemmin seura vaihtoi kotipaikkansa Teksasiin ja siitä tuli Dallas Stars.

Tv-sarjan kautta suomalaisille tutusta kaupungista tuli Varvion uusi kotikaupunki.

”Pelillisesti muutto Amerikkaan ei ollut iso harppaus, mutta muuten oli. Kielitaitoni ei ollut hääppöinen. Olin aluksi pari kuukautta aika hiljaa, mutta sitten kieli alkoi sujua.”
NHL-jääkiekko oli jotain uutta Teksasissa. Dallasin joukkueessa ruotsalaiset Ulf Dahlen ja Tommy Sjödin olivat Varvion lisäksi ainoat eurooppalaiset.

”Katsojat eivät paljon tajunneet pelistä, mutta puitteet olivat kunnossa. Treenipaikat ja hallit viimeisen päälle.”

Varvio sai nimensä Dallas Starsin historiaan. Hän teki seuran ensimmäisen voittomaalin NHL:ssä ottelussa Detroitia vastaan.

”Se oli rebound maalin kulmalta. Treenipelit menivät hyvin ja aloitin kauden Dahlenin ja Mike Modanon kanssa ykkösketjussa ja sitten onnistuin myös maalinteossa ekassa NHL-kamppailussa.”

Varvio pelasi avauskaudella kahdeksan NHL-ottelua. Suurin osa vuodesta meni IHL:n Kalamazoossa, mutta hyökkääjä ehti käydä katsastamassa Dallasin tunnetut maamerkit.

”Kävin ranchilla missä Dallasin tv-sarjaa kuvattiin ja myös [John F.] Kennedyn surmapaikalla. Se oli ihan hallin vieressä.”

Kalamazoota valmensi sittemmin hienon uran NHL:ssä tehnyt Ken Hitchcock.

”Toisen kauden olin aika paljon Dallasin mukana, mutta katselin pelejä popcorn-osastolta varamiehenä. Silloin tuli mieleen, että jotain täytyy tehdä. Ei tule mitään, jos ei pääse pelaamaan.”
Varvio palasi Suomen ja Lukkoon 1995. Kahden Rauman vuoden jälkeen Varvio siirtyi Tampereelle ja Tapparaan Rauno Korven valmennukseen.

”Se oli ihan ok kausi. Hävisimme Jokereille puolivälierissä.”

Varvion matka jatkui Ruotsiin HV71:n riveihin. Hän valmistautui kauteen huolella, mutta pelit eivät lähteneet sujumaan.

”Sain ainoat potkut urallani 12 ottelun jälkeen. Minut oli hommattu maalintekijäksi, mutta maaleja ei tullut kuin yksi. Ehdin jo miettiä, että loppuvatko pelit tähän, pelaanko enää jääkiekkoa ollenkaan. Sitten AIK:sta soitettiin ja muutin Tukholmaan.”

Puolentoista AIK-kauden jälkeen Varvio siirtyi Sveitsin Rapperswiliin. Sitten Varvio kohtasi taas Hannu Jortikan. ”Kultasormi” oli valmentanut TPS:n kaksi kertaa peräkkäin mestariksi ja kokosi joukkuetta kaudelle 2000–01.
”Olin kesämökillä, kun sain puhelun. Siihen aikaan kavereilla oli tapana soitella herjapuheluita. He esiintyivät milloin minäkin kuuluisuutena. Vastasin puhelimeen ja siellä sanottiin, että täällä Jortikka, morjes. Olin ihan varma, että joku kaveri siellä pilailee. Sanoin, että lopettakaa jo pelleily. Jortikka huusi jo vähän kovempaa, että täällä on Hannu Jortikka Turusta, etkö sää ymmärrä. Vihdoin sanoin, että ok Hannu, mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa.”

Varvio siirtyi Turkuun. Se oli hyvä valinta, sillä TPS voitti kolmannen peräkkäisen mestaruutensa keväällä 2001.

