Helsingin Sanomat 28.4.2022 / Tapani Salo
Nuori Jarkko Varvio antoi lehdelle kuolemattoman kommentin Hannu Jortikasta – seuraavana aamuna soi puhelin
Jarkko Varvio, 50, voitti jääkiekon MM-kisojen pistepörssin Prahassa vuonna 1992 tehtyään yhdeksän maalia. Pikkupoikana hänen ykköslajinsa oli kuitenkin seiväshyppy.
Jarkko Varvio oli sensaatio jääkiekon MM-kisoissa Prahassa ja Bratislavassa 30 vuotta sitten. Varvio laukoi turnauksessa yhdeksän maalia, keräsi kymmenen tehopistettä ja voitti pistepörssin.
Suomen MM-historian ensimmäinen mitali ratkesi välierän voittomaalikilpailussa Tšekkoslovakiaa vastaan. Varvio oli ensimmäinen laukoja. Yleisö vihelsi ja Varvio luisteli kiduttavan pitkään kenttää ympäri odottaen tuomarien lupaa lähteä yritykseensä.
”En tiedä mikä siinä kesti. Ehti jo mennä hapoille, kun kiersin kaukaloa ympäri”, torstaina 50 vuotta täyttävä Varvio muistelee hymyillen.
Kun Varvio viimein sai laukaisuluvan, hän luisteli kohti
Petr Brizan vartioimaa maalia, hetkautti vartaloaan ensin hiukan oikealle, kämmenpuolelle, mutta käänsi sitten rystylle ja nosti kiekon ohi Brizan verkkoon. Varvio nosti kädet pystyyn ja luisteli vaihtoaitioon.
”Rystyharhautus oli tuohon aikaan patenttikikkani. Käytin sitä läpiajoissa. Olin jo hyvissä ajoin päättänyt mitä yritän.”
Suomen maalissa
Markus Ketterer torjui kerta toisensa jälkeen Tšekkoslovakian yritykset. Neljäntenä laukojana
Keijo Säilynoja onnistui myös yrityksessään. Kun heti perään
Tomas Jelinek epäonnistui, Suomen voitto varmistui.
Finaalissa Ruotsi oli liian kova Leijonille, mutta MM-hopea loi pohjan suomalaisen jääkiekon uudelle aikakaudelle. Kolme vuotta myöhemmin Suomi voitti jo MM-kultaa Tukholmassa.
Varvio oli hurjassa iskussa turnauksen avauspelistä lähtien. Hän täytti 20 vuotta 28. huhtikuuta. Saman päivän iltana Suomi kohtasi Saksan.
Varvio vietti unohtumattoman synttäriehtoon laukomalla kolme maalia Saksan verkkoon Leijonien 6–3-voitossa.
Varvio pelasi Tšekkoslovakian kisojen jälkeen vielä kahdesti MM-turnauksessa, 1993 Saksassa ja kotikisoissa 1997. Prahan mitali jäi kuitenkin ainoaksi MM-tasolla.
Varvio nousi huipulle jääkiekossa, mutta pikkujuniorina hänen ykköslajinsa oli seiväshyppy. Päätös panostaa täysillä urheiluun tehtiin Varvion perheessä jo varhain.
”Kerran yläasteen alkupuolella toin kahdeksaisen jostain kokeesta isälle allekirjoitettavaksi. Hän vähän katsoi, että ei kai ole jäänyt treenit väliin, kun tulee noin hyviä numeroita.”
Varvion nimissä ovat yhä Hämeen yleisurheilun 9- ja 10-vuotiaiden ikäkausiennätykset seiväshypyssä (230, 265).
”Minulla oli alastulopatjat Pirkkalassa kotipihalla ja Oriveden mökillä. Treenasin paljon, mutta laji oli siihen aikaan todella kova.
Sergei Bubka oli juuri noussut huipulle. Arvelin, että pärjäisin paremmin joukkuelajissa.”
Varvio aloitti jääkiekon viisivuotiaana Rantaperkiön Ilveksessä.
Vähän myöhemmin perhe muutti Pirkkalaan. Siellä Ilveksellä ei ollut joukkuetta ja Varvio pelasi pari kautta Tapparassa ennen kuin palasi Ilvekseen.
”
Tauno Niemi oli hyvä valmentaja jääkiekossa. Hän antoi luvan harrastaa myös muita lajeja, mutta 13-vuotiaana jätin yleisurheilun ja valitsin jääkiekon. Ilveksen junnuporukoissa emme aluksi olleet ihan huipulla, mutta into ja halu kehittyä olivat kovia. A-junioreissa meitä ei voittanut enää kukaan.”
Ilveksen 1972 syntyneissä oli Varvion lisäksi monta kovaa pelimiestä, muun muassa
Sami Ahlberg,
Pasi Määttänen,
Kristian Taubert,
Jari Virtanen ja
Matti Kaipainen.
