Epätyypilliset työt

[mauri]

Tässä jokin aika sitten Journalisti-lehdessä oli useampikin artikkeli koskien epätyypillisiä töitä eli määräaikaisia työsuhteita, vuoropaikkauksia, freelancerhommia ja muita pätkätöitä. Olipahan hienoa, että lehti otti asian noin laajasti käsittelyyn. Ainakin omalla alallani epätyypilliset työt ovat nykyisin enempi sääntö kuin poikkeus. Eli vakituista työsuhdetta tai edes pidempää määräaikaista sijaisuutta on hermeettisen vaikea löytää. Tällaiseen tilanteeseen kun lisätään vielä vi****inen esimies, niin soppa onkin sitten sitä myöten valmis. Ovi sairaslomalle on avoinna. I've been there.

Kymmenen vuotta töitä ilman lomia, jatkuvaa freetyön varmistelua, työskentelyä ylikierroksilla, suostuminen lojaalisuuden nimissä ja vakituisen työn toivossa jatkuvaan venymiseen, loputon epävarmuus toimeentulosta, esimiehen ylimielinen ja mitätöivät asenne...kaikki tämä (ja paljon muuta) lisättynä omiin henkilökohtaisiin negatiivisiin elämänkuvioihin voi olla todella rankkaa. I've been there.

Rankinta on ehkä se, että TODELLISEN uupuksen jälkeen tulevaisuutta ei paljoa jaksa suunnitella. Olisi helpompi pysytellä sivussa työelämän hullunmyllystä. Ajatus lomattomasta työstä ilman vakituisten työntekijöiden oikeuksia sairaslomaan ja koulutuksiin yms. ahdistaa niin, että rintalastaan sattuu.

Tiedän kyllä, kuinka tällaisessa tilanteessa pitäisi osata laittaa arvomaailma kuntoon, ja unohtaa työelämä tyystin ja keskittyä vain omaan toipumiseen. Se on ajatus, joka on helppo sanoa, mutta vaikea toteuttaa. Ilman töitä kun ei tule taloudellisesti toimeen. Työ voi myös olla palkitsevaa sisällöllisesti, joten työn puuttuminen saattaa tehdä olon tosi tyhjäksi.

Aloitusrepliikkini ei taida olla kovinkaan selkeä, mutta jospa tästä saisi jotakin aikaiseksi. Eli kertokaahan omista kokemuksistanne ja suunnitelmistanne työn suhteen; miten työ tai sen puuttuminen on vaikuttanut/vaikuttaa teihin?

 

[Timi]

Viestin lähetti mauri
Aloitusrepliikkini ei taida olla kovinkaan selkeä, mutta jospa tästä saisi jotakin aikaiseksi. Eli kertokaahan omista kokemuksistanne ja suunnitelmistanne työn suhteen; miten työ tai sen puuttuminen on vaikuttanut/vaikuttaa teihin?

Minut työmaailma heittää vajaan kuukauden kuluttua ulkomaille ja tällä hetkellä en malta oikein odottaa sitä, että pääsisin sinne. Tietyin väliajoin minun on aina pakko saada nähdä uutta ja tämä on mielestäni loistava tilaisuus siihen. Uusi maa ja uusi kulttuuri. Vaikkakin Suomea tulee varmasti ikävä niin luulisin tuon työn kestävän ainakin jonkun aikaa, mutta toisaalta ei sitä ikinä tiedä.

Toistaiseksi olen ollut sen verran onnellisessa tilanteessa, että en ole joutunut kokemaan työttömyyttä, mutta uskoisin sen olevan aika rankka kokemus varsinkin jos on tottunut siihen, että työtä riittää.

Pätkätöistä puhutaan hyvin negatiiviseen sävyyn, mutta työllistämisen kannalta se voi olla mielestäni myös positiivinen asia. Tilanteessa jossa esim. työnantajalla on mahdollisuus tarjota vain tietyksi ajaksi töitä, on huomattavasti parempi, että hän pystyy työllistämään työntekijän vaikka kahdeksi viikoksi.

 

[mauri]

Re: Re: Epätyypilliset työt

Viestin lähetti Timi

Pätkätöistä puhutaan hyvin negatiiviseen sävyyn, mutta työllistämisen kannalta se voi olla mielestäni myös positiivinen asia. Tilanteessa jossa esim. työnantajalla on mahdollisuus tarjota vain tietyksi ajaksi töitä, on huomattavasti parempi, että hän pystyy työllistämään työntekijän vaikka kahdeksi viikoksi.

Ymmärrä ideaalisen ajatuksesi, mutta kun käytännössä useat työantajat käyttävät tilannetta hyväkseen, eli palkkaavat ihmisiä pätkätöihin, jolloin heille ei tarvitse suoda vakiutille tarkoitettuja etuja. Se on vuosi toisen jälkeen todella kuluttavaa. Muistan kyllä, että kymmenen vuotta sitten olin freetöihin tyytyväinen ja puhkuin intoa. Vuodet ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä, ja enää heittopussina ei ole hauskaa olla. Elämässä olisi tärkeää saada kuulua johonkin, olla arvostettu (en tarkoita maailmanlaajuisesti, vaan ihmissuhdetasolla), saada toteuttaa itseään, suunnitella tulevaisuutta kuten kotia, perheenlisäystä jne. Monelle nuo asiat ovat turhia toiveita, koska työelämästä on vaikea jäädä pois, jos turvana ei ole vakituista työtä, vaan "ilmassa roikkuva vuoropaikkaaja" -työsuhde. Vastustan siis sitä, että ihmisistä otetaan kaikki irti, mutta vastineeksi työnantaja ei katso kuitenkaan olevansa vastuussa esimerkiksi työtekijöidensä voinnista ja jaksamisesta - ja pidemmällä tähtäyksellä myös työpaikan hyvinvoinnista!

