Espoon Siniset
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Two Degrees of Mike Sillinger
NHL:n pelitahti on pudotuspeleissä huomattavasti löysempi kuin kotoisessa liigassamme. Toki matkustelut ovat sitten moninkertaisesti rasittavampia Amerikan mantereella.
Noista Engstrandin tilastoista pisti silmään toi AIK:n Allsvenskan lukemat kun vois olettaa että hyvä veska pystyis sillä tasolla nimenomaan hyviin lukemiin. Mutta näköjään AIK on ollut viime kaudella Allsvenskanin pohjamutaa joten se varmaan selittää osittain asiaa. Kaudelta 2012-13 Engstrandin tilastot taas näyttää ihan hyviltä ja ne on jopa pikkasen paremmat kuin Laurikaisen viime kauden lukemat. Mutta kuten todettua tilastoista ei kaikkea näe.Tilastot eivät toki mairittele, mutta ei tilastoista kuitenkaan aina kaikkea näe.
No itselleni tuo numerovalinta ei ollut yllätys, Engstrand pelasi Linköpingissäkin tuolla numerolla.Pikkasen vaan tuli huonot vibat kun tajusin että Engstrand nappasi Neil Littlen vanhan pelinumeron # 31 itselleen... ;)
Juu varmaan on tuttu numero. Mutta itsellä oli sellainen kumma fiilis että toi 31 on ollu joku veskojen epäonnistumisen numero Bluesissa. Joten katoin äsken eliteprospectsista kokoonpanoja ja Littlen lisäksi tolla numerolla on pelannut mm. Volden, Koivisto, Strömberg ja Ahonen. Ei se fiilis näköjään ihan tyhjästä tullu. ;)No itselleni tuo numerovalinta ei ollut yllätys, Engstrand pelasi Linköpingissäkin tuolla numerolla.
Boldaukset minun. Miten nämä kaksi heppua epäonnistuivat meillä? Koivistolla oli toki vaikea alku, mutta vauhtiin päästyään oli Liigan parhaita kassareita, kunnes jäi sivuun. Ahonen taas oli ihan hyvässä iskussa, mutta Brücks oli vielä kovemmassa, joten Ahonen jäi vähän näkymättömiin ja siirtyikin lopulta pois.Littlen lisäksi tolla numerolla on pelannut mm. Volden, Koivisto, Strömberg ja Ahonen.
Varmaan epäonnennumero ois ollu parempi termi. Koiviston, Strömbergin ja Ahosen ura Bluesissa jäi syystä tai toisesta hyvin lyhyeksi ja Volden taas ei ikinä lunastanut odotuksia. Anyway, hieman taikauskoisena tyypinä on kiva nähdä miten Engstrand pärjää tolla numerolla. ;)Miten nämä kaksi heppua epäonnistuivat meillä?
Ymärtääkseni Anahaim voi tehdä kesäkuussa sopparin Aaltosen kanssa ilman että Kärpillä on siihen mitään sanomista. Esim. Zamorsky teki viime vuonna sopparin Rangersin kanssa 11.6., Keränen Wildin kanssa 5.6. ja Pakarinen 16.6 Oilerisin kanssa vaikka pojilla oli sm-liiga sopparit. Jos ne taas ei tee sopparia Aaltosen kanssa ennen draftia niin Aaltosen voi kai sitten joku toinen jengi draftata. Se voi ehkä jopa olla Aaltosen tavoite jos ei jostain kumman syystä Anahaimiin halua tai sitten haluaa tehdä "Donskoit" eli päästä lopulta itse valitsemaan osoiteensa.Eiks se tarkoita, että Anaheim periaatteessa menettää oikeutensa Aaltoseen?
Käsittääkseni Ahon TPS-yhteyden takana on Lehterän nosto valmennustiimiin. Tämän jälkeen Lehterä puukotti vielä organisaatiota selkään. Oma käsitys on, että Lehterään on kova luotto. Se miten Aho ja Lehterä tulevat toimeen on se iso kysymys. Henkilönä Lehterä ei ole se mukavin, mutta eipä ole Jortikkakaan, joten aika näyttää...Valmennuksesta... Oikeasti, eniten tässä nyt pelottaa valmennus. Ei siis osaaminen ja auktoriteetti, vaan Bluesin johdon kärsivällisyys. Nyt kun Lehterä on nostettu mukaan, on ns. potkuvalmius isompi. Ahon ja johdon erimielisyydet tiedetään, plus TPS-huhut jne.
Kaikkee ei aina tarvii kirjoittaa yhdeltä istumalta. Tää on ollu hyvä uudistus Jatkoajalta että toi tekstikenttä "varastoi" ton tekstin tohon sillä jos näpyttelee pidemää viestiä niin ei tarvii pelätä että katoaa bittiavaruuteen.Ilmeisesti tylsää töissä tai vapaapäivä noin muuten vaan :)
Mä uskon että Aho haluaa vetää nyt todella hyvän kauden. Kuitenkin jos vaihtaa kauden jälkeen maisemaa niin menestyvän joukkueen valmentajana saa varmasti parempia tarjouksia kuin juuri fudut saaneena. Siksi en usko että Ahon tekemistä leimaa "viimeistä päivää duunissa" mentaliteetti, mutta toki voin olla väärässäkin.Alkukauden heikompi suorittaminen voi siis antaa johdolle helpon tekosyyn kenkiä Aho helvettiin helposti ja "halvalla".
Itseasiassa kaksi viimeistä kautta on ollut aika samanlaisia. Alkukausi rämmitään, ollaan sääleistä ulkona, sitten joku ukko vaihtaa maisemaa, löydetään punainen lanka, Blues pääsee suoriin play-offeihin ja tipahtaa ekalla kiekalla laulukuoroon.Viime kaudella alkukausi meni kiville, nyt en usko samaan.
