Samalla myös kustannuksia.
Iso jääkiekko tai iso jalkapallo voisi olla bisnestä, jos ympärille rakennetaan toimiva kokonaisuus (tyyliin HJK). Mikään muu ei (ainakaan Espoossa) riitä kattamaan toiminnan kustannuksia. Ei edes miesten koripallo, koska ei ole kaupungin ykköslaji. Unitedin brändin rakentaminen maksaa enemmän kuin tulee koskaan tuottamaan, ihan inhorealistista, jos asiaa miettii.
Olen kyllä E:n kanssa jokseenkin samaa mieltä. Kommenttini alla on tälläistä insinöörin pohdintaa monilajiseuran mahdollisista vahvuuksista ja heikkouksista.
Näen, että monilajiseuralla on näitä "Synergia" etuja, mutta ne edut eivät ole täysin ilmaisia vaan kyse on varojen siirrosta (ellei jokainen osa-alue tuota voittoa), kuten talousliitoissa kuten Euroopan Unionissa. Ideana aikaisemmassa vertauksessani ja vaarana on siis se, että eniten menestyvä osa jääkiekko luultavasti joutuu kannattelemaan muita pienempiä lajeja, ellei erilajien taloushallintoa eroteta toisistaan täysin ja tyydytä vain yhteiseen nimeen ja yhteiseen markkinointiin. Ongelmana tässä on se, että urheilu harvoin tuottaa voittoa ja periaatteessa nämä eri urheilulajeissa toimivat seurat ovat taloudellisessa kilpailutilanteessa keskenään kilpaillessaan maksavista katsojista (eli ovat substituttituotteita keskenään).
Edit: Lisään vielä, että koska kaikki seurat kilpailevat samalla talousalueella samoista katsojista/asiakkaista katsojatuloille on siis tietynlainen maksimi ja EU on tavallaan luonnollinen monopoli. Täten jos odotettu tulo on rajallinen, niin myöskin menot tulisi suhteuttaa siihen. Joten teoriassa jotta tulot/menot saadaan balanssiin niin välttämättä EU:lle ei ole välttämättä eduksi pelata montaa lajia ainakaan pääsarja tasolla. Monopoleilla on myös taipumusta olla tehottomia, tässä tilanteessa kuitenkin voisin kuvitella tehottomuuden hyvin pitkällä ja heikolla aasin-sillalla tarkoittamaan esimerkiksi sitä, että jääkiekkojoukkueen budjetti ja menestys voi olla riippuvainen EU:n muun toiminnan budjettirasitteista. Toisinsanoen voi olla, että EU on monessa lajissa mukana, mutta kaikissa vain keskinkertainen tai huono.
Tämän takia yhdistelmäkausikortit ovat varmasti myös keksitty ja ovat sinäänsä hyväkin juttu. Saadaan enemmän tuloja ja vältetään substituuttituote ongelma, jos asiakkaita vain kiinnostaa yhdistelmätuotteet. Tästä huolimatta ymmärtääkseni EU:n joukkueilla on sarjatasoihinsa nähden kovat pelaajabudjetit ja vaikka synergistiset edut (esim. yhteiset terveys ja kuntoilutilat löytyvät) laskevat kokonaiskustannuksia näiltä osin kun verrattaisiin usean eri seuran yhteenlaskettuihin kuluihin, niin on vaikea uskoa, että EU:n kokonaistulos tältä kaudelta on lähelläkään positiivista, edes yhdeltäkään osa-alueeltaan. (Toisaalta, tarvitseeko urheiluseuran tehdä ylisuuriavoittoja? Mielestäni ei, kunhan talous on vakaalla pohjalla)
Lisäksi ihan puhtaasti laskennallisesti ajatellen: vaikka synergiaeduiksi voidaan varmaankin mainita seuran yhteiset terveys, hieronta ja kuntosalipalvelut, jotka ovat esimerkiksi nyt myös divari korisjengin käytettävissä, ovat periaatteessa miesten divaritason joukkueelle vaan lisäkuluja kun verrataan muiden samantasoisten joukkueiden palveluihin. Eli vaikka palvelu on tällä tavalla halvempi kokonaisuudessaan, joillekin toiminnan osille se voi olla
suhteellisen kallis tai "ylimitoitettu".
Toki tästä päästäänkin lempiaiheeseen eli urheilullisuuteen. Kaikki mitä EU tekee tällä hetkellä tähtää Espoon urheilun ammattilaistamiseen ja kovalla tahdilla. Tavoite on kova, mutta tuloksiakin näkyy. Hiena nähdä, että halutaan pitää huolta useista lajeista ja tarjota ammattitason fasiliteetteja myös ns. "divarijengeille". Tämä on mielestäni todella hienoa! Se, että onko se kestävää niin vaatii varmasti lisää tulolähteitä tai avokätisiä lahjoittajia. Mielestäni EU voi toimia, mutta sen rakenne esittää omat haasteensa. Kaikki haasteet on mahdollista kuitenkin selättää hyvällä työllä.
