Kun punaiset ajatukset ihmisten murhaamisesta, tappamisesta tai surmaamisesta politiikan teon välineenä ovat ainakin toistaiseksi "loppusijoitettu" mediaan ja tiedekuntiin odottamaan aikoja soveliaampia ideologian ja oppirakennelmien "vientiponnistelujen" mielessä, niin se ei tarkoita sitä, etteikö Venäjän nykyiset valtaeliitit yrittäisi soveltaa aivan samoja, hyvin tuttuja keinoja, joilla on historiaa vuosisatojen taakse. Kiteytetysti: "If it looks like a duck, swims like a duck, and quacks like a duck, then it probably is a duck!"
Ei Venäjällä ole mitään itsenäistä tiedotusvälineistöä, kaikki mitä tuubista tulee, on propagandaa tai merkityksetöntä ajatustoiminnan sammuttamiseen tarkoitettua huttua*. Kansalaisyhteiskuntaa ei ole, ja maan politiikkaa kohden suunnatut kriittiset äänenpainot tulevat älymystöltä, älymystöltä, joka saattaisi kannattaa myös kommunismia sen teoreettisella tasolla mahdollisesti joidenkin mielestä (piilossa) olevan viehättyvyyden ja eleganssin takia.
Kun yritämme arvioida Venäjän tulevia ratkaisuja, merkitystä on pantava taloudellisten seikkojen lisäksi sen avoimille konflikteille ja sotilaallisille toimille, kuten sen sotilas- ja tiedustelupuolen aktiivitoimille suhteessa naapurimaihin. Venäjällä uskotaan hyvin pitkälle vanhoihin teorioihin politiikan, talouden ja sotilaallisen puolen keskinäisistä vuorovaikutussuhteista. Näitä geostrategiselle puolellekin ulottuvia näkökohtia on aika vaikea selittää ja/tai ymmärtää merkityksettömiksi, vaikka yritystä tiedostavalta osalta väestöltämme aina riittää näissä yhteyksissä varmasti jo sille tasolle saakka, että näitä itseäänkin naurattaa harjoittamansa valehtelu. Siis onhan aina myös niitä, jotka ovat vain niin tietämättömiä tai tyhmiä, etteivät ymmärrä mitään.
On siis muistettava, että kysymys ei ollut esimerkiksi keskustan penaaliin kuuluvien terävimpien kynien osalta siitä, että reaalisosialistinen neuvostojärjestelmä olisi ollut se ykkösvalinta Suomen tulevaksi poliittiseksi järjestelmäksi, vaan se, että agraarisektori tukineen tuli säilyttää mahdollisimman suuren merkityksen omaavana vastoin muutoin yhteiskunnassa vallinnutta kaupungistumis- ja teollistumiskehitystä.
Kuka voisi väittää, ettei maalaisliitto/keskusta olisi onnistunut näissä tavoitteessaan ja että asia on mitä akuutein vielä 2000-luvun toisella vuosikymmenellä? Se, että onnistuvatko esimerkiksi syntymässä olevat "kansallissosialistiset" (siis hybridi laitaoikeisto- ja vasemmistopropagandaa SDP:n Heinäluomasta Soiniin) virtaukset pysäyttämään eurooppalaiset ja muutkin kansainväliset vuorovaikutukset niin ihmisten, ajatusten kuin taloudenkin tasolla, siis Venäjän tiedustelu- ja turvallisuuspuolen valtapiireihin nojautumalla, onkin mitä mielenkiintoisin kysymys! (Demareiden roolista tässä kehityksestä antaa osviittaa Lipponen ja Schröder.)
Aivan samassa kanien hatusta vetämiseen vertautuvassa ihmetekojen piirissä liikutaan, kun missä keskustakin onnistui agraarisektorin vaikutusvallan maksimoimisen osalta.
Itse luotan kyllä siihen, että Venäjällä tulee valtaan vielä jonain päivänä (~ elinaikanamme) demokraattinen ja yhteistyökykyinen hallinto, joka laittaa panslavismin ainakin joksikin aikaa hieman sivummalle ja tekee yhteistyötä avaamalla esimerkiksi KGB:n ja NKP:n arkistot vuosilta 1945-1991 jälleen uudestaan ihmisten saataville. Rajattu joukko tutkijoitahan pääsi hieman raapaisemaan pintaa 1990-luvun alkupuolella näiden arkistojen osalta, mutta huomattavan paljon nykyisen poliittisen tilanteemme ymmärtämiseksi täysin välttämätöntä aineistoa sieltä olisi edelleen löydettävissä ja sitä muodoin on maamme demokratian kohtalonkysymys myös uusia haasteita ja vaikeuksia päin mentäessä, että nämä tiedot saatettaisiin avoimesti kansalaismielipiteen arvioitaviksi. Asioita, jotka ovat kuin niitä Tommy Hellstenin "virtahepoja olohuoneessa". Kävisi ilmi esimerkiksi sellaisia asioita, että ketkä tiedostajat ja taistolaiset ovat käyneet Moskovassa opiskelemassa kumoustoimintaa 1970-luvulla, ja suhteuttaa tämä henkilöhistoriaa koskeva tieto heidän nykyiseen toimintaansa? Kysymys ei ole siitä, että mitä lapsena tekee, niin sen vanhempana kantaa, vaan siitä, että "vaikutuskanavat" ovat yhä vuonna 2010 auki, ja varmasti enemmän kuin 1990-luvun puolivälin tilanteessa oltaisiin osattu edes arvata. (Vrt. myös Arhinmäen nousu taistolaisten ehdokkaana ja tukemana vasemmistoliiton keulaan.)
Eikä kysymyksessä ole mikään "Area 51", nämä nimet ovat myös historiantutkimuksia lukevien tahojen haarukoitavissa, itseäni ei tosin kiinnosta politiikka lähellekään niin paljon kuin tiedotusvälineiden ja yliopistolaitoksen tervehdyttäminen liiallisesta opportunismista ja älyllisyyden palauttaminen myös synnynnäisesti kriittiseen osaan väestöstämme, pelkän halvan "mieshuoraamisen" sijasta.
Tiedostamaan.
* Samaa voi ja pitää sanoa Suomenkin median osalta, mutta propagandaa ei täällä ohjailla hallituksen toimesta, ja jos ohjaillaan, niin enemmän ohjailua esiintyy tiedostavassa suunnassa.