 

[Timi]

Re: Re: Re: Epätyypilliset työt

Viestin lähetti mauri
Ymmärrä ideaalisen ajatuksesi, mutta kun käytännössä useat työantajat käyttävät tilannetta hyväkseen, eli palkkaavat ihmisiä pätkätöihin, jolloin heille ei tarvitse suoda vakiutille tarkoitettuja etuja. Se on vuosi toisen jälkeen todella kuluttavaa. Muistan kyllä, että kymmenen vuotta sitten olin freetöihin tyytyväinen ja puhkuin intoa. Vuodet ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä, ja enää heittopussina ei ole hauskaa olla.

Uskon kyllä, että monet työnantajat käyttävät tilannetta hyväkseen. Olin eräässä firmassa töissä opiskeluaikana ja ohimennen työnantajani sanoi pätkätyöläisistä:" On se kiva kun saa tuollaista ilmaista työvoimaa. Pitäähän sitä käyttää hyväksi."

Lähinnä ryhdyin ajattelemaan, että tuskin hän minuunkaan sen kummallisemmin suhtautuu, joten oma työintonikin putosi kuin lehmän häntä.

Opiskelujen loppuvaiheessa pääsin erääseen projektiin sitten tilapäiseksi työntekijäksi. 6 kuukauden työsopimus oli minulle lippu tuonne ulkomaille, sillä siellä arvostettiin työkokemustani ja koulutustani. Eli minä hyödyin pätkätöistä.

Olen tietysti myös sen verran nuori työelämässä että suhtaudun melko idealistisesti työmaailmaan.

Elämässä olisi tärkeää saada kuulua johonkin, olla arvostettu (en tarkoita maailmanlaajuisesti, vaan ihmissuhdetasolla), saada toteuttaa itseään, suunnitella tulevaisuutta kuten kotia, perheenlisäystä jne. Monelle nuo asiat ovat turhia toiveita, koska työelämästä on vaikea jäädä pois, jos turvana ei ole vakituista työtä, vaan "ilmassa roikkuva vuoropaikkaaja" -työsuhde.

Elämän suunnittelu pätkätyöläisenä on varmasti mahdotonta. Toisaalta Suomessa arvostetaan mielestäni jopa liikaa työntekoa eli ihmisen arvo muodostuu pitkälti siitä mitä hän tekee tai mitä hän ansaitsee. Paha olo työpaikalla heijastuu yksityiselämään ja päinvastoin. Itse en haluaisi olla työpaikassa jossa minua ei arvostettaisi vaan yrittäisin etsiä uuden työpaikan. Ymmärrän tosin, että aina se ei ole mahdollista.

 

[mauri]

Timi, on tosi hyvä, että ajattelet työelämästä optimistisesti! En siis tarkoitakaan masentaa tai viedä työiloa sellaisilta, jotka kokevat työasiansa olevan kunnossa. Kuulostaa upealta tuo mahdollisuus lähteä ulkomaille! Nämä meikäläisen jutut nyt ovat sitä, mitä ovat; katkeran työjuhdan horinoita. ;)

 

[vision]

Itse olen töissä ravintola-alalla köökin puolella ja tällä alalla vasta pätkät jylläävätkin. Nyt rupeaa olemaan ihme, jos saat suoraan vakkaripaikan jostakin isomman ketjun ravintolasta. Osa-aikaiseksi vaan ja siitä se oravanpyörä alkaakin. Itse olin oa:na ketjuravintolassa kaksi vuotta ja homma alkoi seuraavasti : pyydettiin tekemään vuoro toiseen paikkaan. Mikäs siinä, ajattelin. Rahaahan se vain on. No nyt menee hieman itsekehun puolelle, mutta mikäli hoidat hommat hyvin, saat töitä muualtakin. Siinä sitten ahneus iski ja yhtäkkiä olinkin viidessä paikassa tekemässä vuoroja, välillä ajoin länäriä "oikeaan" työpaikkaan, kunnes tajusin ettei sinne pitänyt mennä vaan aivan toiseen suuntaan. Samalla huomasin, että seuraava kuukausi sisälsi yhden vapaapäivän. Luojan kiitos, että tajusin hypätä oravanpyörästä pois. Asuin vielä silloin porukoiden luona, joten raha ei ollut mitenkään tiukalla, joten pystyin olemaan vain yhdessä paikassa oa:na ja silloin tällöin muualla. Maks. kaksi-kolme kertaa kuussa kuitenkin. En kyllä suosittele kenellekään tuohon oravanpyörään astumista, ellei ole aivan pakko. Omalla kohdallani onni oli siinä, että maine kasvoi ja tällä hetkellä olenkin vuoropäällikön hommissa. On asenne osa-aikaisia kohtaan hieman terveempi, kuin parilla muulla kohtaamallani samassa asemassa olevalla ihmisellä. Kun et ole omaa väkeä, ei tarvitse kohdella kuin omaa väkeä - asenne pissaa ja pahasti.

 

[mauri]

Viestin lähetti vision
On asenne osa-aikaisia kohtaan hieman terveempi, kuin parilla muulla kohtaamallani samassa asemassa olevalla ihmisellä. Kun et ole omaa väkeä, ei tarvitse kohdella kuin omaa väkeä - asenne pissaa ja pahasti.

