Pakko oli tulla tänne jälleen antamaan tunnustusta Juuso Hietaselle: Nykyinen työyhteisö Dynamo Moskova ei ole helppo paikka. Vaatii vahvaa luonnetta ja itsetuntoa pelata ottelusta toiseen esim. sellaisen pelaajan kuin Vadim Shipatshov kanssa. 5 vs. 5, ykkösylivoimaa, alivoimaa...
Pelaamiseen ykkösketjun pakkiparissa KHL:n yhdessä perinteikkäimmistä joukkueista ei todellakaan riitä vain pelitaito vaan pelitaitojen lisäksi vaaditaan myös sopivuus joukkueen dynamiikkaan.
Dynamo teki viikko sitten pelaajavaihdon, jossa Teemu Pulkkinen siirtyi Lokomotiv Jaroslavliin ja sieltä Dynamoon ruotsalainen Magnus Pääjärvi-Svensson.
Mietin, miksi 70-vuotias päävalmentaja Krikunov ei antanut Teemu Pulkkiselle kunnon mahdollisuutta näyttää koko pelaaja-arsenaaliaan esim. ykkösylivoimassa puolustajan paikalla. Yhtäkkiä tajusin: tuota paikkaa pelaa Juuso Hietanen. Tuolla pelipaikalla pitää osata syöttää lapaan ja laukaista suoraan syötöstä, kun pääsee pelaamaan Shipatshovin tapaisen ”taiteilijan” kanssa, joka sattuu olemaan vielä joukkueen kapteeni.
Hietasen arvostettua asemaa joukkueessa kuvaa hyvin sekin, että huonon illan sattuessa ja hänen mokansa aiheuttaessa takaiskumaalin Krikunov ei kritisoi häntä yhtä ikävästi lehdistön edessä kuin ei-luottopelaajiaan vaan toteaa tyyliin: ”suomalainen oli tänään väsynyt tms., mutta hän pelaa taas seuraavassa pelissä hyvin.”
Virtuaalinen hattu siis päästä: Juuso Hietanen on hiljainen, mutta erinomainen pelaaja ja työyhteisön jäsen. Hieno mies. Ei todellakaan mikään ”Takarivin Taavi”.