”Luulin, että kaupunki olisi täpinöissä, kun mestaruus tuli, mutta Turussa oli jo niin totuttu voittamaan, ettei torilla ollut paljon porukkaa juhlimassa. Mestaruus oli jo arkipäivää.”

Varvio vaihtoi kauden jälkeen taas maisemaa. Tällä kertaa Saksaan.

”Piti mennä vuodeksi, mutta reissussa menikin neljä kautta.”

Keväällä 2005 Varvio tuumasi, että pelihommat taitavat olla tässä. Oli aika palata Suomeen ja aloittaa uusi elämä.

”Katselin Aamulehteä ja huomasin, että Inchcape hakee automyyjää. CV:ni oli jääkiekkoa lukuun ottamatta tyhjä, mutta sain paikan. Opettelin hommat ja asetin tavoitteet peliuran jälkeiselle elämälle.”

Vuonna 2009 Varvio perusti Lari Nurmen kanssa oman henkilöstö- ja rekrytointialan yrityksen Innolink Staff.

”Aloitimme ihan nollasta, mutta nyt pyöritämme 16 miljoonan liikevaihtoa ja tiimissä on 19 henkilöä. Olen ollut nyt 13 vuotta yhtiön toimitusjohtajana. Unelma-ammatti löytyi jääkiekon jälkeenkin.”

Jarkko Varvio​

Syntynyt 28.4. 1972 Tampereella.

Pelipaikka: hyökkääjä (right).

Seurat: Ilves, HPK, Dallas Stars, Kalamazoo Wings, Lukko, Tappara, HV 71, AIK, Rapperswil-Jona, Bremerhaven, Fischtown Penguins, EV Ravensburg.

Arvokisat: Kolmet aikuisten MM-kisat, kahdet 20-v MM-kisat, 18-v EM-kisat.

Aikuisten mitalit: MM-hopea 1992, SM-kulta 2001, SM-hopea 1993, SM-pronssi 1996.

Perhe: vaimo Saaramia, lapset Ada ja Viola.

Uran ikimuistoisimmat maalit: ”Ensimmäinen liigamaali Ilveksen paidassa JYPiä vastaan Tampereella 1990. Siinä toteutui pikkupojan unelma. Sitten Prahan MM-kisojen välierän rankkarimaali 1992 ja uran eka NHL-maali.”

Juniorivuosien idoli: Mika Nieminen.

 

[Ralph]

Nyt on molemmat Tuulolan pojat Suomen mestareita.

 

[Purkan Jauhaja]

Nyt on molemmat Tuulolan pojat Suomen mestareita.

Neljä mestaruutta samassa perheessä. Ei huono suoritus.

 

[Ralph]

Neljä mestaruutta samassa perheessä. Ei huono suoritus.

Mutta Eetun mestaruus on arvokkaampi kuin nuo muut yhteensä.

 

[Purkan Jauhaja]

Mutta Eetun mestaruus on arvokkaampi kuin nuo muut yhteensä.

Tietysti. Ja löytyyhän sieltä pojilta kultamitalit myös maajoukkueesta.

Ja isältä Ruotsalaista kultaa.

 

[Rolf Paski]

Neljä mestaruutta samassa perheessä. Ei huono suoritus.

Virran perhe pääsee samaan mutta vain kahdella pelimiehellä. Tosin ei ainuttakaan oranssia mestaruutta. Pelleoranssia ei lasketa.

 

[Jeskamareee]

Pelleoranssia ei lasketa.

Mitallit siis pois Patrikilta ja Jonilta!

 

[Musta_Kyy]

Jukka Peltola kertoi juuri, että kaipa se Tuulola JR saa toimia seremoniamestarina, sieltä löytyy. Onnittelut sinne!

Tapparaan kelpas. Täällä moni tietäjä ei juuri oo arvostanut.