Miten Lehterä puukotti organisaatiota selkään?Tämän jälkeen Lehterä puukotti vielä organisaatiota selkään. Oma käsitys on, että Lehterään on kova luotto.
Ei kahden periaatteessa ihan erilaista pelityyliä ihannoivan koutsin yhteistyö ole niin erikoista, etteikö se voisi toimia menestyksekkäästi. En usko, että Westerlund ja Summanenkaan ajattelivat lätkästä tasan samalla tavalla, kun luotsasivat joukkueitaan menestyksekkäästi. Lehterän tehtävä on antaa uusia ja raikkaita ajatuksia Aholle, joka kantaa päävastuun ja tekee lopulliset päätökset. Toivottavasti molemmat miehet kunnioittavat toisiaan, ja pystyvät hyväksymään toistensa erilaiset ajatukset. Muuten meillä on kriisi käsissä heti alkukaudesta. Itse uskon kyllä tämän parin pystyvän tekemään asioita yhdessä, mutta ensimmäinen suvantovaihe ja tappioputki kertovat paljon siitä, mikä on lopullinen suunta.Miten ihmeessä nämä kaksi saavat luotua molempia tyydyttävän pelikirjan? Aika näyttää.
Valmennuksesta... Oikeasti, eniten tässä nyt pelottaa valmennus. Ei siis osaaminen ja auktoriteetti, vaan Bluesin johdon kärsivällisyys. Nyt kun Lehterä on nostettu mukaan, on ns. potkuvalmius isompi. Ahon ja johdon erimielisyydet tiedetään, plus TPS-huhut jne. Alkukauden heikompi suorittaminen voi siis antaa johdolle helpon tekosyyn kenkiä Aho helvettiin helposti ja "halvalla". Tärkeintä olisi siis pitää kiinni Ahosta koko kausi, jotenkin ei vaan Bluesin nykyjohtoon ole tätä luottamusta. Ahon kanssa jos kenenkään, saadaan nimittäin tuosta porukasta kaikki irti. Lehterän aika on sitten kun on, toivottavasti johtokin tajuaa tämän.
Miten Lehterä puukotti organisaatiota selkään?
Ei kahden periaatteessa ihan erilaista pelityyliä ihannoivan koutsin yhteistyö ole niin erikoista, etteikö se voisi toimia menestyksekkäästi. En usko, että Westerlund ja Summanenkaan ajattelivat lätkästä tasan samalla tavalla, kun luotsasivat joukkueitaan menestyksekkäästi.
Isot viivat ovat toki samat kaikilla, mutta jos ottaa vaikka Pekka Virran ja Jukka Rautakorven ajamat pelityylit vertailuun, ero on todella suuri. Monella muulla erot näkyvät pienissä asioissa, ja varmasti myös taustalla, eli siellä, minne fanit ja toimittajat eivät näe. Lätkä on kuitenkin sen verran simppeli peli, ettei sitä voi ihan hirveän monella täysin erilaisella tavalla pelata, mustaa pitää vaan saada verkkoon enemmän kuin vastustaja. Pelaajien käsittelyssä ja joukkueen kokoamisessa voi kuitenkin olla isojakin eroja.Ainakaan Matikainen ja Marjamäki eivät ajatelleet ja tulokset yhteistyöstä olivat hyviä. Viittaan kuitenkin edelleen aiemmin mainitsemaani: erot valmentajien pelityylien välillä eivät ole todellisuudessa niin suuria kuin mitä lätkän seuraajat antavat ymmärtää.
Isot viivat ovat toki samat kaikilla, mutta jos ottaa vaikka Pekka Virran ja Jukka Rautakorven ajamat pelityylit vertailuun, ero on todella suuri.
Näkisin itse, että nykykiekko on kaukana simppelistä pelistä. Moni joukkue on niin hyvin organisoitu, että hyökkäysalueellekkin onjo vaikea päästä. Saati useasti maalipaikoille. Esim Lukko sumputtaa puolustuspelaamisessaan keskialueen ja maalin edustan todella tarkasti. Sinne on vaikea päästä tekemään maalia. Sitten on toki tämä meidän KalPa joka puolustaa pitämällä kiekkoa omissa/kulmissa. Todella ärsyttävä muilla vain odotella, kun päällekkään ei kannata puskea kuin ajokoira. Muuten pelaa itsensä helposti pois pelistä. Isommat hyökkäysalueet ja hybridipitkä tuovat kanssa lisäelementtejä pelaamiseen. Minusta nykykiekko on kaikkea muuta kuin simppeliä. No yksinkertaisuudessaanhan se toki on samaa kuin ennen. Tee maaleja enemmän kuin vastustaja niin voitat. Nykyään se ei vaan ole niin helppoa se maalinteko. "Käykääpä tekemäs se maali nyt".Isot viivat ovat toki samat kaikilla, mutta jos ottaa vaikka Pekka Virran ja Jukka Rautakorven ajamat pelityylit vertailuun, ero on todella suuri. Monella muulla erot näkyvät pienissä asioissa, ja varmasti myös taustalla, eli siellä, minne fanit ja toimittajat eivät näe. Lätkä on kuitenkin sen verran simppeli peli, ettei sitä voi ihan hirveän monella täysin erilaisella tavalla pelata, mustaa pitää vaan saada verkkoon enemmän kuin vastustaja. Pelaajien käsittelyssä ja joukkueen kokoamisessa voi kuitenkin olla isojakin eroja.