Tämä on kyllä totta, mutta IFK-ottelussa suurin ongelma oli hyökkäyksiin lähdöt. Puolustajat pitivät kiekkoa liian kauan ja hyökkääjät saivat odottaa sitä avaavaa syöttöä. Sillä aikaa IFK-puolustus odotti keskialueella tai omalla sinisellä ja pääsi ryhmittäytymään kunnolla, mikä taas sitten aiheutti ongelmia Kerholle. Näistä tilanteista syntyi juuri niitä kiekonriistoja ja IFK pääsi myllyttämään HPKn puolustusalueella.Hävityt Narri-peli Jaffalassa ja lauantain IFK-peli kotona hävittiin mun näkemykseni mukaan vastustajan ns. sota-alueella => siinä maali edessä.
Kerhon hyökkäyspeli on käsitykseni mukaan perustunut nopeisiin suunnanvaihtoihin eli nopeat hyökkääjät pääsevät käyttämään nopeuttaan hyväksi. Lauantain ottelussa tuollaista peliä ei nähty ja tulos oli myös sen mukainen. Kerho yritti kyllä pyörittää peliä IFK-maalin lähellä, mutta siinä oli aina puolustusmuuri edessä. Kun puolustajien laukauksetkin epäonnistuivat, oli ylivoima todellakin tehotonta.
Mielestäni yksi "AHL-jyrä" ei mitään merkittävää apua toisi (tarvittaisiin muutama ja samalla pelitaktiikkakin muuttuisi). Kerhon ongelma nimittäin taitaa olla se, että hyökkäyksessä nämä ratkaisijat ovat melko pienikokoisia ja kuitenkaan heiltä ei löydy mitään häikäisevää taitoa (paitsi Kariyalta). Juuri tästä syystä nuo nopeat hyökkäyksiin lähdöt ovat tärkeitä Kerholle. Kun vastustajan puolustus ei pääse ryhmittäytymään omalla alueella, on helpompi luoda tilanteita ja päästä siihen "sota-alueelle".
IFK-ottelussa suurin ongelma oli kuitenkin se asenne. Ei oltu valmiita taistelemaan ja veikkaan että pelit Lukkoa ja JYPiä vastaan olivat vieneet Kerholta voimia sen verran, että lauantaina ei jaksettu enää keskittyä täysin.