Olen. It might get loud taisi olla sen dokkarin nimi. Ihan siisti pätkä, näin sen ekan kerran kun pääsin jotain pressiscreenausta katsomaan teatterissa ja myöhemmin katselin sen uudelleen dvd:ltä. Sinänsä ihan hyvä kontrasti oli Jack Whiten ja Edgen välillä, kun toinen vetää kelanauhureilla ja vintage-kamoilla ja toisen soittotilassa esiasteet ja efektit ovat pääosassa ja Page säestää juttua sellaisella naturellilla talentilla. Siellä teatterin äänentoistossa oli siistiä kuunnella niitä musisointipätkiä, kun tuntui kuin olisi ollut livenä kuuntelemassa.
Whiten musaproggiksista olen Raconteursin, Dead Weatherin ja itse Whiten soolona nähnyt livenä, mutta valitettavasti White Stripes jäi kokematta, vaikka aika hyvin kolusin läpi ton reilun kymmenen vuoden takaisen garage-revival -aallon.