 

[Breivarin kikka]

Jukka Peltola kertoi juuri, että kaipa se Tuulola JR saa toimia seremoniamestarina, sieltä löytyy. Onnittelut sinne!

Tapparaan kelpas. Täällä moni tietäjä ei juuri oo arvostanut.

Tappara myös tarjosi noin 6 kertaa sen mitä Toivola tarjosi edelliskaudelle :) Hieno homma että Joni pääsee nostaan pokaalia.

 

[Musta_Kyy]

Tappara myös tarjosi noin 6 kertaa sen mitä Toivola tarjosi edelliskaudelle :) Hieno homma että Joni pääsee nostaan pokaalia.

Varmaan näinkin. Mutta palstalla on paska lentänyt Joni Tuulolan suuntaan viimeiset kaudet mitä täällä pelasi ja sen jälkeen. Aikamoista dissausta ollut. Ainakaan peliesitysten tai mediaesiintymisten perusteella en ole tätä ymmärtänyt.

 

[Purkan Jauhaja]

Sarokselle paha loukkaantuminen juuri ennen pudotuspelejä. Jopa 4-6 vkoa sivussa.

 

[Hereworth]

No aivan turhakehan Tuulola J. on ollut Kerhossa ja KooKoossa pelatessaan. Helpompi pelata Tapparassa, kun kenttäkaverit paikkaavat jos ja kun virheitä tulee. En kaipaa, en vähää alusta.

 

[Stevie]

Tuulolat taitaa kaikki olla melkoisia velikultia, tai ainakin Marko ja Joni?

 

[sportfan]

Tuulolat taitaa kaikki olla melkoisia velikultia, tai ainakin Marko ja Joni?

Ettei Markolle ainakin maistuisi vähän hapan liikaakin.

 

[Polemos]

Ilta-Sanomissa juttua Keijo Kuuselasta / Keijo Kuusela piilotteli etsintäpartiota suossa korren läpi hengittämällä – leirihelvetin läpikäyneestä lentäjästä tuli huippukiekkoilija

Ilta-Sanomat 30.4.2022 7:05 / Timo Sihvo

Keijo Kuusela piilotteli etsintäpartiota suossa korren läpi hengittämällä – leirihelvetin läpikäyneestä lentäjästä tuli huippukiekkoilija​

Hävittäjälentäjänä palvellut huippukiekkoilija Keijo Kuusela näki toukokuussa 1944 ainoaksi mahdollisuudeksi törmätä koneellaan punahävittäjään. Laskuvarjolla pelastautunut mies piilotteli venäläistä etsintäpartiota vedessä hengittämällä korren läpi. Kuuselan vanhemmat luulivat poikansa kuolleen, mutta tämä palasi sotavankeudesta nälkiintyneenä ja alkoi menestyä kaukaloissa.

Berliinin valtava Sportpalast kiehui helmikuussa 1941. Tällä kertaa kysymys ei ollut natsihallituksen propagandaministerin Joseph Goebbelsin hurmahenkisestä puhetilaisuudesta vaan jääkiekko-ottelusta, jossa Saksan mestari Rot-Weiss kohtasi pelikiertueella olleen Suomen maajoukkueen.

20-vuotias keskushyökkääjä Keijo ”Keku” Kuusela ajoi loppuhetkillä läpi ja laukoi Suomen voittomaalin.

Osuman aiheuttamassa tunnekuohussa Kuusela taklasi vielä vastustajan laidan yli ja sai kahden minuutin jäähyn. Suomi otti kuitenkin maukkaan voiton luvuin 5-4.

Kuusela oli debytoinut mestaruussarjassa Hämeenlinnan Tarmon joukkueessa kaksi vuotta aiemmin. SM-sarja pystyttiin pelaamaan jatkosodan aikana vain kaudella 1942–43. Seuraavalla kaudella sarja jäi kesken, koska Kaisaniemen kenttä tuhoutui Helsingin suurpommituksissa helmikuussa 1944. Myös liikenneyhteydet katkeilivat.