”Ahlberg, Määttänen ja Kaipainen olivat monta vuotta samassa ketjussa. Minä pelasin muun muassa Virtasen kanssa. Treeneissä Määttäset olivat punainen ketju ja me olimme vihreitä. Ne olivat kovia vääntöjä. Ärsytti enemmän hävitä punaisille loppupelit harjoituksissa kuin hävitä sarjapeli jotain toista porukkaa vastaan.”
Varvio takoi paljon tehopisteitä nuoremmissa junioreissa. 16-vuotiaiden maajoukkueeseen ei kuitenkaan irronnut paikkaa Pohjola-leiriltä.
"Se oli kova isku. Lopetin silloin jääkiekon kokonaan. Sanoin Niemen ’Tanelle’, että tämä loppuu nyt tähän. Jos ei riitä maajoukkueeseen, niin se on sitten goodbye.”
Valmentaja ei kuitenkaan antanut periksi. Hän soitteli ja houkutteli nuorta lahjakkuutta harjoituksiin.
”Kolmen kuukauden jälkeen annoin periksi ja menin takaisin.”
Varvio pääsi Ilveksen liigajoukkueeseen 1990 yhteen otteluun varamieheksi. Varsinainen debyytti tuli kuitenkin kaudella 1990–91.
”Aloitin
Jari Multasen ja
Juha Pajuojan kanssa. Myöhemmin pääsin
Mika Niemisen rinnalle. Hän oli suuri idolini. Pukukopissa olin Niemisen ja
Risto Siltasen välissä. Siinä juniori oppi tavoille”, Varvio hekottaa.
Kesällä 1991 Varvio vaihtoi Ilveksen HPK:hon. Hän pelasi Kerhossa kaksi kautta.
”Menin armeijaan Hämeenlinnan autokomppaniaan. Kasarmi oli siihen aikaan lähellä jäähallia, ja toimiupseerit olivat pääasiassa HPK:n junnukoutseja. Lomat pyörivät ja aina pääsi harjoituksiin. Toiselle HPK-kaudella saimme
Hannu Jortikan valmentajaksi ja menimme finaaliin asti, mutta hävisimme TPS:lle.”
Särmikäs Jortikka ja nuori Varvio joutuivat törmäyskurssille. Hämeen Sanomien toimittaja haastatteli Varviota ja kehui, kuinka suuren muutoksen Jortikka oli saanut aikaan HPK:ssa.
”Minulle taisi tulla tunne, että nyt Jortikkaa kehutaan liikaa. Sanoin, että ’Jortsu’ ei ole tietääkseni tehnyt yhtään maalia.”
Lausunto meni lehteen ja siitäkös nousi meteli.
”Seuraavana aamuna puhelin soi. Jortikka oli langan päässä ja halusi minut heti toimistolle. Menin sinne ja Jortikka huusi, että jos lehdistössä lähdet häntä vasten hyökkäämään, niin olet loppukauden katsomossa. Et pelaa enää peliäkään. Sanoin, että selvä homma. Siitä se tilanne rauhoittui.”
Toisen HPK-kauden jälkeen Varvio oli kesällä 1993 palaamassa Ilvekseen.
”Tein jo sopimuksen, mutta sitten tuli lähtö rapakon taakse ja paluu ei toteutunut.”
Minnesota North Stars varasi Varvion NHL:ään 1992 toisella kierroksella. Vuotta myöhemmin seura vaihtoi kotipaikkansa Teksasiin ja siitä tuli Dallas Stars.
Tv-sarjan kautta suomalaisille tutusta kaupungista tuli Varvion uusi kotikaupunki.
”Pelillisesti muutto Amerikkaan ei ollut iso harppaus, mutta muuten oli. Kielitaitoni ei ollut hääppöinen. Olin aluksi pari kuukautta aika hiljaa, mutta sitten kieli alkoi sujua.”
NHL-jääkiekko oli jotain uutta Teksasissa. Dallasin joukkueessa ruotsalaiset
Ulf Dahlen ja
Tommy Sjödin olivat Varvion lisäksi ainoat eurooppalaiset.
”Katsojat eivät paljon tajunneet pelistä, mutta puitteet olivat kunnossa. Treenipaikat ja hallit viimeisen päälle.”
Varvio sai nimensä Dallas Starsin historiaan. Hän teki seuran ensimmäisen voittomaalin NHL:ssä ottelussa Detroitia vastaan.
”Se oli rebound maalin kulmalta. Treenipelit menivät hyvin ja aloitin kauden Dahlenin ja
Mike Modanon kanssa ykkösketjussa ja sitten onnistuin myös maalinteossa ekassa NHL-kamppailussa.”
Varvio pelasi avauskaudella kahdeksan NHL-ottelua. Suurin osa vuodesta meni IHL:n Kalamazoossa, mutta hyökkääjä ehti käydä katsastamassa Dallasin tunnetut maamerkit.
