Ite en tajua lainkaan Mikael Saaren piisin suosiota. Oon tainnut nyt sen kolme kertaa kuulla pidemmän aikavälin aikana ja joka kerta se vaan ihmetyttää. Mutta myönnän auliisti olevani sen verran juntti, että tykkään esim. elokuvissa viihteestä enkä taiteesta, ja sama pätee musiikkiin. Ja vaikka tuosta tykkäisikin yli kaiken, niin pitäähän nyt joka helkkarin älyllisen olennon ymmärtää, ettei sen paikka nyt ainakaan euroviisu-lavalla ole. Olisi ollut aika taattu vessatauon paikka sadassa miljoonassa eurooppalaisessa kodissa. Jotenkin tuntuu, että nää Saaren ylistäjät ja Kristan mollaajat sun muut "kansainväliset euroviisufoorumit" on sitä samaa poppoota, joiden mielestä Paradise Oskarin olisi pitänyt voittaa koko skaba ja se viime vuoden käsipalloilijakin koki eurooppalaisen oikeusmurhan kun ei pärjännyt. Parasta tämän vuoden valinnassa onkin että EI lähetetty sinne ketään edustamaan nimenomaan suomalaista musiikkia, kun se nyt ei ensinnäkään ole kauhean hyvää ja toiseksi on nähty ettei se myöskään pärjää.
Tuon haukunnan päälle jatkan junttiuteni myöntämistä ja jopa korostamista sanomalla, että olin yllättynyt kuinka ihan ok musaa ja esityksiä ne tuuppas eetteriin kahdeksan piisin verran (lasken siis tähän myös Saaren). Olihan siellä mukana ihan mitään sanomatonta (Diandra), suoria pastisseja paremmista (se viiksilaulajabändi) ja liki-plagiaatteja (Orkonova), enkä mitään noista tule koskaan ostamaan enkä edes laittomasti ilmaiseksi lataamaan, mutta ei tuossa sohvalla maatessa sattunut korviin eikä ottanut silmiin ollenkaan. Odotin että siellä olisi sellaisia suorastaan raivoa herättävän huonoja kappaleita mukana kun en ole aiempia vuosia hirveästi seurannut vaan vain päätellyt voittajista, että sinne taakse on pakosti jäänyt sitten koko lailla karmeaa tuubaa.
Aiempaan vielä mahdollinen muutos, että se Great Wide Northin piisi oli sellainen, joka saattaisi mun soittolistalta löytyä. Se olisi mun puolesta saanut myös edustaa Suomea, veljesbändi olisi ollut vielä hieno gimmick. Silti mukavaa, että Suomesta lähtee kerrankin hauska esitys jossa on tarttuva piisikin. Ihmetyttää ihan tonnilla kun jonkun kirjoittajan mielestä tää Marry Me ei jää mieleen - sehän oli korvassa kiinni jo ekalla soitolla. Tosin muuten sekin toimi paremmin silloin alussa pelkän laulajan ja taustamimmien keskinäisellä pelillä kuin nyt kun siellä oli kahdeksantoista tanssijaa ja muuta häslääjää lavalla. On muuten yksi Suomen perusongelmista viisuissa vuosi toisensa jälkeen, että se lopullinen showversio on lähes poikkeuksetta ollut paskempi kuin näissä jossain karsinnoissa tai kotimaan finaaleissa.
(Tykkään katsoa myös Putousta.)