Vänrikki Keijo Kuusela palveli Hävittäjälentolaivue 28:ssa, joka oli siirtynyt Itä-Karjalaan. Pääkenttänä oli Hirvas.

Kuusela lähti 8. toukokuuta 1944 tiedustelulennolle Morane-Saulnier-hävittäjällä. Hän kohtasi venäläisten amerikkalaisvalmisteisia Bell P-39 Airacobria, jotka olivat kova pala vanhentuneelle ja hitaammalle Moranelle.

Kuusela ampui alas yhden Airacobran. Ilmavoitto oli hänen uransa ainoa. Sen jälkeen vänrikki päätyi rajuun ratkaisuun.

– Keijo kertoi minulle huomanneensa, että vastustaja on ylivoimainen. Hänelle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin lentää päin venäläistä konetta. Samalla hän hyppäsi laskuvarjolla, Kuuselan leski Irene Kuusela, 83, muistelee.

Kuusela pudotti yhden Airacobran ampumalla ja toisen törmäämällä. Samassa rytäkässä omakin kone syöksyi maahan.

Kuusela joutui pelastautumaan vihollisen puolelle. Hän päätti vältellä kaikin keinoin etsijöitä.

– Keku muisteli kerran, että hän oli veden alla suossa ja hengitti korren kautta, HPK:n riveissä pitkän kiekkouran tehnyt Hilpas Sulin, 87, kertoo.

Etsijöiden karttelu onnistui tiettävästi parin päivän ajan.

– Hän oli piilossa vähän aikaa, mutta arvasi, että hänet löydetään, Irene Kuusela tuumii.

Kantakorttimerkintöjen mukaan Keijo Helmer Kuusela katosi sotalennolla 8. toukokuuta 1944 ja joutui vangiksi lähellä Vytegran kaupunkia. Vytegra on 15 kilometriä etelään Äänisestä.

Irene Kuusela ei ole kuullut aikaisemmin Keijon vangitsemispaikkaa eikä sitäkään, että hänen miehensä oli ollut Tserepovtsin vankileirillä, 325 kilometriä etelään Vytegrasta. Lisäksi kiekkoilija oli virunut vankilassa Sorokassa Vienanmeren rannalla. Matkaa Vytegrasta sinne on 514 kilometriä.

– Hän kertoi, ettei ruokaa ollut ja pidettiin kauheassa janossa. Keijo oli nuollut sellin seiniä. Jano oli kuulemma pahempi kuin nälkä, Irene Kuusela kuvailee.

Keijo oli valittanut naisvartijoiden olleen miehiä säälimättömämpiä.

– Keijo osasi venäjää. Se pelasti hänen henkensä, leski arvioi.

Keijo Kuuselan kohtalosta ei saatu mitään tietoja kotimaahan. Vanhemmat olivat varmoja, että heidän poikansa oli kuollut.

Kuusela palasi sotavankeudesta 13. joulukuuta 1944. Hän oli laihtunut kurimuksessa noin 50-kiloiseksi. 170-senttinen kiekkoilija painoi normaalisti 65 kiloa.

Kerrotaan että Kuusela näki Hämeenlinnan hautausmaalla oman hautakivensä. Tästä vaiheesta ei kuitenkaan löydy enää mitään todisteita.

– Kysyin joskus, voisiko hän kertoa niistä ajoista. Hän sanoi, että ne ovat vanhoja asioita. Ei niistä puhuta, Irene Kuusela huokaa.

Palattuaan Suomeen Keijo Kuusela kuntoutui yllättävän nopeasti ja pelasi jo tammikuussa 1945 SM-sarjaa Tarmon paidassa. Tarmo vei hopean ja Kuusela voitti maalipörssin.

Ketju ”Ka-Ku-Sa” eli Matti Karumaa-Keijo Kuusela-Eero Salisma oli hämeenlinnalaisten tehokas ja pelätty ykkösnyrkki. Kolmen perättäisen hopean jälkeen Tarmosta leivottiin mestari 1948 ja -49.

