Jokin tämänsuuntainen ketju on kummitellut mielessäni jo tovin. Matemaatikko Stanislaw Ulam aikanaan kysyi (matemaattisen) taloustieteen pioneerilta Paul Samuelsonilta pystyykö tämä nimeämään yhtäkään sosiaalitieteiden tulosta, joka olisi sekä tosi että epätriviaali. Ei kovin yksinkertainen tehtävä. Samuelsonin kerrotaan vastanneen (vuosia myöhemmin) suhteellisen edun periaatteella, joka kieltämättä on intuitiiviseen absoluuttisen edun periaatteeseen nähden epäintuitiivinen: Suhteellinen etu – Wikipedia
Suhteellisen edun periaatteen tiivistelmä Wikipediasta:
Luonnontieteet ja matematiikka ovat täynnä tosia mutta epäintuitiivisia tuloksia. Tämän ketjun tarkoitus on tuoda esille ja keskustella maailmamme ominaisuuksista ja tieteen sekä ajattelun tuloksista, jotka ovat suurelle osalle meistä epäintuitiivisia ja kenties jopa ristiriidassa sen kanssa mitä arkijärjellä ajatellen uskomme todeksi. Erityisvaatimuksena on, että tulosten on oltava tosia.
Heitän itse muutaman: Kokemuksemme vastaa melko hyvin klassista fysiikkaa. Maailma vaikuttaa kellokoneiston tavoin deterministisesti raksuttavalta systeemiltä jossa on pohjimmillaan kyse syistä ja seurauksista. Kuitenkin kvanttifysiikka opettaa meille, että kenties kaikkein fundamentaalisimmalla tasolla menetämme syyn ja seurauksen ja maailma onkin probabilistinen.
Matematiikasta voisi heittää lukemattomia esimerkkejä mutta aloitetaan sellaisella joka on selkeä ymmärtää jo lukiomatematiikalla: Harmoninen sarja ei suppene vaan hajaantuu. Ts. kun lasketaan yhteen termejä 1/k jossa k on luonnollinen luku eli juoksee ykkösestä äärettömyyteen, ei lähestytä mitään lukua. Sarjan k:s osasumma on siis muotoa
1/1 + 1/2 + 1/3 + ... + 1/k.
Ottaen huomioon, että lisäämme aina vain pienemmän ja pienemmän luvun termin 1/k lähestyessä nollaa, voisi minusta sarjan hyvinkin ajatella suppenevan. Näin ei kuitenkaan ole. Sen sijaan jos korotamme nimittäjän toiseen potenssiin, sarja suppeneekin. Myös vuorotteleva harmoninen sarja, eli harmoninen sarja jonka etumerkki vaihtuu jokaisen termin jälkeen, suppenee.
Toisena esimerkkinä mainittakoon eri kokoiset äärettömyydet. Reaalilukujen äärettömyys on "suurempi" kuin rationaali- tai kokonaislukujen äärettömyys, jälkimmäisten kuitenkin ollessa keskenään yhtä suuria.
Toivotan ketjuun tervetulleeksi myös vastakkaisen ilmiön: "Itsestäänselvät" tulokset jotka ovat epätosia.
Suhteellisen edun periaatteen tiivistelmä Wikipediasta:
Tunneitumman version teoriasta esitti kuitenkin David Ricardo, joka kuvaili käsitteen vuonna 1817 käyttäen esimerkkinä Englannin ja Portugalin välistä viini- ja tekstiilikauppaa. Ricardo totesi, että Portugalissa on mahdollista tuottaa sekä viiniä että tekstiileitä vähemmällä työllä kuin Englannissa. Viinin ja tekstiilien tuottamiseen vaadittava suhteellinen työmäärä on kuitenkin erilainen näissä kahdessa maassa. Portugalissa sekä viinin että tekstiilien tuottaminen on helppoa ja halpaa, mutta Englannissa viinin tuottaminen on erittäin vaikeaa kun taas tekstiilien tuottaminen on merkittävästi viinin tuottamista helpompaa. Vaikka Portugalissa onkin halvempaa tuottaa tekstiilejä kuin Englannissa, on Portugalin kannalta vielä halvempaa tuottaa ylimääräistä viiniä ja vaihtaa tämä ylimääräinen viini englantilaisiin tekstiileihin. Vastaavasti Englanti hyötyy tästä kaupanteosta, koska se saa viiniä halvemmalla suhteessa tekstiileihin kuin tuottamalla itse oman viininsä.[2]
Luonnontieteet ja matematiikka ovat täynnä tosia mutta epäintuitiivisia tuloksia. Tämän ketjun tarkoitus on tuoda esille ja keskustella maailmamme ominaisuuksista ja tieteen sekä ajattelun tuloksista, jotka ovat suurelle osalle meistä epäintuitiivisia ja kenties jopa ristiriidassa sen kanssa mitä arkijärjellä ajatellen uskomme todeksi. Erityisvaatimuksena on, että tulosten on oltava tosia.
Heitän itse muutaman: Kokemuksemme vastaa melko hyvin klassista fysiikkaa. Maailma vaikuttaa kellokoneiston tavoin deterministisesti raksuttavalta systeemiltä jossa on pohjimmillaan kyse syistä ja seurauksista. Kuitenkin kvanttifysiikka opettaa meille, että kenties kaikkein fundamentaalisimmalla tasolla menetämme syyn ja seurauksen ja maailma onkin probabilistinen.
Matematiikasta voisi heittää lukemattomia esimerkkejä mutta aloitetaan sellaisella joka on selkeä ymmärtää jo lukiomatematiikalla: Harmoninen sarja ei suppene vaan hajaantuu. Ts. kun lasketaan yhteen termejä 1/k jossa k on luonnollinen luku eli juoksee ykkösestä äärettömyyteen, ei lähestytä mitään lukua. Sarjan k:s osasumma on siis muotoa
1/1 + 1/2 + 1/3 + ... + 1/k.
Ottaen huomioon, että lisäämme aina vain pienemmän ja pienemmän luvun termin 1/k lähestyessä nollaa, voisi minusta sarjan hyvinkin ajatella suppenevan. Näin ei kuitenkaan ole. Sen sijaan jos korotamme nimittäjän toiseen potenssiin, sarja suppeneekin. Myös vuorotteleva harmoninen sarja, eli harmoninen sarja jonka etumerkki vaihtuu jokaisen termin jälkeen, suppenee.
Toisena esimerkkinä mainittakoon eri kokoiset äärettömyydet. Reaalilukujen äärettömyys on "suurempi" kuin rationaali- tai kokonaislukujen äärettömyys, jälkimmäisten kuitenkin ollessa keskenään yhtä suuria.
Toivotan ketjuun tervetulleeksi myös vastakkaisen ilmiön: "Itsestäänselvät" tulokset jotka ovat epätosia.