Tuo on yksi taka-alalla vaikuttava juttu; ei ymmärretä, millaisessa tilanteessa toinen on. Kun itsellä on vakituinen paikka, ei pystytä asettumaan osa-aikaisen tai sijaisen asemaan. Myös byrokratia tuo oman ikävän säväyksen näihin kuvioihin, sillä pienemmät pomot kumartavat melkein järkiään isommille pomoille, ja silloin väkisinkin pyllistää omille alaisilleen.

 

[finnishninja]

Olen viettänyt suurimman osan työelämästäni ikuista työvoimapulaa kärsivässä Ruotsissa, joten minulle lakki kädessä konttoriin meno on kaukaista historiaa. Suuri osa työpaikoista on ollut projekteja ja lähtö on tullut viimeistään kun homma on ollut valmis. Joskus työpaikka on vaihtunut jopa samana päivänä. Viimeiset 8 vuotta, 22 työnantajaa myöhemmin ovat tosin sujuneet samassa paikassa. Tuntuu hyvältä kun voi ostaa kausikortin lätkämatseihin, varata konserttilippuja pari kuukautta ennemmin jne.

Pätkähommissa on se positiivinen puoli, että niistä saa rohkeutta muuttaa tilanne jos se ei miellytä. En voisi kuvitellakaan lähteväni aamulla töihin, jos heräisin tunnelmassa "voi vi...u, taas uusi viikko edessä". Todennäköisesti sanoisin itseni irti samalla viikolla...

Työn rankkuus antaa minulle tyydytyksen. Kova viikko ja pitkät päivät saavat tuntemaan, että olen saanut aikaan jotain. Myös hyvät tulokset lisäävät hyvinvointia.

Tällä hetkellä minulla on tosin liikaa tekemistä, sillä teen kahden miehen työt ja juoksen ulkomailla vähän väliä. Tilanteeseen tulee muutos loma jälkeen....

Timin mainitsemat työt ulkomailla tuntuvat usein hienolta ja modernilta, mutta ulkomaillahan ollaan yleensä lomalla... Arki saattaa tuntua paljon ankeammalta. Uusi kulttuuri on aina kiva kokemus, mutta kaikkein parasta on kun saa luukulta lentolipun kotiin.

Kesäloma viikon päästä ja tuntuu siltä että oma koti on paras paikka viettää se, eikä kerää paineita ja pakkomielteitä ulkomaanmatkoista.

Olen vaihtanut alaa täydellisti pari kertaa. Minusta jokaisen tulisi joskus vaihtaa alaa. Nyt joku ajattelee: Niin.. mutta jos olet opiskellut vuosia ja sitten pitäisi vaihtaa alaa... Minusta se ei riitä selitykseksi. Alan vaihto ei tee koskaan pahaa kenellekään - pikemminkin päinvastoin.

Muistan vanhan pomoni. Hän haaveili aina omasta huonekaluverstaasta. Hän oli aina tehnyt niin ja hän luultavasti haaveilee yhä, vaikka onkin jo eläkkeellä. Loppujen lopuksi ihan pikku-juttu järjestää, mutta rohkeus puuttuu.

Työjuhta Mauri, vanha ystäni on todellinen työmyyrä. Hänellä on oma yritys. Hänellä on aina ollut se. Yritys ei salli lomaa kuin korkeintaan viikon kesällä ja toisen talvella. Hän on tehnyt aina näin. Hän on väsynyt, katkera ja tuntee olevansa yrityksensä vanki. Minusta se on laskuvirhe. Virhe joka tulisi ehdottomasti korjata - hinnalla millä hyvänsä.

Hmm.. kello taitaa olla paljon kun tulee niin paljon hajanaista tekstiä...

 

[Oloneuvos]

Noita Finnishninjan kuvailemia maureja on paljon yrittäjinä. Suurin viisaus yrittäjyydessä on osata luopua firmastaan ajoissa ilman, että itse palaa loppuun. Kaikki eivät ymmärrä, että oma firma ei ole oma lapsi, vaan pelkästään työkalu elintason ja riippumattomuuden saavuttamiseksi.

 

[mauri]

Viestin lähetti Oloneuvos
Noita Finnishninjan kuvailemia maureja on paljon yrittäjinä. Suurin viisaus yrittäjyydessä on osata luopua firmastaan ajoissa ilman, että itse palaa loppuun. Kaikki eivät ymmärrä, että oma firma ei ole oma lapsi, vaan pelkästään työkalu elintason ja riippumattomuuden saavuttamiseksi.

Minulla on oma yritys, mutta saatuani sijaisuuksia, vähensin yrityksen toimintaa roimasti. Kun elin vain yritykseni tuomilla tuloilla, tein noin 13-14 tuntisia työpäiviä, syödä en muistanut juuri lainkaan, ja nukkuminenkin alkoi olla heikonlaista. Lomia en voinut pitää lainkaan, joten vitsit olivat vähissä. Minulle yritys ei ole KOSKAAN ollut kuin lapsi, vaan keino saada elanto. Koskaan en ole hingunnut korkeaa elintasoa, vaan perusturvallisuutta ja pieniä iloja, kuten jääkiekkopelejä jne (ne tosin ovat iloina SUURIA!). Eli, kun vakituista työtä ei ole saatavilla, on yritettävä oman yrityksen kautta, ja se on hel***in raskasta. Luojan kiitos, etten ole investoinut itseäni kiinni suuriin velkoihin, vaan olen toiminut pienenrahan kalustolla. On ainakin sellainen stressi nyt pois.