Eero ”Luiro” Salisma siirtyi HPK:n riveihin kauden 1949 jälkeen. Hänen tilalleen Tarmon ykkösvitjaan tuli Esko Tie. Legendaarinen kirjainyhdistelmä ”Ka-Ku-Ti” oli valmis.

– Ketjun tehtäväjako oli selkeä. Keijo oli rakentava pelaaja, taitava luistelija ja hyvä mailankäsittelijä. Karumaa oli kookas jässikkä ja maalintekijä. Esko oli kolmantena lenkkinä. Hänestä tulee mieleen nykyajankin työteliäät laiturit, jotka haastavat vastustajien puolustusta ja riistävät kiekkoja, Esko Tien poika Kaarle Tie pohtii.

Hän ihmettelee, miksi aikansa paras ketju rikottiin, kun 1952 valittiin maajoukkuetta Oslon olympiakisoihin. Esko Tie pudotettiin viimeisenä joukkueesta.

– Isä kertoi myöhemmin, ettei joukkueesta putoaminen hirveästi harmittanut, mutta se harmitti, ettei hän saanut niitä hienoja edustusasuja.

Itsekin I-divisioonassa kiekkoillut Kaarle Tie oli ammattikoulussa voimistelunopettaja Keijo Kuuselan oppilaita.

– Pelasimme kiekkoa hänen tunneillaan. Keijo pelasi mukana ja otti homman aika tosissaan eli oli vahvasti mukana.

59 maaottelun mies Kuusela voitti urallaan kaksi suomenmestaruutta, seitsemän hopeaa ja kaksi pronssia. SM-sarjan maalikuningas hän oli kolme kertaa ja pistepörssin ykkönen kahdesti. Viimeisen kauden mestaruussarjassa Keku pelasi 1958–59.

HPK pudotti Tarmon syksyllä 1959 karsinnoissa suomensarjaan. Legendaarinen seura ei koskaan enää palannut huipulle.

Hampurilaissyntyinen Irene Kuusela (o.s. Wieland) koki pikkutyttönä kesällä 1943 operaatio Gomorrahin eli brittien ja amerikkalaisten toteuttamat terroripommitukset, jotka veivät jopa 40 000 hampurilaisen hengen.

– Äiti makasi päälläni suojatakseen minua lentäviltä lasinsirpaleilta. Itse muistan vain koneiden jyryn, pommien vihellyksen ja paukkeen sekä äidin kamalan huudon, kun häntä sattui selkään, Irene Kuusela kertoo.

Hän tuli töihin Hämeenlinnaan vuonna 1957. 36-vuotias Keijo Kuusela oli nähnyt 17 vuotta nuoremman Irenen keilahallissa ja kertonut muille menevänsä naimisiin neitosen kanssa. Hieman myöhemmin Kuuselasta tuli erinäisten vaiheiden jälkeen Irenen tennisopettaja. Eikä aikaakaan, kun kiekkolegenda kosi Ireneä.

– Sanoin, etten mene naimisiin kanssasi. Sinähän olet yhtä vanha kuin isäni. Ei siitä tule mitään, Irene Kuusela nauraa.

Pari meni kihloihin jouluaattona. Kultaseppä Matti Karumaa teki kihlasormukset. Myöhemmin Irene ja Keijo vihittiin.

– En ollut koskaan nähnyt Saksassa jääkiekkoa. Hampurissa oli yksi tekojäärata, jossa vanhat herrat pelasivat curlingia. Radalla sai myös luistella.

Hämeenlinnassa Irene oppi käymään lätkämatseissa vanhalla Kiekkostadionilla.

– Keijosta ei tullut valmentajaa. Luiro oli valmentajatyyppi, Keijo ei.

