Jotenkin sitä ajattelisi, että ruotsalaiset eivät halua ainakaan kotikisoihinsa omaksi edustajikseen norjalaisia, mutta mistäpä sitä tietää. Ei tuolla ainakaan biisillä tai esityksellä mikään veto nouse selvästi muiden edelle, että sikäli jo ennestään olemassa oleva suosio voi hyvinkin olla ratkaisevassa asemassa.
Mutta kyllä on varmaan kirottu Ruotsissa omaa hölmöyttä tuon tämän vuoden mellumuutoksen, eli sista chansenin toteutuksen epäonnistumisesta. Olisi pitänyt kyllä siellä tuotannossakin jonkun hoksata, että ei ole tasapuolinen asetelma, jos tuo äänestys järjestetään semifinaalin jatkeena.
Selvähän se, että justiinsa kuullut biisit muistetaan pikkaisen paremmin kuin viikkoja sitten kuullut. Kuten myös se, että jos joku on justiinsa puoli tuntia sitten äänestänyt jotain artistia ja ollut sitten pettynyt kun se ei päässyt finaaliin, niin hyvin todennäköisesti äänestää sitä samaa heti perään uudestaan - vaikka olisikin itse asiassa tykännyt viikkoja aiemmin enemmän jostain ihan toisesta.
No, sinällään sama. Tuskin kellään tässä jämä-äänestyksessä mukana olleista olisi ollut kuitenkaan mahdollisuuksia finaaleissa.
Muutamana vuonna on nyt tullut katsottua melluja ja joka kerralla huomaan ihmetteleväni entistä enemmän, että miksi ihmeessä kidutan itseäni? Kun onhan tuo nyt ihan kolossaalista paskaa. Ruotsissa varmaan suosittu ja instituaalinen konsepti, se heille suotakoon - tunnenhan minä useamman suomalaisen aikuisenkin, jotka katsovat Putousta.
Ruotsalaiset osaavat tehdä kyllä hyvääkin huumoria, mutta tällainen mainstream-huumorinsa on kyllä sellaista junttikamaa, että saa meidän noloimmat pekkoaikamiespojatkin vaikuttamaan melkein chaplin-tason taiteelta.
Ja entäs sitten biisit? No, ne on viimeisen päälle viritetyn koneiston ja tarkkaan laskettujen algoritmien tuotosta. Pikkaisen Abba-maustetta, kun siitä tykkää kaikki, ja jotain trendikästä kaikkiin (mikä nyt on viime vuodet ollut EDM). Jotain siitä kertoo jo sekin, että siellä on Jimmy Jokkereita ja G:ssoneja jotka elättävät itsensä täysipäiväisesti näitä biisejä liukuhihnatehtaillessaan.
Sitten jos sattuukin tulemaan joku vähän erilainen biisi, niin sitäkin kompressoidaan ja kompressoidaan ja silotellaan niin, että varmasti kaikki särmät hioutuu pois, jotta sopisi mellumuottiin. Sitten jollain paikallisilla pelimanneilla on aina muutaman slotin kiintiöpaikka ja pitäähän mukana olla myös lastenlaulu-tasoa olevia huumorivetoja.
Kisassa voi pärjätä tällaisella tutulla ja turvallisella voimaballadilla tai muulla lurituksella, mutta formaatin ulkopuolella voittajan lisäksi kaikista näistä kymmenistä biisistä korkeintaan pari muuta päätyy edes Ruotsissa hiteiksi. Kun ne on tehty melluihin ja se on se juttu, niin ei niiden välttämättä ole tarkoituskaan resonoida tuon kisan ulkopuolella.
Tämän vuoden finalisteista en löytänyt yhtään sellaista mistä tykkäisin, enkä myöskään nähnyt missään todellista menestyspotentiaalia Euroviisuihin.
Taidanpa kyllä katsoa tuon finaalinkin.
www.is.fi