Mikko Kousa on yhä vain keskinkertainen hyökkääjä, joka on laitettu pakiksi. Tehnyt hienosti pisteitä urallaan, mutta puolustupelaamisen kanssa ei koskaan voi tietää, mitä saa. Ja se on vähän huono lähtökohta nimenomaan puolustajalle. Siksi häntä kannattaakin hahmotella kuudentena hyökkääjänä. Kuudennen hyökkääjän roolissa hän on pystynyt suorittamaan pisteiden valossa varsin hyvällä tasolla. Mutta, kuten saimme huomata, hän on omalle joukkueelleen myös rasite, koska hän ei kykene tekemään pisteitä läheskään samaan tahtiin kuin omiin menee maaleja. Puolustaminen on ennen kaikkea asenne-asia. Kaikki osaavat puolustaa, jos vain haluavat. Mutta kaikki eivät halua. Mikko Kousa on elävä esimerkki tällaisesta pelaajasta. Hyvä, ettei seura halunnut pitää täällä kynsin ja hampain väkisin vanhojen hyvien aikojen kunniaksi.
Eronen on itselleni vähän haastava pelaaja, koska hän on kaikella tavalla äänestä lähtien niin narrin prototyyppi kuin voi olla. Hyökkääminen kiinnostaa enemmän kuin puolustaminen ja mua aina tökkii vähän, kun joku ei oikein ole halukas laittamaan omaa kroppaansa likoon jengille. Myöskään vahvat edarivibat hänen edelliseltä naarivisiitiltään mm. Stadin yöelämästä eivät ole täysin unohtuneet. En mä nyt pahoinkaan ole voinut, kun Eronen on HIFK-paidassa on pelannut ja olen aina hurrannut hänen hyville suorituksilleen, mutta ei häneen sellaista oma poika-tunnesidettäkään ole syntynyt. Pystyn nähdäkseni suhtautumaan lopulta aika neutraalisti häneen. Ei ole mulle mikään suuresti ikävöity, must have-pelaaja, mutta en nyt varsinaisesti karsastakaan.
Itse uskon, että Eroselle suurin motiivi pelata HIFK:ssa olisi lopulta se, että saisi asua Stadissa ja elämä olisi helppoa ja mukavaa. En välttämättä ole lainkaan oikeassa, mutta siltä se omaan nenään haisee, kun meiltä lähti takaisin kasvattajaseuraansa jo lähtökohtaisesti paljon pienempään rooliin suuremmalla palkalla. Ja ymmärrän, että oli tavallaan steppi ylöspäin uralla ja kasvattajaseura on aina kasvattajaseura. Olisi kuitenkin saanut pelata HIFK:ssa paljon, olla joukkueen tähtipelaaja ja kantaa vastuuta kaikella tavalla, sitoutua seuraan ja seura häneen parhaassa tapauksessa vaikka koko loppu-uraksi ja palkkakin olisi varmasti ollut ihan Liigan huipputasoaa. Mutta se ei kiinnostanut, ainakaan niin paljon kuin oligarkkien leikkikenttä.
Ja jotainhan siellä on oikeasti tapahtunut, jos Salmelaiselle Eronen ei ole vaihtoehto, mutta Eronen olisi kuitenkin valmis pelaamaan HIFK:ssa. En usko, että yksinomaan pelkkä siirtyminen naapuriin menisi niin paljon Salmelaisen tunteisiin, että ovi sulkeutuu kokonaan. Nybondaksen kanssa voisi niin tapahtuakin.