”Kävin ranchilla missä Dallasin tv-sarjaa kuvattiin ja myös [
John F.]
Kennedyn surmapaikalla. Se oli ihan hallin vieressä.”
Kalamazoota valmensi sittemmin hienon uran NHL:ssä tehnyt
Ken Hitchcock.
”Toisen kauden olin aika paljon Dallasin mukana, mutta katselin pelejä popcorn-osastolta varamiehenä. Silloin tuli mieleen, että jotain täytyy tehdä. Ei tule mitään, jos ei pääse pelaamaan.”
Varvio palasi Suomen ja Lukkoon 1995. Kahden Rauman vuoden jälkeen Varvio siirtyi Tampereelle ja Tapparaan
Rauno Korven valmennukseen.
”Se oli ihan ok kausi. Hävisimme Jokereille puolivälierissä.”
Varvion matka jatkui Ruotsiin HV71:n riveihin. Hän valmistautui kauteen huolella, mutta pelit eivät lähteneet sujumaan.
”Sain ainoat potkut urallani 12 ottelun jälkeen. Minut oli hommattu maalintekijäksi, mutta maaleja ei tullut kuin yksi. Ehdin jo miettiä, että loppuvatko pelit tähän, pelaanko enää jääkiekkoa ollenkaan. Sitten AIK:sta soitettiin ja muutin Tukholmaan.”
Puolentoista AIK-kauden jälkeen Varvio siirtyi Sveitsin Rapperswiliin. Sitten Varvio kohtasi taas Hannu Jortikan. ”Kultasormi” oli valmentanut TPS:n kaksi kertaa peräkkäin mestariksi ja kokosi joukkuetta kaudelle 2000–01.
”Olin kesämökillä, kun sain puhelun. Siihen aikaan kavereilla oli tapana soitella herjapuheluita. He esiintyivät milloin minäkin kuuluisuutena. Vastasin puhelimeen ja siellä sanottiin, että täällä Jortikka, morjes. Olin ihan varma, että joku kaveri siellä pilailee. Sanoin, että lopettakaa jo pelleily. Jortikka huusi jo vähän kovempaa, että täällä on Hannu Jortikka Turusta, etkö sää ymmärrä. Vihdoin sanoin, että ok Hannu, mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa.”
Varvio siirtyi Turkuun. Se oli hyvä valinta, sillä TPS voitti kolmannen peräkkäisen mestaruutensa keväällä 2001.
”Luulin, että kaupunki olisi täpinöissä, kun mestaruus tuli, mutta Turussa oli jo niin totuttu voittamaan, ettei torilla ollut paljon porukkaa juhlimassa. Mestaruus oli jo arkipäivää.”
Varvio vaihtoi kauden jälkeen taas maisemaa. Tällä kertaa Saksaan.
”Piti mennä vuodeksi, mutta reissussa menikin neljä kautta.”
Keväällä 2005 Varvio tuumasi, että pelihommat taitavat olla tässä. Oli aika palata Suomeen ja aloittaa uusi elämä.
”Katselin Aamulehteä ja huomasin, että Inchcape hakee automyyjää. CV:ni oli jääkiekkoa lukuun ottamatta tyhjä, mutta sain paikan. Opettelin hommat ja asetin tavoitteet peliuran jälkeiselle elämälle.”
Vuonna 2009 Varvio perusti
Lari Nurmen kanssa oman henkilöstö- ja rekrytointialan yrityksen Innolink Staff.
”Aloitimme ihan nollasta, mutta nyt pyöritämme 16 miljoonan liikevaihtoa ja tiimissä on 19 henkilöä. Olen ollut nyt 13 vuotta yhtiön toimitusjohtajana. Unelma-ammatti löytyi jääkiekon jälkeenkin.”
Jarkko Varvio
Syntynyt 28.4. 1972 Tampereella.
Pelipaikka: hyökkääjä (right).
Seurat: Ilves, HPK, Dallas Stars, Kalamazoo Wings, Lukko, Tappara, HV 71, AIK, Rapperswil-Jona, Bremerhaven, Fischtown Penguins, EV Ravensburg.
Arvokisat: Kolmet aikuisten MM-kisat, kahdet 20-v MM-kisat, 18-v EM-kisat.
Aikuisten mitalit: MM-hopea 1992, SM-kulta 2001, SM-hopea 1993, SM-pronssi 1996.
Perhe: vaimo Saaramia, lapset Ada ja Viola.
Uran ikimuistoisimmat maalit: ”Ensimmäinen liigamaali Ilveksen paidassa JYPiä vastaan Tampereella 1990. Siinä toteutui pikkupojan unelma. Sitten Prahan MM-kisojen välierän rankkarimaali 1992 ja uran eka NHL-maali.”
Juniorivuosien idoli: Mika Nieminen.