Viron valtiojohto teki linjavedon, eikä lipsunut ulkopoliittiselta linjaltaan. Kuten Suomikaan ei tällä hetkellä lipsu ulkopoliittiselta linjaltaan. Mennään uppoavan purkin mukana pohjaan saakka.
Taitaa olla samantekevää mitä luet, kun et tunnu ymmärtävän lukemaasi. Viro teki "valintansa" siinä tilanteessa, kun Euroopan mantereen kaksi suurinta sotakoneistoa olivat tehneet sen valinnan Viron puolesta. Kun sopimuksesta "neuvoteltiin" niin venäläiset hävittäjät lensivät matalalla Tallinnan yläpuolella ja Tallinnan lahden edustalla Viron aluevesien sisällä partioi neuvostoliittolaisia sotalaivoja. Siinäpä sitä valintaa.
Mikä olisi ollut mahdollisuus, mitä Turtolakin painottaa, oli vastarinta - ilmatorjuntatykit laulamaan ja Aegnan suuret rannikkotykit upottamaan risteilijöitä. Eli sota Stalinia vastaan, jota Hitler tuki, ilman mahdollisuutta länsivaltojen avusta. Tämä toimi Suomelle, niin kauan, että Stalin päätti lykätä Suomen likvidointia. Viro olisi kestänyt varmaan pari viikkoa. En ihmettele etteivät tätä valinneet. On aika absurdia ja groteskia, millään tasolla pitää tässä tilanteessa, Molotovin-Ribbentropin varjossa Viroa jotenkin
aloitteellisena. On joko idiootti tai pahempaa, jos näin pystyy kummallisesti ajattelemaan.
Tuossa tilanteessa oli rationaalista toimintaa pyrkiä saamaan mahdollisimman lievä sopimus. Päts ja Laidoner eivät olleet ideaaleja johtajia, eikä heillä ollut tukenaan kansalaisyhteiskuntaa ja vapaata lehdistöä, mitkä tehokkaasti sitoivat Suomen eliitin käsiä (vaikka niin Mannerheimkin kuin Paasikivikin olisivat olleet aika tavalla halukkaita rauhanomaiseen sopimukseen). Tõnisson olisi ollut parempi johtaja Virolle ja liberaalidemokratia parempi systeemi, mutta en näe, että kukaan virolainen johtaja olisi tuossa tilanteessa, Molotovin-Ribbentropin ennalta Stalinille myymänä, valinnut toivotonta sotaa tukikohtasopimuksen sijasta.
Turtola on ihan kunniallinen historioitsija, ei mistään terävimmästä päästä, mutta on tehnyt ihan hyvää työtä purkaessaan populaaria hagiografiaa Pätsin ja Laidonerin ympäriltä. Markkinointi on raflaavaa ja mies on tyypillinen historiantutkija piikikkyydessään, mutta jos nuo esitykset lukee järjellä ja lähdeapparaattia tarkastellen niin on helppo nähdä, että tutkimuksen varsinainen kova ydin on muualla kuin noissa muutamissa provo-täkyissä medialle.
