Kaikki mitä Jere Karalahden kirjassa tämän alla olevan linkin takana olevan artikkelin perusteella lukee, hymyilyttää jos se olisi sattunut jollekin muulle kuin IFK-pelaajalle. En voi käsittää, kuinka seura on antanut tollaiselle pelaajalle tuollaisia eri vapauksia, joista joukkue kärsii ja muiden pelaajien motivaatio laskee. Se on kuin Matti Nykänen sillä erotuksella, että Matti oli moninkertainen olympiavoittaja ja maailmanmestari, Jere vain lahjakas lätkäpelaaja, joka pilasi uransa päihteillä.
Karalahdelta kovia huumepaljastuksia: Kokaiiniviiva ennen harjoituksia, toistuvasti pilvessä tv-asiantuntijana - SM-liiga - Jääkiekko - Sport - MTV.fi
Itse noin 11 vuotta raittiina olleena päihdeongelmaisena, eniten Jeren haastatteluissa häiritsee ongelman glorifionti.
En kadu, hyvin tässä nyt menee, ei haittaa, Änäri unelma paskaks, ei tunnu missään jne. jne.
Omat menetykset taloudellisesti pienempiä, mutta henkisen kapitaalin osalta varmaan yhtä isoja.
Ja edelleen häpeän syvästi joitain päihtyneenä tekemiäni asioita, Jere lesottaa selkeästi, kuinka se pysty vetään kamoissa peleissä. Ja varmasti miettii sisällään, että vittu ku en lopettanu ajoissa, ni oisin miljonääri.
Jere raitistui kuolemanpelon takia, mä omasta tahdosta. Siksi se ei löydä nöyryyttä ja rauhaa itsestään. Olen pahoillani sen puolesta.
Toivon, että sillekin oma paikka löytyy.