Eppu oli ensin Ramones-klooni. Siitä se kehittyi CCR- ja Who-kloonauksen kautta Steely Dan- ja Dire Straits -klooniksi. Nyt se kloonaa omaa kloonattua menneisyyttään.
Tuolla suomenkielisellä Dire Straits -tyyppisellä musiikilla oli ilmeisesti 80-luvulla tilaus, koska bändi pärjäsi niinkin hyvin heidän musiikin muuttuessa Ramones-tyyppisestä punkista Dire Straits -tyyppiseen kitarapoprockiin. Epuilla oli selkeästikin visio, mihin suuntaan he halusivat musiikillisesti kehittyä. Oli ideoita ja visioita biiseistä sekä myös SOITTOTAITOA. Minun mielestä ne kolme Eppujen tärkeintä albumia 80-luvun puolivälin jälkeen eli Kahdeksas ihme, Valkoinen kupla ja Imperiumin vastaisku, olivat varsin hyvin soitettuja ja tehtyjä 80-luvun musiikiksi ja kestävät yhä hyvin kuuntelua.
Itse äänestykseen vastaan: Valkoinen kupla.
Loppukaneettina totean, että kyllä maailmaan musiikkia mahtuu, ainakin minun maailmaan. Itse kuuntelen sujuvasti suomipopista, hevistä, iskelmästä lähtien musiikkia laidasta laitaan. Jo pentuna opin, jos diggaan Eppuja, ei se ole Gunnareilta pois. (Em. kommentti ei ole tarkoitettu "neuvoksi" Evilille, vaan ihan yleiseksi kommentiksi mitä ajattelen musiikista.)