Lindros on omissa kirjoissa yhtä ainutlaatuinen pelaaja kuin Gretzky, Lemieux tai Orr. Junnusarjoissa pystyi kuitenkin dominoimaan koollaan niin täydellisesti, että NHL:ssä tuli sitten noutaja, kuten edellä on jo todettu. Olisi pitänyt mukauttaa pelityyliä hieman, jotta olisi pystynyt pelaamaan pidempään.
Se ettei Eric Lindros kyennyt muuttamaan pelityyliään riittävän varhain on varmasti eräs suurimpia syitä siihen, että uransa päättyi niin aikaisin - tai se suurin syy. Muistan jo siinä vaiheessa kun Lindros kärsi ensimmäisistä aivotärähdyksistä tämä tekijä nostettiin esille, oli nuorena oppinut liiankin hyvin yhden tyylin pelata ja oli tällä tyylillä dominoinut junnusarjoja ja pelasipa jo ennen NHL-uraa Canada Cup'issa - vai oliko se tuolloin jo WC - 90-luvulla pärjäten miesten keskuudessa todella hyvin, joten tämä ehkäpä loi hänelle hiukan väärän kuvan omista kysyistään ja siitä kuinka helppoa hänen on samalla tyylillä pelata aikuisten sarjaa.
Muistan itsekin seuranneeni Lindrosin ensimmäisiä kausia ja erityisen tarkkaan ensimmäistä kautta. Kyllähän hän dominoi peliä ja haastoi silloisia isoja miehiä ja tappelikin useamman kerran ensimmäisen kauden aikana, joten olihan hän poikkeuksellinen nuorukainen - se varmaan entisestään lisäsi sitä illuusiota omasta "haavoittumattomuudesta". Pelityyliä olisi pitänyt jo hioa viimeistään tuolloin, näin ei kuitenkaan tehty - mikä varmaan oli myös tietoinen ratkaisu, koska kaikki halusivat nähdä Lindrosin dominoimassa kaukalossa. Kaikki halusivat nähdä hänen taklaavan ja rusikoivan vastustajia, runttaavan itsensä "betonimuurista" läpi. Hänen yksiulotteinen pelityylinsä koitui sitten kohtaloksi, se kuluttaa voimia, mutta samalla se altistaa taklauksille ja sitä vastaan on ehkäpä helpompi pelata kun saa vietyä Lindrosilta sen edun pois. Tai kuten
@Henkka totesi, onnistuu väsyttämään heidät, asetelma muuttuu toiseksi.
vlad