Peter Bondra
Varmasti NHL:n tuntemattomin ja aliarvostetuin maalitykki 90-luvulla. Kyseisen miehen vika miksi aloin aikanaan Capseja teksti-tv:stä seuraamaan. Jossain NHL weeklyssä tai Power Gamessa oli joku pieni henkilökuva sympaattisesta Bonzaista, jota taidettiin mainostaa NHL:n parhaiten salassa pidettynä maalitykkinä tms. Oli hienoa tavata mies lyhyesti keväällä 2000 Piney Orchardin harkkahallin pihalla nimmareita metsästäessä. Nimeään kirjoittaessaan tulin maininneeksi, että oon Suomesta, niin Bondra vastas siihen tavaramerkkivirneellään ja slovakkimurteisella englannillaan tyyliin : "Why in the hell are you here?"
Chris Simon
Oman aikakautensa Tom Wilson. Suuri yleisö muistaa lähinnä ylilyönneistään ja nyrkkitappeluistaan, mutta Caps-leirissä ainakin muistetaan myös yllättävänkin hyvänä kiekollisessakin roolissa (etenkin laukauksensa puoleen). Rannari teki tuhoisaa jälkeä Oatesin passeista. Ja olihan Simon osa Capsien legendaarista nelosketjua Dale Hunterin ja Craig Beruben kanssa keväällä -98. Siinä oli varmasti vittumoinen kolmikko pelata vastaan.
Ken Klee
Joka koutsin luottopeluri, joka pelas välillä hyökkääjä, välillä pakkina, välillä ei mahtunut kokoonpanoon jne. Aina kentällä sata lasissa joukkueen eteen, oli rooli mikä tahansa. Kun 9. kierroksen varaus pelaa yli 900 NHL-ottelua, niin eihän siitä voi olla pitämättä? Muistan, että vitutti kun UFA:na vaihtoi maisemaa.
Brent Johnson
Täydellisen kakkosveskarin prototyyppi? 12 kautta Änärissä, vähän päälle 300 peliä yhteensä. Tuli sisään Bluesissa vauhdilla, seinä tuli vastaan, mutta teki itselleen uran hyvänä kakkosveskarina. Ei valittanut roolistaan, tuki aina ykköstä, parhaimmillaan jäätävän hyvä. Kun sun torjuntaprossas ka. on yli 90 tuon mittaisella uralla, pääasiassa kakkosveskana niin kyllä siinä voi urastaan olla ylpeä.