Mietin moneen kertaan haluanko kirjoittaa tähän ketjuun yhtään mitään, sillä aika sairas vastakkainasettelu täällä vallitsee. Kirjoittajat jotka ovat eri mieltä keskenään saavat nautintoa siitä kun jollekkin toiselle henkilölle hyvin tärkeä osa elämää on runneltu ja häpäisty. Ei ole moista eripuraa ollut koskaan Jokerien kannattajapiirien keskuudessa. Se siitä Jokeriperheen yhteisöllisyydestä.
Ei ole oikeastaan kuin yksi ainut taho joka on onnistunut muokkaamaan perinteisestä suomalaisesta jääkiekkoseura Jokereista sellaisen tekeleen jota tämä kirjoittaja ei enää tunnista siksi Jokeriksi johon hän pikkunassikkana silmänsä iski. Tuo taho on tietenkin venäläiset omistajat jotka tekevät näyteikkunallaan tasan niin kuin haluavat ja nämä heidän tempaukset ovatkin juuri niitä asioita jotka minulle muodostavat sen hirvittävän tunteen, ettei nykyinen Jokerit-toteutus yksinkertaisesti ole enää se sama Jokerit joka ennen oli olemassa. Se mikä myrkyttää omaa suhtautumista tilanteeseen vielä lisää on se, ettei Jokerien toimistoon ole enää samanlainen luottaminen mitä aimmin, sillä Jokerit tekevät ulostulonsa ja kommunikointinsa velivenäläisten pillin mukaan. Minun on nyt vain parempi päästää irti kuin roikotella itseäni vielä lisää löysässä hirressä ja lapsenomaisesti uskotella itselleni, että eivät ne enää tee sellaisia temppuja. Näin kävi viime kaudellakin kun oli vielä jonkilaista luottamusta parempaan, mutta lopulta matto vedettiin viimeisen kerran alta kun seuran asioista päättävä rotta soitatti SKA:n maalilaulua Jokerien kotipelissä. Se oli minulle viimeinen pisara siinä verimeressä jota mun sydän on vuodattanut viimeiset vuodet.
Se että ylipäätänsä joudun Jokereista kirjoittamaan tähän sävyyn ja tunnustamaan tilanteen on aivan jotain äärimmäisen kamalaa, sen varmasti jokainen voi ymmärtää joka minut tuntee. Puhutaanhan kuitenkiin niin valtavan kokoisesta merkityksestä.
Olen ollut onnellinen sekä hyvin onnekas saadessani olla mukana monenlaisissa tehtävissä sekä itse seuran että sen läheisten sidosryhmien kanssa. Käsi sydämellä vakuutan näiden olleen kunnia-asioita, heittämällä elämän kohokohtia. Olen saanut tehdä Jokerien ja jokeriyhteisön eteen vuosien saatossa niin paljon asioita ettei kukaan tällä palstalla edes uskoisi jos luettelisin ne kaikki. Siksi murheellisesti kerron, että tuo onnellisuus on ikävä kyllä muuttanut muotoaan, se on nyt surua, jopa katkeruutta siitä, että se kaikki tehty työ on muutaman henkilön toimesta heitetty muutoksen tieltä tylysti kompostiin ja vieläpä paskannettu perään, kun sen ei todellakaan olisi tarvinnut mennä näin, sillä jos Jokerit olisi pysynyt Jokereina eikä olisi alistunut näihin venäjältä tuleviin metkuihin, niin asiat olisivat niin kovin paljon paremmin. Ei tarvitsisi tällaisia avautumisia kirjoitella sillä sitä fiilistä, ylpeyttä ja rakkautta omaa seuraa kohtaan kyllä löytyisi. Nyt se kaikki hyvä fiilis tapetaan ylimielisillä häpäistyksillä koska se on eräälle taholle niin helppoa ja varmasti jännää puuhaa seurata miten kannattajat repeilevät liitoksistaan. Miettikää nyt itse: aikuinen mies saa kiksejä sillä, että tekee koiruuksiaan perinteisen jääkiekkoseuran nimissä vain voidakseen häpäistä sitä. O tempora, o mores.
Kolme vuotta sitten käynnistynyt Jokerien KHL-ajanjakso uusine omistajineen on sen historian ylivoimaisesti suurin tapahtunut muutosprosessi. Tämän kolmen vuoden aikana Jokerien pitkäjänteinen fanitoiminta on käytännössä kuihtunut olemattomiin kun faniyhdistyksillä ei ole kannattajakunnalle tarjota oikein minkäänlaisia aktiviteetteja joiden kautta yhteisöllisyys aikoinaan muodostettiin. Muutos on hätistänyt tuhansia pitkäaikaiskannattajia pois Jokerien parista. Korvaavat kävijät puolestaan houkutellaan maakunnista, siis samoista paikoista joita vastaan on aiemmin väännetty kotoisella maaperällä. Seura on aina ollut Helsingin Jokerit, ei koskaan koko Suomen Jokerit. Edellämainittujen seikkojen pohjalta päädyn tunnelma on haalistunut tasaista tappoa läpi koko tämän uuden ajanjakson. Vaikka rotta Hartwall Arenansa omistaakin, niin oliko pakko mennä maalaaman toinen pukukoppi SKA:n väreillä ja näyttää julkisesti missä asemassa hänen kaksi joukkuetta hänelle onkaan, sillä jos mentäisiin tasapuolisesti, niin Pietarin Arenenasta löytyisi punakeltainen pukukoppi. Oliko ihan pakko pystyttää SKA:n fanimyymälä Arenalle Jokerien kotipeliin, sillä jos mentäisiin tasapuolisesti, niin Pietarin Arenalla olisi ollut myynnissä Jokerien fanikamaa. Onko pakko tuulettaa aitiossa kun SKA tekee maalin Jokerien verkkoon, sillä jos mentäisiin tasapuolisesti, niin myös Jokerien maaleille tulisi tuulettaa samaan malliin. Oliko pakko soitattaa SKA:n maalilaulua Jokerien kotipelissä, sillä jos mentäisiin tasapuolisesti, niin Pietarin Arenalla raikaisi Gonna Fly Now narripaitojen maalatessa. Näiden tempausten johdosta en tunnista KHL-Jokereita siksi Jokerit-seuraksi johon silmäni iskin vuonna 1992. Näiden tempausten johdosta en voi enää tukea tätä KHL-Jokerit-organisaatiota sillä edelläluetellut tempaukset ovat vastaan sitä tukea jonka seuralle antaisin.
