Kyllähän Roystä huomasi, että oli taitava käsistään ja pelisilmä oli huippuluokkaa. Kolikon kääntöpuolena kamppailutilannepelaaminen oli täysin ala-arvoisella tasolla eikä luistelunopeus riittänyt paikkaamaan tätä puutetta. Mitä pidemmälle kausi eteni, niin sitä vaikeammalta tekeminen jäällä näytti. En tiedä, että olisiko pärjännyt paremmin vaikkapa Tapparassa, jossa laadukkaalla pelisysteemillä ostetaan pelaajille aikaa se ratkaiseva ekstrasekuntti.
Takana oli pelaamattomuutta ja muistaakseni myös jonkinnäköistä loukkia, joten kyse voi olla yksinkertaisesti siitä, että hän oli täysin keskenkuntoinen eikä kyennyt kuromaan kiinni eroa muihin treenaamalla.
Tämä taas korostaa kuinka tärkeää olisi rakentaa joukkue valmiiksi ennen kuin kausi alkaa, sillä jos vapailla markkinoilla on vielä tammikuussa vastaavat meriitit omaava pelaaja (NHL-kokemusta, usealta kaudelta hyviä statseja AHL:ssä), niin joku syyhän siihen on oltava.