Kuten todettua, on kohtalaisen helppo sanoa toiselle, että älä nyt ihmeessä aja itseäsi loppuun, mutta minkäs teet, kun on varustettu idioottimaisen korkealla työmoraalilla, joka on nimenomaa yhteydessä perfektionismiin, ja toive vakiutuisesta työstä kova ja työ juuri sitä, mitä todella haluaa tehdä - niin siinä vain käy, että väsymykselleen sokeutuu tai sille ei ole yksinkertaisesti tilaa kunnes putoaa polvilleen oikein rytinällä.
Itsekin sanon ystävilleni, että työllä ei kannata koskaan itseään tappaa, mutta itse toimin juuri teesiäni vastaan. Taidan olla aika patologinen tapaus. Ja nyt poden sitä.

 

[Timi]

Viestin lähetti finnishninja
Timin mainitsemat työt ulkomailla tuntuvat usein hienolta ja modernilta, mutta ulkomaillahan ollaan yleensä lomalla... Arki saattaa tuntua paljon ankeammalta. Uusi kulttuuri on aina kiva kokemus, mutta kaikkein parasta on kun saa luukulta lentolipun kotiin.

Onhan se totta, että oma maa on se kaikkein paras juttu. Aivan varmasti uuteen maahan voi sopeutua todella hyvin, mutta kyllä se kotiinpaluu vaikka edes loman muodossa on upeaa. Itse olen aikaisemmin asunut Saksassa reilun vuoden ja kyseisena aikana en käynyt Suomessa kertaakaan. Tuntui todella hienolta astua ensimmäistä kertaa pitkän tauon jälkeen Suomen maalle ja vaikka kuinka sujuvaa saksaa puhuisikin niin kommunikaatio suomeksi suomalaisten kanssa oli todella virkistävä kokemus. Helsinkikin näytti itsestään aivan uudet kasvot. Sitä arvosti omaa maataan aivan eri tavalla.

 

[Snakster]

Pätkätyöt

Pätkätyöt ovat kyllä kaikin puolin perseestä. On kovin kuluttavaa kun tulevaisuutta ei voi suunnitella puolta vuotta pidemmälle etukäteen. Itse olen vielä alalla, jossa oikeastaan ainoa työnantaja on kunta tai valtio ja mielestäni ko. tahojen jos keiden pitäisi olla vastuullisia työantajia ja näyttää esimerkkiä yksityiselle sektorille. Nyt on työsopimus vuoden loppuun ja jatkoa on luvattu, mutta tiedä sitten...

Pankista sain kaikesta huolimatta asuntolainaa. Sanoivat, että jos määräaikainen työsuhde estäisi lainansaannin, ei lainaa saisi juuri kukaan, koska niin harvalla on ikuista diiliä nykyään.

 

[Oloneuvos]

Viestin lähetti mauri


Minulla on oma yritys, mutta saatuani sijaisuuksia, vähensin yrityksen toimintaa roimasti. Kun elin vain yritykseni tuomilla tuloilla, tein noin 13-14 tuntisia työpäiviä, syödä en muistanut juuri lainkaan, ja nukkuminenkin alkoi olla heikonlaista. Lomia en voinut pitää lainkaan, joten vitsit olivat vähissä. Minulle yritys ei ole KOSKAAN ollut kuin lapsi, vaan keino saada elanto. Koskaan en ole hingunnut korkeaa elintasoa, vaan perusturvallisuutta ja pieniä iloja, kuten jääkiekkopelejä jne (ne tosin ovat iloina SUURIA!). Eli, kun vakituista työtä ei ole saatavilla, on yritettävä oman yrityksen kautta, ja se on hel***in raskasta. Luojan kiitos, etten ole investoinut itseäni kiinni suuriin velkoihin, vaan olen toiminut pienenrahan kalustolla. On ainakin sellainen stressi nyt pois.

Kuten todettua, on kohtalaisen helppo sanoa toiselle, että älä nyt ihmeessä aja itseäsi loppuun, mutta minkäs teet, kun on varustettu idioottimaisen korkealla työmoraalilla, joka on nimenomaa yhteydessä perfektionismiin, ja toive vakiutuisesta työstä kova ja työ juuri sitä, mitä todella haluaa tehdä - niin siinä vain käy, että väsymykselleen sokeutuu tai sille ei ole yksinkertaisesti tilaa kunnes putoaa polvilleen oikein rytinällä.
Itsekin sanon ystävilleni, että työllä ei kannata koskaan itseään tappaa, mutta itse toimin juuri teesiäni vastaan. Taidan olla aika patologinen tapaus. Ja nyt poden sitä.

Tarkoitukseni ei ollut missään nimessä henkilöidä sepustustani Sinuun, joten anteeksi. Luin ketjun huolimattomasti ja lähinnä kiinnitin huomioni entisenä yrittäjänä vain Finnishninjan tarinaan.

Takuulla ei yrittäjän työtä rankempaa hommaa voi ollakaan ja siksi kasvava pullataikina kannattaa antaa toisille leivottavaksi ennen kuin itse tukehtuu leivonnaiseensa. Tunnen monia, joille oma yritys on todella kuin oma lapsi, jonka kanssa aikaa vietetään sitten ihan tolkuttomasti samalla unohtaen tärkeämmät asiat ja arvot. Minulle yrittäminen ja yritys eivät ole itseisarvoja vaan välineitä halutun saavuttamiseksi. Siksi otin asian puheeksi, sorry vielä kerran ja menestystä sekä voimia.