Omasta puolestani lämmin kiitos kaikille kannattajille ja ystäville! Se oli tiettyyn pisteeseen asti elämän makuinen matka jossa aina selvittiin kaikista kolhuista joita punakeltaisiin siipiin joskus saattoi osua. Harmillisesti kuitenkin perjantaina 28. kesäkuuta vuonna 2013 tapahtui jotain odottamatonta kun käärme pääsi luikertelemaan paratiisiin myrkyttämään meidän yhteistä perhettä, Jokeriperhettä. Olen kuitenkin vilpittömästi onnellinen teidän kaikkien puolesta jotka olette asioista muuta mieltä, vaik' ette allekirjoitaisikaan näkemyksiäni. Kannattajien keskuudessa minulla ei ole halua tai tarvetta repiä välejä mihinkään suuntaan rikki eikä toimiston suuntaan poltella siltoja, sillä olen näitäkin kerennyt jo kokeilemaan eikä siitä ole kenellekään mitään muuta kuin harmia. Vaikka tämä viestini saattaakin joillekin olla kovin tylyä pureksittavaa, niin toivon kuitenkin keskustelua jossa jokaisen mielipiteelle löytyy tilaa ja ymmärrystä. Itse haluan olla rehellinen ja kertoa avoimesti niistä fiiliksistä joita olen pitkään sisälläni käsitellyt, eikä tämä ketjun nimen mukaisesti muotoiltu "itku" ole tasan mitään muuta tahoa vastaan kuin Jokerien venäläisiä omistajia. Olemalla rehellinen ja avoin syötetään heille heidän omaa myrkkyä, sillä nuo kaksi aihetta eivät kuulu venäläiseen kulttuuriin. Oman myrkkynsä ovat totisesti ansainneet teoillaan.
Jos niin onnellisesti kuitenkin vielä kävisi, että Jokerit pääsisivät eroon venäläisistä ja mieluiten samalla KHL-sarjasta, niin silloin tarkistan tilanteen ja katson korttini uudestaan. Minun paikkani löytyy jatkossa Jokerien-A-junioreiden maailmasta. Kausarit maksavat 50€ /kpl ja niitä myydään heti ensimmäisessä kotipelissä ovilta, matsi pelataan lauantaina 3. syyskuuta, tuolloin vastaan asettuu Oulun Kärpät. Tulee olemaan mieletöntä nähdä helsinkiläinen Jokerit-joukkue pelaamassa kotimaisia, tuttuja vastustajia vastaan Suomen mestaruudesta. Tervetuloa mukaan. Nyt on helppo kirjoittaa, että olisi pitänyt tehdä tämä siirros jo aikaisemmin, mutta silmät sokeana uskoin lehdistötilaisuudessa hymyilevien venäläisten hyvyyteen ja tasapuolisuuteen. Jos tästä jotain otan opikseni, niin kantapään kautta jätän tämän vain tähän: ryssä on ryssä vaikka voissa paistais, sano.
Kun Aimo Mäkinen perusti Helsingin Jokerit vuonna 1967 on se värikkään historiansa sekä identiteettinsä johdosta ollut jotakin äärimmäisen merkittävää suomalaisella jääkiekkokartalla. Helsingin Jokerit on ollut kannattajakunnalleen jotain selittämättömän suurta ja kaunista. Helsingin Jokerit on vaikuttanut niin monen ihmisen elämään sanoinkuvailemattomalla tavalla, että on vain väärin mitä seuralle nyt tehdään. Mikko Alatalo kirjoitti edesmenneelle puolisolleen aikoinaan koskettavan kappaleen jossa surun murtama mies laulaa, "On silti hyvä ettet näe minua nyt, en tahdo että vuokseni sä järkytyt". Onneksi Aimo ei ole näkemässä millaisissa käsissä hänen luomuksensa, elämän työ on ja miten sitä nyt häpäistään uusien omistajien toimesta, millaista hävitystä nämä saavatkaan aikaan Aimon luoman Jokeriperheen sisällä. Järkyttyisi jos olisi näkemässä. Tämän kirjoituksen innoittamana polkaisen huomenna fillarilla Malmin hautuumaalle ja istutan haudalle kukan. Jotain punaista ja keltaista. Olen sen velkaa.
Ihmiskunta ei vieläkään tiedä tarkalleen mitä tämä maailmankaikkeus oikein on, sitä miten elämä on maapallolle syntynyt tai sitä miksi juuri me olemme täällä. Vaikka ketjun otsikossa todetaan tämän olevan Jokerien ex-faneille, niin tarkennan omaa statustani sen verran, ettei Jokerilaisuus tule minusta mihinkään koskaan katoamaan, joten en ole ex-fani enkä sellainen koskaan tule olemaan. Jokerit on ollut minulle universumiakin suurempi.
