Mitä jos...
...Jos olisin kestänyt sen pohjimmaisen helvetin 2000-luvun taitteessa ja jaksanut käydä ammattikoulun loppuun? Jos ei olisi ollut niin vitun suuri huoli äidistä ja muutenkin perhehelvetin kestänyt ja jaksanut käydä koulun loppuun? Olisin valmistunut kokiksi ja olisin nyt yli 10 vuotta myöhemmin vakituisessa duunissa jossain raflassa. Enkä kärsisi mt-ongelmista vaan eläisin ilman psyykelääkkeitä ja kävisin oikeissa töissä. 8h päiviä ja ei olisi pahemmin rahahuolia.
Koulut jäi kesken, samaten intti ja siitä myöhemmin sivari (vapautus). Nyt elän Kelan päivärahoilla ja kittuutan eteenpäin, joka sentti laskettava ja tarkkaan katsottava mitä ostaa. Neljään vuoteen en ole tehnyt mitään töitä tai käynyt kursseja tms. Tuo on pitkä aika. Nyt on kuntouttavaa työtoimintaa suunnitteilla. Ensi viikolla saa tietää enemmän. Hyvällä tuurilla kuntoutus alkaa jo loppu kuusta, huonoimillaan vasta syksyllä. Päivät on kyllä pitkiä. Ja rahaa ei ole.
Mitä jos...