 

[finnishninja]

Oma yritys on todellakin projekti, joka vaatii 100% ja välillä vielä enemmänkin. Mauri ei ole sijoittanut omaansa suuria, mutta näinhän ei ole kaikilla. Monessa tapauksessa saattaa velka pankkiin olla jopa niin suuri, että se vie 20% (tai vielä enemmän)työ-ajasta (tuloista).

Naiselta saattaa joskus kuulla karmean totuuden. Eräs tuntemani tokaisi veljelleen tämän saatua ison lainan omaa toimistoa varten: "Kyllä sä oot kans idiootti! Otat pankista lainaa että saat tehdä vuorokaudet ympäri töitä...!" Tästä on nyt 15 vuotta ja pojalla on sydämessä rytmihäiriöitä.

Myös minulla on ollut hieman omaa toimintaa ja myös minulla on suomalainen ylpeys hoitaa se mitä olen luvannutkin. Tuloksenahan on yleensä - kun on omasta yrityksestä kysymys, iltatyöt ja viikonloppuna otetaan kiinni kaikki, mitä jäi viikolla tekemättä. Siihen sitten vielä paperit ojennukseen yöllä...

Minulle selvisi jo aikaisessa vaiheessa, ettei oman yrityksen vetäminen ollutkaan sitä vapautta, miltä se ensin tuntui, vaan pikimminkin päinvastoin. Aina jumissa töitten kanssa. Totesin, että ainoa keino saada hieman vapautta oman yrityksen kautta on laajentaa toimintaa niin paljon että voi työllistää itselleen tarpeeksi apua. Tämähän tietenkin vaatii todella paljon ja suurta vastuuta. Valitsin panna matalaksi koko homman ja nostaa elantoni sieltä missä viihdyn töiden puolesta. En ole koskaan katunut, varsinkin kun saan nähdä usein vanhoja ystäviäni, jotka jatkavat samaan tapaan. Äärimmäisen kuluttavaa ihmiselle.

Yksi paha yrittäjyydessä on Maurin mainitsema syöminen. Päivä saattaa mennä ilman ettei syö mitään, ainostaan pari litraa kahvia ja kotona tulee ahdettua itsensä täyteen illalla. Tie onneen kulkee vatsan kautta. Hyvä lounas päivällä on kuin palkinto itselleen.

Yrittäjyyden ei tarvitse tietenkään olla vain pahasta. Monen työ saa aikaan hienoja tuloksia. Tunnemme lukuisia esimerkkejä, miten yritys on hyvin hoidettu, kasvanut hieman ja lapset jatkavat. Homman isä ja äiti toimivat tukipilareina - sen minkä matkoiltaan ennättävät. Näinhän sen pitäisi mennä!

 

[mauri]

Viestin lähetti Oloneuvos


Tarkoitukseni ei ollut missään nimessä henkilöidä sepustustani Sinuun, joten anteeksi. Luin ketjun huolimattomasti ja lähinnä kiinnitin huomioni entisenä yrittäjänä vain Finnishninjan tarinaan.

En ole niin herkkänahkainen, että olisin moisesta keksinyt loukkaantua. Kirjoitin vain sinun kirjoituksesi pohjalta tarinaa eteen päin...

Alussa mainitsemassani Journalisti-lehdessä oli haastateltu epätyypillisiä töitä tutkinutta Johanna Häme-Sahinojaa, joka osasi mielestäni kiteyttää hyvin ihmisen erilaisten elämänvaiheiden kulun. Hän nimeää sosiaalistumisvaiheeksi ajan, jolloin koulun penkiltä työelämään astuvat nuoret aikuiset ottavat vastaan lyhyitäkin työrupeamia päästäkseen alalleen ja saadakseen työkokemusta. Tällöin työsuhteen laadulla ei vielä ole niin suurta merkitystä; pääasia on, kunhan on "remmissä mukana". Ennen pitkää ihminen kuitenkin "siirtyy" ns. vakiintumisvaiheeseen, jolloin ammatillinen identiteetti on kenties löytynyt ja yksityiselämässäkin halutaan vakiintua. Tässä vaiheessa pätkätyöt käyvät rankoiksi, koska jo raskauskin olisi uhka mahdollisuudelle säilyttää paikkansa alallaan. Jos pätkätyöt kuitenkin jatkuvat vakiintumistoiveista huolimatta, tullaan ns. murrosvaiheeseen, jolloin epätyypillistä työtä tekevän tyytymättömyys kasvaa. Murrosvaiheessa mietitään jopa ammatinvaihtoa, muualle lähtemistä, freeksi ryhtymistä jne. Tuolloin työnantaja koetaan usein riistäjänä, eikä katkeruuskaan ole vierasta.

Tätä näkemystä vasten on ymmärrettävää ajatella, että eri elämänvaiheissa sama asetelma työn ja yksityiselämänkin suhteen merkitsee ja aiheuttaa eri asioita. Nuorena sitä siis jaksaa olla aktiivinen, ja useissa eri työpaikassa työskentely voi olla jopa hauskaa ja mielenkiintoista. Vuosien myötä tämä ei jaksa välttämättä enää innostaa, vaan elämälle pitäisi saada vakautta. Toki täytyy huomioida, että yksilöllisiä eroja on valtavasti; eli eivät kaikki minun ikäiseni tai vanhemmatkaan koe tällaista tilannetta ahdistavaksi. Vaan minä koen.

