Itse asiassa näen tämän täysin päinvastaisena. Uskottava ja taloudellisesti tasapainoinen toiminta voi olla mahdollista sen jälkeen, kun yhdessä rakenntaan sellaista mallia, johon ihmiset ovat valmiita sitoutumaan. Ja kun riittävä määrä ihmisiä kokee olevansa tärkeä osa kokonaisuutta, homma lähtee kasvamaan. Jussin ongelma on aina ollut se, että kenenkään työpanoksella ei silleen ole väliä kokonaisuudelle, kun Jussi kuitenkin tekee päätökset ja maksaa viulut. Ja siinä vaiheessa kun oma panos ei merkitse, ei se silleen motivoi tekemään mitään. Bluesin tai Kiekko-Espoon nimellä rauhassa alhaalta rakentaminen ja yhteisön kasvattaminen on se perusjalka, jolla voi menestyä Espoossakin. Jussilla ei siinä palapelissä ole enää paikkaa
Nimenomaan itse ajattelen juuri samalla tavalla. Espoossa/pk-seudulla on riittävästi porukkaa joka tulisi katsomaan esim. SM-liigan pelejä 3000-5000 yleisökeskiarvolla, mikäli joukkue vain olisi mieleinen.
Aivan ensimmäisenä pitäisikin selvittää, mitä ihmiset siltä joukkueelta haluavat, jotta tuntevat sen omakseen. Joillekin nimen pitää olla Kiekko-Espoo, toisille Blues. Toisille on tärkeää että joukkue pelaa Espoossa, toisille ei. Espoolainen juniorimylly lienee useimmille yksi tärkeimmistä asioista. Lisäksi esim. moni erityisesti muualta pk-seudulle muuttanut haluaa vain olla mukana toiminnassa, jossa sekä seura että henkilö kasvavat toistensa näköisiksi.
Tästä päästäänkin toiseen pointtiin, eli ihmisten pitäisi päästä osallistumaan toiminnan kehittämiseen (alussa pyörittämiseen). Aluksi voisi selvittää kuinka montaa tällainen saattaisi kiinnostaa. Korostan, että vapaaehtoistyö on varsin suosittua, kunhan taustalla on hyvä yhteisö ja tietty yhteisvastuullisuus on olemassa. Alkutaipaleella ei ole olennaista mitä seura antaa minulle, vaan mitä minä voin tehdä sen eteen, että meillä on seura jonka takana voin seistä ylpeänä. Tähän pitää antaa mahdollisuus. On totta että 30-50-vuotiailla perheellisillä työssäkäyvillä ihmisillä on muutakin tekemistä kuin puuhastella jäähallilla kavereiden kanssa, mutta loppujen lopuksi he ovat aika pieni osuus koko väestöstä. Esimerkiksi juniorikiekkoilijat, taitoluistelijanuoret, koululaiset, partiolaiset yms. voisivat kerätä rahaa omaan toimintaansa myymällä ottelulippuja tai paikan päällä makkaraa tai jotain kasvispöperöä.
Ei minun tarvitse loukkaantua kenenkään puolesta. Vituttaa edelleen tämä narina, että oli joku mahdollisuus edellisen omistajapohjan kanssa, minkä Jussi sitten vei. Tuo on naurettavaa selittelyä ja totuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Siellä oli tiedot minkä verran pelaaminen hallissa maksaa, ei se omistajille yllätyksenä tullut. Rahoituksen saamisen hankaluus ja maksavan yleisön saaminen halliin oli ne oikeat ongelmat, joihin ei ammattitaitoa löytynyt.
Nämä varmaankin olivat ne ongelmat Bluesin loppuaikoina. Se että kannattajia kuunneltiin ja että he kokivat heidän työtään arvostettavan on silti aivan erillinen asia.
Minullekin on sinällään yhdentekevää kuka seuran takana puuhastelee. Lapsena tykkäsin Kiekko-Espoosta ja siinä meni vuosikymmen että tykkääminen muuttui rakkaudeksi Bluesia kohtaan. Aloin käymään hallilla ja vierasmatkoilla. Olin osa seuraa, jolle omistin sieluni ja jota en pettäisi koskaan. Ainoa asia mitä seuralta halusin oli, ettei se petä minua. Kun Mestis-seura päätettiin nimetä EU:ksi, niin Jussi petti minut. Bluesia ei enää ollut. Se lupaus jota Bluesilta halusin ja vaadin oli että Blues on Blues (tätä voi tulkita monellakin eri tasolla, mutta lähdetään liikkeelle nimestä).
Ongelma ei koskaan ole ollut Jussi, vaan se että hän ei koskaan ole ymmärtänyt tätä asiaa yhteisön näkökulmasta. Jos hän ymmärtäisi tämän, niin kenties vielä paljon voisi olla pelastettavissa. Ylempänä viestissäni on pohdintaa josta voi koittaa ammentaa minkälainen tekeminen saattaisi olla mielekästä ja toimivaa.
Sanotaan että raha tulee rahan luo. Jos rahaa ei ole, niin vaihtoehtona on tehdä työtä. Mitä enemmän on työn tekijöitä, sitä enemmän on kassavirtaa. Kysymys onkin siitä mitä muuta ihmisille voi tarjota työstä vastikkeeksi kuin rahaa. "Oma" seura ja yhteisö voi hyvin olla tällainen asia, tosin ei kaikille eikä ainakaan suurelle osalle niitä työssäkäyviä perheellisiä.
Jos jollekin siis jäi vielä epäselväksi, niin haikailen edelleen Bluesin perään. Jos omistajana olisi Jussi, niin silloin pitäisi ihan oikeasti istua yhdessä alas ja puhua asiat läpi.