Epätyypilliset työt

[Nännimäinen]

Itse pusken hommia eläkevirassa julkisella sektorilla. Lomat pyörivät ajallaan ja palkka on tilillä säännöllisesti. Olisin todella ahdistunut, jos joutuisin tekemään pätkätöitä tai painamaan kymmenen tunnin päiviä yrittäjänä. Lähipiirissä on molempia nähty. Tunnen tosin ihmisiäkin, joille esim. pätkätyöt passaavat vallan mainiosti. Persoona- ja elämäntilannesidonnainen kysymys pitkälti.

 

[Mats Bedö]

Viimeksi 15 vuotta sitten otin tyomaailmasta vapaata ja lahdin kiertamaan maailmaa (tosin en paassyt kun Australiaan asti, jonne jamahdin pitemmaksi aikaa). Nyt kun viime kevaana aika rankan tyoputken jalkeen aukeni samanlainen sauma olla tekematta duunia jonkun aikaa, olin heti myyty. Viime kesa meni elbaillessa (tai no, uuden elaman pohjia tehdessa) ja lempiharrastukseni kanssa. Sitten aloin opiskella kahtakin asiaa samaan aikaan ja niista on luvassa diplomit kateen viela ennen kesaa. Paaseen vihdoin, kiitos taman luovan tauon, tekemaan duunia alalle, josta olen unelmoinut aina pikkupojasta asti. Olen loytanyt itsestani myos puolia (mm taiteellisia), joita en tiennyt omaavani.

Kaikkein parasta tassa tauossa on ollut ennen kaikkea stressiton elama, ei ole tarvinnut osallistua yhteenkaan kokoukseen, ei ole tarvinnut kyrpiintya yhteenkaan tyokaveriin tai muuhunkaan omaan duuniin vaikuttavaan instanssiin. Ja etta joka paivasta on tullut lauantai. Aikasin heraan edelleen (ettei paiva mene hukkaan) ja iltasin mennaan suht ajoissa goisimaan. Toihin en varsinaisesti kaipaa, joskin kun sen aika taas kohta tulee, niin alan siihen hymyssa suin ja innolla.

Miinuksena tassa on tietysti hupeneva pankkitili ja se, etta 15. paiva ei hilloa plajahda tilille yhtaan. Toisaalta tama tilanne on opettanut arvostamaan rahaa eri tavalla ja nakemaan asioita hieman eri valossa.

 

[pale]

Itse hankin koulutuksen unelma-ammattiini ja paljon se opetti. Jaksoin sitä 20 vuotta, hienoja juttuja ja upeita kokemuksia & kontakteja ja sit vaan yhtenä päivänä meni vati nurin. Sanoin itseni saman tien irti. En vastannut puheluihin, en hakenut erorahaa. En todellakaan halunnut olla missään tekemisissä kyseisen pajan kanssa. Paja, jossa oli kolmen kuukauden kesäloma ja kuukauden talviloma, ei huono?

En ikinä ole ollut työttömänä, jopa 90-luvun lamassa duunia oli yli oman tarpeen.

Vaan niin sitä kuitenkin vaihtaa totaalisesti alaa, ennenkuin polttaa itsensä loppuun ja sitä suosittelen kaikille joilla siihen on mahdollisuus.

Kolme vuotta sitten vaihdoin duunini harrastukseen ja voin todella hyvin nyt. Teen duuniani kun lähinnä huvittaa. Raha-asia se ei ole ollut koskaan.

Ongelmaksi tän ketjun kirjoittajista tekee se että kovin vähällä on kokemuksia. Lisää liigajyriä kehään, niin naperotkin oppii jotain.

 

[Ted Raikas]

Luin otsikosta, että "Epätyypilliset tytöt". No mene ja tiedä, ehkä lähinnä mietin että mistä sellaisia tosiaan löytäisikin. Ihan tyypillinen tyttö ei esim. meikämandoliinon seuraa kovin kauan kestäisi...

Etsintä jatkuu.

Mitä sitten oikeaan aiheeseen tulee, niin luultavammin tulen itse tekemään epätavallista työtä, jos tulen tekemään. Painottuu varmasti ns. taiteelliselle puolelle, ainakin toivottavasti. Niin kovin kuin duunareita ja muita kovan ja raskaan työntekijöitä arvostankin ja heidän työtään, niin minusta sellaiseen ei ole.

Retku mikä retku.

 

[Mikko78]

[ Niin kovin kuin duunareita ja muita kovan ja raskaan työntekijöitä arvostankin ja heidän työtään, niin minusta sellaiseen ei ole.

Retku mikä retku. [/B][/QUOTE]

Näin minäkin ajattelin. En nähnyt tulevaisuudessa itseäni kuin töissä jossa käytetään kravattia. Liiketalouden opinnot saivat jäädän kesken ja nyt työskentelen renkaiden "paistajana". Erikoiskaluston painavia renkaita pinnoitetaan. Työn hyvät puolet: Pysyy hyvässä kunnossa ja palkka kuitenkin kohtalaisen hyvä.
Olenkin yllättänyt että stereotypia kaljaa kittaavista duunarista on romuttunut ( vaikka itse sellaiseen vähemmistöön työpaikallani kuulunkin ). Autoista sentään jaksavat kahdeksan tuntia päivässä jauhaa.