Sanokaa minun sanoneeni, että monella alalla pätkätyöllistäminen tulee viemään porukoita sairaslomalle. Uskon, että jo kolmen vuoden kuluttua homma kusee. Ihminen ei ole kone. Ihminen on (mm.) luova, tunteva ja sisällöllistä tyydytystä tavoitteleva - siksi pelkkään tulokseen sitominen syö miestä ja naista.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti mauri

Sanokaa minun sanoneeni, että monella alalla pätkätyöllistäminen tulee viemään porukoita sairaslomalle. Uskon, että jo kolmen vuoden kuluttua homma kusee. Ihminen ei ole kone. Ihminen on (mm.) luova, tunteva ja sisällöllistä tyydytystä tavoitteleva - siksi pelkkään tulokseen sitominen syö miestä ja naista.

Voisin sanoa, että se vie jo - olen nähnyt vierestä kuinka nuoret opiskelunsa päättäneet tai päättämässä olevat ajetaan nurkkaan työnantajan toimesta, (puhun yksiköstä koska kokemukseni perusteella voin puhua vain yhdestä työantajasta, joskin hyvin suuresta sellaisesta), "hän" pyrkii ottamaan heistä kaiken mahdollisen irti ja ottaa heitä töihin asenteella "aina löytyy uusia jollei homma kiinnosta" joten ei tarvitse paljoa käyttää mielikuvitusta siihen mikä tilanne osa-aikaisilla lyhyitä sopimuksia tekevillä työntekijöillä on.

Parhaimmillaan, tai pahimmillaan, työntekijöitä on pidetty epävarmassa työsuhteessa vuosia. Sopimusten kesto on pahimmillaan ollut viikkoa kerrallaan ja tätä menoa saattaa jatkua kuukaudesta kuukauteen. Edellisessä toimiasemassani tämän samaisen firman palveluksessa oli kymmeniä nuoria työntekijöitä joista jotkut olivat olleet työnantajan palveluksessa jo parikin vuotta mutta siitä huolimatta työsopimukset kirjoitettiin kuukaudeksi kerrallaan, joku oli onnellinen jos sai kolmen kuukauden sopimuksen. Rakenna tällaisessa tilanteessa sitten tulevaisuutta kaupungissa jossa töitä ei ole ihan siihen malliin kuin täällä pk-seudulla.

Vaikea lienee arvata mitä tästä seurasi/seuraa. Nuoret tekivät parhaansa ja enemmänkin mutta työnantajan suhtautuminen oli kaikkea muuta kuin kannustava joten loppuunpalamisia tai uupumuksesta johtuvia sairaslomia oli välillä suorastaan kohtuuttoman paljon. Tästä taasen on seurauksena huono työilmapiiri työpaikalla mikä taasen vaikuttaa muiden työskentelyyn ja lisää sairaslomien määrää nk. vakinaisen väen keskuudessa. Oravanpyörä on valmis mutta arvatkaapa mitä tästä seuraa? Työnantaja syyttää työntekijöitä liiallisesta sairastelusta vaikka syyllinen sairaslomiin löytyisi peiliin katsomalla.

Tällaista on elämä suurfirman palveluksessa jossa jokaisesta mahdollisesta osasta on tehty voittoa takova yksikkö... Kyllä elämä on mukavaa!!!

vlad#16.

 

[mauri]

Tutulta tuntuvat nuo Vladin tarinat. Minullekin on esimies kannustavasti sanonut, että "kyllä tähän tulijoita on", vaan satunpa tietämään, että oli todella kiven alla saada tilalleni ihmistä - itse asiassa ei ole löytynyt puolen vuoden jälkeen vieläkään. En nyt tarkoita sitä, että olisin niin ylivertainen, että minua ei niin vain paikata, VAAN SITÄ, että ehkäpä sittenkään ammattitaitoisia tulijoita ei olekaan joka puun oksalla, kun tarjolla on epävarmaa "sillointällöinhommaa", joka on kuitenkin taakse päin katsottaessa ollut melko säännöllistä, mutta huomisesta ei ole mitään varmaa, koska työllistämisvelvoitetta ei ole. (huh, mikä virke!)

Minulla on ex-työantajalta työtodistus, jonka liitteenä on 4 kpl A4-arkkia täynnä "määräaikaisia työsopimuksia", jotka sihteeri kirjoitti jälkikäteen lähettäessään tuntilistoja maksuun. Tässä hieman otteita työsuhteistani: 4.-8.10.99, 11.-15.10.99, 18.-22.10.99, 1.-5.11.99, 8.-12.11.99..........4.12.99, 13.-17.12.99......3.1.00, 7.1.00...jne...Eli päiviä ja muutaman päivän jaksoja 2v 3kk:n ajalta. Eikös näytäkin hauskalta? Mieti siinä sitten tulevaisuutta.

 

[Eino_Mies]

Pätkätöistä..

En muista, onko JA:ssa käyty keskustelua ns epätyypillisistä työsuhteista, jotka 90-luvulla muuttuivat enemmänkin tyypillisiksi.

Itse valmistuin koulusta juuri siihen aikaan kun Ahon hallitus säästi ja leikkasi kuluja, ja yli puolen miljoonan työttömän tilastot olivat lama-Suomessa totista totta. Ei se työttömyys Suomessa varmaan koskaan painu 80-luvun lopun lukuihin ja viime vuosina nämä pätkätyöt ovatkin olleet hyvin yleisiä.

