Viikko se mennä helähti ja 10-6-4 lämmittää mieltä Mulletsia vastaan, etenkin kun pari viikkoa kynnettiin pohjamutia ankaralla kädellä.
Maalivahdit onnistuivat varsin hyvin, Andersonin missatessa pari peliä Ballardin tötöilyn jäljiltä. Puolustuspäässä piteli varsin hiljaista tehojen osalta taas kerran, mutta mitään katastrofaalisen huonoa peliä ei kukaan esittänyt. Hyökkäyspäässä sen sijaan onnistujia alkoi viimeinkin löytymään. Havlatin 23. 3+9=12 kohentui tällä viikolla 3. 2+3=5 tehoilla ja toivon mukaan mies alkaakin heräämään vähitellen. Tuota kun vielä säesteltiin Stajanin 4. 3+3=6, Armstrongin 4. 3+1=4 ja Eratin 3. 4+1=5 lukemilla, alkoi jo hieman hymyilyttääkin pitkästä aikaa. Toki tilannetta sitten tasapainottivat Belangerin pisteittä jäänti viikon neljässä pelissä, samoin kun Antropovin orastava dementia syöttelyn suhteen. Onneksi mies sentään räpläsi kiekon pari kertaa reppuun ja nosti kauden maalisaldonsa massiiviseen neljään.
Seuraavaksi sitten vastassa Savo Sharks, joka pitäisi olla lyötävissä nopean silmäilyn perusteella. Tokihan tämä tarkoittaa sitä että hampaat kirskuen väännetään viimeiseen asti, ellei sitten jo parissa päivässä tiputa kelkasta. Uskoa omiin kuitenkin löytyy jostain syystä. Vääntö pleijaripaikasta jatkukoon. Olé.