Mitkä ovat tsekeille stereotyyppisiä piirteitä ja siten tämän ketjun kriteereitä? Mä voin ehdottaa: sukeltelu; avautuminen tuomareille; mitä ihmeellisimmät "vammat" ja "loukkaantumiset"; hyökkäysorientoitunut, kuriton ja yksipuolinen pelitapa; mahdollisesti eripura valmentajien, joukkueen johtoportaan ja/tai pelaajien kanssa; sekä tietenkin bipolaarinen persoonallisuushäiriö eli maanis-depressiivisyys, joka ilmenee erittäin ailahtelevina otteina kentällä sekä yksittäisen pelin sisällä että pelien välillä. Onko muita "oireita"?
Tätä ketjua seuratessa on jälleen helppo päätellä, että harva seuraa pelaajia oman suosikkijoukkueen ulkopuolelta. Tekisipä mieli lisätä, että tässä yksisilmäisyydessä HIFK-fanit ovat omaa luokkaansa, mutten sitä tee, sillä ymmärrän, että HIFK-fanit ovat omaa luokkaansa ainoastaan äänekkyydessä ja henkselien paukuttelussa - ja tämä huomioni koskee myös käyttäytymistään jäähalleissa. Edellä mainitun kaltainen käyttäytyminenhän on kaiketi aivan ymmärrettävää jo muutenkin laajassa ryhmässä; sitä paitsi itsekään en ole poikkeustapaus vain lempparijoukkuettani seurailevana. Näin ollen lieneekin paikallaan kommentoida hieman jo mainittuja Kertsin tsekkipelaajia.
Vladimir Sicak ei ole nähdäkseni mitenkään erikoinen puolustava puolustaja, eikä varsinkaan sellaisena liigan parhaimmistoa, kuten nimim. "lintu" ehdotti. Näen hänen edustavan oikeastaan lähes päinvastaista puolustajan tyyppiä: "Siksakki" on käyttökelpoinen usein aina maalin eteen asti nouseva pakki, joka kaikkiin suuntiin erinomaisella luistelulla ja tsemppaamisellaan paikkaa pientä kokoaan ja lieviä heikkouksia kiekottomassa pelin luvussaan. Vladimir pysyy kyllä (epätsekkimäisesti?) pystyssä, mutta on melkoisena kääpänä aina ongelmissa artokukien kanssa nurkissa ja oman maalin edessä painiessaan. Ilmeisesti Pohjois-Amerikan junnusarjojen koluamisen seurauksena Sicakissa ei ole juurikaan pellehyppääjän saatika narisijan vikaa; nivusensakin taitavat toimia kuten meillä "ei-tsekeillä" - eli hyvin.
Kerhosta ensi kaudeksi Znojmoon hiippaileva Tomas Kucharcik puolestaan on kaikin puolin melkoinen tapaus. Mies on kasvissyöjä - mikä muuten ei olisi mikään ihmettelyn aihe, mutta jääkiekkopiireissähän tunnetusti keskimäärin 0,1 % ihmisistä suosii vegetaristista ruokavaliota, joten jo tämä on huomionarvoinen piirre pelaajassa, joka tulee Tsekinmaalta; tuosta rasvaisten liharuokien ystävien paratiisista. Jostain olen myös saanut käsityksen miehen (ainakin jonkinasteisesta) absolutismista. Oli miten oli, vasta miehen käyttäytyminen urheilukentällä ja sen ympäristössä tekevät Kuhasta täysin ainutlaatuisen persoonan. Ensinnäkin Kucharcik on tietysti loistava puolustuspään spesialisti, jonka voi heittää laatikkoon tasapainottamaan kenen tahansa huithapelin tsekkitaiteilijan (kuten esim. Vujtekin tai Janne Laakkosen) huolettomia haahuiluja kiekon kanssa. Kaikki varmaan muistavat, että tämän lisäksi Kuha voitti toissa kaudella vielä runkosarjan pistepörssin pelatessaan Kerhon kakkoskentässä, eikä hänen kiistatta heikompi viimeinen kautensa mitenkään erinomaisen surkea ollut. Vaikka Tomas osasikin arvostaa pitkiä keskusteluja dumarien kanssa, ei hänestä saa urheilusukeltajaa tai selkeästi mielialahäiriöistä taiteilijaa millään, vaikka toki Kuha "erilainen nuori" onkin: eräs Tomaksen erikoinen piirre on hänen tapansa jäädä istuksimaan vaihtopenkille pitkiksi toveiksi muiden jo poistuttua erätauolle. Omien sanojensa mukaan Kuha kertaa tuolloin erän tapahtumia ja arvioi ratkaisujaan kentällä tapahtumien ollessa vielä kirkkaana muistissa - tämä osoittaa mieheltä poikkeuksellista omistautumista ja keskittymistä peliin. Positiivista "hörhön" mainetta Tomas on saanut mm. metsää ja sen rauhaa ylistävillä kommenteillaan.
Kucharcik on taitava, luova yksilö ja samalla kova duunari sekä fiksu, mutta pyyteetön ja turhia metelöimätön luonne, jolta vopatmaista lapsellista uhoa ja ns. itkuraivareita on turha kentällä odottaa. Hän on kaikkea muuta kuin normaali verrattuna niin tsekkipelaajan stereotyyppiin kuin mihin tahansa kiekonpelaajaan ja ehdoton ikisuosikkini HPK:ssa pelanneista tsekkipelaajista. Nopealla pohdinnalla oikeastaan vain Palo, Kuznetsov, Kivelä ja ehkä Valko-Venäjän jyrä Andrjevski nousevat arvostuksessa hänen rinnalleen muistakaan viime aikojen HPK-ikoneista. Monen muun taitavan tsekin (esim. Simicek, Vujtek, Vlasak, Tenkrat) osakkeita laskee silmissäni juurikin tuo parjattu perustsekkeily.
Kiitokset Tomakselle hienosta ajasta ja ikimuistoisista hetkistä HPK:ssa sekä onnea ja menestystä jatkossa. Dìkovný, a na shledanou.
Parit linkit vielä:
Jatkoajan parin kauden takainen artikkeli "Tomas Kucharcik - poikkeava kiekkoilija"
Miehen tilastot ja pelaajakortti