Itsekin olen siis tätä "pätkätyö-sukupolvea" eli viime vuodet ovat kuluneet niin, että muutama kuukausi töissä, muutama työttömänä, joskus jotain kurssinpätkiä ym. Olisin kysynyt muilta vastaavan taustan omaavilta, miltä tällainen pätkittäisyys maistuu.

Tietysti henk.koht talous on aina hieman epävakaalla pohjalla kun tulot ovat epäsäännölliset, mutta toisaalta on mukavaa vaihtelua, ettei kokoajan tarvitse olla työelämän oravanpyörässä juoksemassa. En väitä, että sosiaaliturva olisi Suomessa niin hyvä että pätkätyöt eivät kannattaisi. Yksin asuvalla lyhempikin duunipätkä kannattaa, mutta jos on esim lapsia ja saa tukia sieltä sun täältä, kannattanee tarkoin laskea, montako euroa nettoaa jos menee määräaikaiseksi kehnosti palkattuun hommaan. Periaatteessa työnteon pitäisi aina olla rahallisesti kannattavampaa kuin työttömyys.

Aiheesta voisi tarinoida vaikka miten paljon mutta ottakaapa kantaa tähän asti esitettyyn. Leimaan kellokorttini..täältä tähän!

E-M

 

[pernaveikko]

Pikku kannanotto.

Siivousduunia saa aina, jatkuva pula hyvistä työntekijöistä koko ajan. Aivan sama ryyppäätkö joka päivä töiden jälkeen ja kaikki viikonloput, kunhan vain tulet ma-pe duuniin klo 7.00

Minkä ihmeen takia ihmiset valittaa, että ei ole töitä tai joutuu tekemään pätkiä ja sitten olemaan työttömänä taas?

En niin tarkkaan tiedä tukijärjestelmistä tai muista, ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että en ole koskaan ollut sossussa tai työttömänä. Miksi olisin ollut, koska töitä riittää niin paljon kuin vain viitsii tehdä.

Kaikista uskomattominta on kun joku muka köyhä opiskelija tinkii, että "en onnistunut saamaan kesätöitä".

Huh huh.

 

[Gellner]

Viestin lähetti pernaveikko
Pikku kannanotto.

Siivousduunia saa aina, jatkuva pula hyvistä työntekijöistä koko ajan. Aivan sama ryyppäätkö joka päivä töiden jälkeen ja kaikki viikonloput, kunhan vain tulet ma-pe duuniin klo 7.00

Minkä ihmeen takia ihmiset valittaa, että ei ole töitä tai joutuu tekemään pätkiä ja sitten olemaan työttömänä taas?

En niin tarkkaan tiedä tukijärjestelmistä tai muista, ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että en ole koskaan ollut sossussa tai työttömänä. Miksi olisin ollut, koska töitä riittää niin paljon kuin vain viitsii tehdä.

Kaikista uskomattominta on kun joku muka köyhä opiskelija tinkii, että "en onnistunut saamaan kesätöitä".

Huh huh.

En nyt ota sen kummemmin kantaa varsinaiseen aiheeseen, mutta toteamuksesi siivosduunista ei kyllä pidä paikkaansa. Itse en ole kyseisiä hommia koskaan tehnyt mutta tiedän että kuka tahansa ei "kelpaa" siivoojaksi. Kaikilla ei yksinkertaisesti kroppa kestä (esimerkiksi huono selkä, heikot polvet tms.) Muutama kaverini on siivouduunia tehnyt. Eräs kavereistani teki kolme vuotta sitten siivousduunia vuoden päivät. Ajatteli sitten viime kesänä hakea siivoustyötä kesän ajaksi. Eipä otettu kun työkokemusta oli liian vähän! Toinen tuttuni olisi kyllä päässyt siivoojaksi, oppisopimuksella. Houkuttelevaa?

 

[pernaveikko]

Viestin lähetti Gellner


En nyt ota sen kummemmin kantaa varsinaiseen aiheeseen, mutta toteamuksesi siivosduunista ei kyllä pidä paikkaansa.

Noh, kyllä se pitää...

Kokemusta on ja sitä on paljon ja paristakymmenestä firmasta. Jos yhdessä firmassa vaaditaan työkokemusta (niitäkin tosiaan on), niin kannattaisiko ehkä soittaa toiseen?

Esim. firmaan missä itse työskentelen pääsee kyllä, aina tarvitaan tekijöitä. Tämä nyt ei kuitenkaan ole työnvälitysketju, joten se siitä.

Silloin kun täytin 18 vuotta ja hain ensimmäistä kesäduunia lintsasin koulusta pari päivää ja soittelin töitä. Parisen sataa puhelua ja useampaa paikkaakin myös sitten tarjottiin.

Se on vain ja ainoastaan viitsimisestä kiinni.

Vinkkinä vielä se, että esim. www.mol.fi on ihan hyvä paikka aloittaa.

 

[mauri]

Juu, jokin aika sitten aihetta pohdittiin hieman, mutta olisi kyllä hyväksi jatkaa keskustelua?

http://www.jatkoaika.com/keskustelu/showthread.php?threadid=12688&highlight=ep%E4tyyp%2A

 

[dana77]

Mies jota melkeinpä eniten tässä maailmassa arvostan teki nuorempana (eli perheettömänä) niin että hän ei mennyt mihinkään pysyviin työsuhteisiin, koska ansaitsi pätkätöillä paremmin. Hänet tunnettin työnantaja piireissä vähintäänkin hyvänä työmiehenä ja hän oli henkilö jolle soitettiiin mikäli tarvittiin lyhyellä varoitusajalla työntekijää (sairastumisen, oharin tai suuren työtaakan takia). Hän teki pitkiä päiviä ja ansaitsi siten pelkästään työtä tekemällä (ilman lukion päästötodistusta) rahat omakotitalonsa rakentamiseen.