Kun Keijo Kuusela pääsi 1980 eläkkeelle, perhe päätti muuttaa Saksaan. Uudeksi kotipaikaksi tuli 3 000 asukkaan Glashütten, joka sijaitsee 32 kilometrin päässä Frankfurt am Mainista.

Keijo Kuuselan eläkepäivät jäivät yllättävän lyhyiksi.

– Hän hieroi aina nilkkaansa, siihen oli sattunut jääkiekkoilussa. Sanoin, että olisikohan syytä mennä lääkäriin. Keijo ilmoitti, ettei lääkäri tiedä mitään. Hän itse tietää, Irene Kuusela kertoo.

Hänen mukaansa Keijolla lähti jalasta verihyytymä liikkeelle ja meni sydämen läpi tuhoten keuhkot.

– Lääkäri sanoi, että Keijo on tosi vakavasti sairas. En tajunnut, että hän kuolee.

Keijo Kuusela sai kohtalokkaan kohtauksen kotonaan ja menehtyi 63-vuotiaana sairaalassa Bad Soden am Taunuksessa 27. huhtikuuta 1984.

 

[lartama24]

Keku toimi 70-luvulla ammattikoulun ja samoin kentän vahtimestarina / kentänhoitajana. Äkäinen ukko, jonka kieltoa olla menemättä kentälle kun se aurattiin, ei kukaan edes ajatellut rikkoa.

 

[Eversti Sandels]

Ini päälliköi Leijonissa.

 

[vastaantulija]

Ini päälliköi Leijonissa.

Olisi kuin luotu kapteeniksi.

Ini (c)

 

[vastaantulija]

Juha Metsolan ja Miro Aaltosen KHL-sopimukset julkaistu ensi kaudelle. Nämä on varmasti sovittu ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.

Onneksi ainakin Aaltosella on kokemusta ohareiden tekemisestä.

 

[MarkoPalo]

Juu, Ylen jutun mukaan ainakin Metsolan sopimus Avtomobilistiin oli tehty jo tammikuussa, uudet sopimukset vaan on rekisteröity nyt 1.5. ja siksi seura/KHL on ne nyt julkaissut. Metsolalla ei ole kuitenkaan aikomustakaan palata Venäjälle, tuskin muillakaan

 

[Orangezone]

Ruokonen,Latvala ja Tikka siis Ipaan. Tsemit pojille jatkoon!

 

[Ikävänkantaja]

Ruokonen,Latvala ja Tikka siis Ipaan. Tsemit pojille jatkoon!

Ilves on uuden maailman Jokerit: ruoppaa joka kevät Kerhon, erityisesti sentterien osalta (Leino, Konna, Tikka...)

No, näistä tuoreimmista lähtijöistä vain Tikka harmittaa, ja Liukas korvannee hänetkin ihan asiallisesti.

 

[Rinksu]

No, näistä tuoreimmista lähtijöistä vain Tikka harmittaa, ja Liukas korvannee hänetkin ihan asiallisesti.

Eiköhän se nyt niin tule olemaan, että Liukas on lähtökohtaisesti upgreidaus Ruokosesta.

Tikka pelasi ylivoimat, alivoimat, kauhoi aloitukset ja oli vielä kaiken lisäksi ärsyttävä mulkvisti (vastustajan kannalta). Ei ihan olla siellä kyllä.

 

[Ikävänkantaja]

Eiköhän se nyt niin tule olemaan, että Liukas on lähtökohtaisesti upgreidaus Ruokosesta.

Tikka pelasi ylivoimat, alivoimat, kauhoi aloitukset ja oli vielä kaiken lisäksi ärsyttävä mulkvisti (vastustajan kannalta). Ei ihan olla siellä kyllä.

No joo, näinhän se rehellisyyden nimissä on. Täytyy luottaa, että Pikellä on parikin ässää hihassaan keskikaistalle; tarvitaan ykkössena ("Broadhurst") ja alempiin ketjuihin mieluusti joku romuluinen menijä (käänteinen Collins).