Joo olen, syntyjäni ja täällä jälleen koska en muualla pärjännyt. Mies, jolla piti olla kai suht tulevaisuus.
Olin etelässä pellenä parikymmentä vuotta vailla suurempaa menestystä ja simahdin hektiseen menoon, suoraan sanottuna.
Osasin, olen aina osannut puhua melko puhtaasti yleiskieltä, mutta jännä muisto opiskeluajoilta: arvee on käynyt viikonloppuna Pohojanmaalla, kuulivat jos ei tavutuksesta niin painotuksesta. Toisaalta kotokylän kapakassa oli juuri pari päivää sitten pidetty varmaan hienostelevana homoälykkönä jostain yliopistosta, saatana.
Kapakkaelämässä käytin huvinumerona toisinaan arveen pohojalaasta puheenpartta niin raskahalla painotuksella kuin osasin,
mutta en ollut ikinä esittänytkään olevani pääkaupunkiseutulainen, varsinkaan tsadilainen.
Etelä-pohojalaaset on siinä mielessä jännä joukkio, etteivät ikinä ole hävenneet perimäänsä kapakoissa, kokemusasiantuntijana väitän näin. Jopa monet savolaiset himmailevat sukujuuriaan.
Paavo Lipponen tietysti ei, hän on jonkun Ranskan mahtikuninkaan sukua.
Minä en, perhana maajusseja ja -jussittaria sukupolvia toisen perään, etelä-pohojalaasia.
Tutkittu juttu hyvin pitkälti tuo eli on elämästä selvitty.
On monia näivettyneitä aatelissukuja Suomessa, vaikka luulisi olleen resursseja käytössä mutta meillä on menty sitten kai:
vähän panovietillä, vähän älyllä eli maanviljelyksen ymmärryksellä ja säästäväisyydellä.
Ei pitkän päälle kannata hyvän vuoden viljasadolla lähteä korttipöydässä pelipanostelemaan.
Pitää funtsia kaksi vuotta eteenpäin perhefirman asioita, ei kannata tunteella huhtoa muutenkaan vaan edetä maltillisesti.
Uhoaminen ja pöyrillä hyppiminen, portahien häissä särkeminen ja muukin reuhaaminen on turhaa. Tunnetaiteilua perkeles.