 

[Spenroos]

Löytyipäs tällainenkin vanha ketju johon asiani sopii. Ihmetykseni aiheena on ahkerien nuorten suomalaisten kohtelu työmarkkinoilla.

Minulle on pienestä pitäen opetettu että ahkeruus palkitaan ja kun tekee kovasti töitä niin pääsee pitkälle. Tämä ei pidä nykypäivänä paikkaansa.

Seuraavassa henkilökohtainen tilitys. Ei taatusti epäoikeudenmukaisimmasta päästä, mutta tuo esiin yhden pienen ihmisen vaikeuksia.

-TARINA ALKAA-

22-vuotias, ahkera, hyväkuntoinen, asevelvollisuuden suorittanut, datanomiksi opiskellut nuorimies yrittää ujuttautua työelämään. Mies on tehnyt opiskeluaikana kesätöitä paikallisessa metallialan yrityksessä 3 kesää. Lisäksi hän on jakanut koko opiskeluaikansa 2 kertaa viikossa mainospostia. Armeijasta päästyään mies pääsee sesonkiajaksi työskentelemään elintarviketeolisuuteen, ei siis mitään datanomin hommia mutta eipä sillä niin väliä, työtä kun työtä. Kehuja satelee joka puolelta, "Kylläpäs sinä olet ahkera nuorimies" ja "sinähän opit nopeasti" kommentteja kuulee jatkuvasti. Mies työskentelee yrityksessä 4 kuukautta joista ensimmäisen kuukauden jälkeen hän kykenee jo hoitamaan koneita, joilla jotkut vuosia talossa olleet vakituiset työntekijät eivät pärjää. Sesonkiaika kuitenkin päättyy aikanaan ja kausityöntekijöille ei enää löydy hommia. Siispä uuden työpaikan etsintään.

Eipä liiemmin ole vapaita paikkoja, jaa, ompas sittenkin. 62 kilometrin päässä on tarjolla katkeamatonta 3-vuorotyötä henkilöstönvuokrausyrityksen kautta. Pakkohan se on siellä alkaa käydä, jospa vaikka hyvillä näytöillä irtoaisi vakituinen työ yrityksessä ilman välistä vetävää henkilöstöpalvelua. Mies oppii taas työtehtävät nopeasti ja tekee kovasti töitä. Töitä on niin paljon että linjat ovat jatkuvassa ylikuormassa. Vuorovastaava kehuu ja ehdottaa johdolle että mies palkattaisiin suoraan yrityksen palveluun. Näin ei kuitenkaan koskaan käy vaan työnteko jatkuu useita kuukausia henkilöstöpalvelun palkkalistoilla. Mies kehittyy edelleen työssään ja hoitaa toisen samanikäisen kaverin kanssa tiettyjä hommia kahdestaan, vaikka normaalisti työtä tekisi 3-4 henkilöä. Taas tulee kehuja ja vuorovastaava kehuu taas miehiä johdolle. Hyvästä työnteosta palkkioksi miehille kerrotaan, että valitettavasti nyt on hiljaisempaa ja sunnuntain yövuoroon te ette nyt tule. Jatkossakin paraspalkkaiset vuorot voivat jäädä vuokratyöläisten kohdalla väliin, johto tekee pieniäkin säästöjä henkilöstökustannuksissa, koska vuokratyövoiman kohdalla se on mahdollista. Vuokratyöläisiä on yrityksessä useita kymmeniä eri vuoroissa, suurin osa nuoria ihmisiä.

Tulee mieleen että olenko hieman tyhmä, kun käyn kyseisessä työssä taivaltaen joka päivä 124 kilometrin työmatkan. Eipä tuota tarvitse kauan miettiä, mutta olen silti mielummin tyhmä, kun työttömänä tekemättä mitään.

-TARINA PÄÄTTYY-

Positiivisesti ajatellen olen tietysti siinä mielessä onnellisessa asemassa että minulla on ollut työtä lähes koko armeijan jälkeisen ajan. Mielestäni jossain on kuitenkin vikaa, että nuoret ihmiset, joiden pitäisi päästä elämässä alkuun, hankkia asuntoa ja muuta semmosta, joutuvat tyytymään epämääräisiin työsuhteisiin vailla minkäänlaista turvaa tulevaisuudesta.

Olen kyllä jatkuvasti katsellut työpaikkailmoituksia, ja useita vakituisia paikkoja hakenutkin mutta eipä ole napannut. Vaan eipä auta muu kuin yrittää jatkossakin.

 

[er_bai_wu]

Itse kun olen töissä kaikkein härskimmässä määräaikaisten työsuhteiden ketjuttajassa (ei tosin omaa kokemusta), niin aihe on todellakin ajankohtainen. Toisaalta en valita, työ on vapaata ja luovaa, eikä ole varsinaisia työaikojakaan. En usko saavani koskaan vakituista työtä, johtuen jo ihan alan luonteesta. Apurahoilla pyöriminen alkaa sekin jossain vaiheessa ahdistaa. Sama tilanne avovaimolla; kaikista v-mäisintä hommassa on se, että työt eivät ole samalla paikkakunnalla. En ymmärrä miten työnantajat voivat olettaa sinun muuttavan puolen vuoden tai vuoden välein paikkakunnalta toiselle?