Vaikuttaa tuo Farnham melko kipeältä tapaukselta. Ne Devils pelit mitkä olen nähnyt (niitä ei montaa tällä kaudella ole), kaverilla kilahtaa jonkin asteisesti. Toki ne ovat olleet tähän mennessä harmittomia, ja jopa toivottavia, maalinedusrähinöitä lähinnä. Mutta tuollaisesta niitistä kaveri olisi ansainnut sen, mitä Tootoo sai kokea Reavesin käsittelyssä.
Farnhamin niittiä kiekottomaan Jaskiniin ei ole syytä puolustella. Siinä hänellä läikähti yli ja suihkukomennus oli oikea tuomio. Ehkä yhden pelin pannakin voisi olla paikallaan, mene ja tiedä. Sinänsä tuo tapaus huipensi läpi pelin jatkuneen Farnhamin kuumentamisen, mitä Bluesin pelaajat harrastivat. Muutenkin pelissä nähtiin puolin ja toisin muutamia harmaalla alueella liikkuneita, myöhästyneitä taklauksia, mitkä osaltaan kuumensivat pelaajia ja vaikuttivat myös Farnhamin reaktioon.
Noin muuten Farnham ei poikkea tyypillisestä nuoresta, vakipaikkaa NHL:ssä etsivästä nelosketjun hämmentäjästä. Yritys on järjettömän kovaa illasta toiseen ja useimmiten kouhottaminen koituu joukkueen eduksi. Kieltämättä Farnham liikkuu koko ajan sillä rajalla, että hämmentäminen menee yliyrittämiseksi ja turhaksi nahisteluksi. Nostan silti hattua Farnhamille - Seitsemän maalia 24 ottelussa, nelosketjun jämäminuuteilla, on mainio osoitus, ettei hän ole pelkkä kieli vyön alla laukkaava hämmentäjä.
Reavesin ja Tootoon tappelu oli yksipuolinen, sillä Tootoolta jäi toinen hanska käteen ja Reaves pääsi pudottamaan hänet yhdellä iskulla. Reavesin jakelemat ylimääräiset lyönnit jäässä makaavan Tootoon päähän ovat sen sijaan rottailuketjun kamaa.