Ennen kaikki oli paremmin... Kultainen 70-luku

[Yläpesä]

Nono...eipäs unohdeta Kake Singersiä joukosta.

Sanoista huumoribändi ja 70-luku ei kait pitäisi tulla muuta mieleen kuin Sleepy Sleepers. Yhtye ennätti nostamaan jopa poliittista kiehuntaa musiikillaan. Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Kajaanin osasto paheksui yhtyeen musiikkia Suomen ja Neuvostoliiton hyviä suhteita vahingoittavaksi. Raha-automaattiyhdistys reagoi myös ulkopoliittiseen keskusteluun: Kaapataan lentokone Moskovaan -sinkku poistettiin jukebokseista. Huonojahan ne toki olivat mutta silti. Tiina Tiikeri, ei helvetti!

 

[mekabyte]

Kaikilla starbuosaston miehillä oli muuten varmasti legendaariset nilkanmurtajat, eli minisukset.

Parilla remmillä lonksuva töppönen kiinni 50cm "sukseen", jyrkkään alamäkeen ja aaaaaaaa.....auts.
Kiellettiinköhän ne lailla lopulta ?

Mitä sitä hyvää kieltämään, pojaltakin mokomat löytyy ja allekirjoittanut veteli omilla "suksilla" menemään vasta 80-luvulla

 

[Yläpesä]

70-luvulla tosi vanhat ihmiset oli sen nimisiä kuin Helmi, Laura, Amanda, Aapo, Veikko, Ilmari. Aikuisten nimiä olivat Hilkka, Raili, Ritva, Terttu, Heikki, Esko, Pentti, Urpo. Lasten nimiä olivat Kirsi, Hannele, Maarit, Tarja, Virpi, Arto, Markku, Jari ja Kimmo. Nykyään nuo on ihan väärin päin. Mummojen ja pappojen nimiä annetaan ihan pienille vauvoille, mikä on kummallista. Tämäkin todistaa että 70-luku oli parempaa aikaa.

 

[Evil]

70-luvulla tosi vanhat ihmiset oli sen nimisiä kuin Helmi, Laura, Amanda, Aapo, Veikko, Ilmari. Aikuisten nimiä olivat Hilkka, Raili, Ritva, Terttu, Heikki, Esko, Pentti, Urpo. Lasten nimiä olivat Kirsi, Hannele, Maarit, Tarja, Virpi, Arto, Markku, Jari ja Kimmo. Nykyään nuo on ihan väärin päin. Mummojen ja pappojen nimiä annetaan ihan pienille vauvoille, mikä on kummallista. Tämäkin todistaa että 70-luku oli parempaa aikaa.

Tämä on muuten ihan totta. Tästähän seuraa se, että 15-20 vuoden kuluttua päiväkodit pullistelevat Perttiä, Erkkiä, Marttia, Seppoa, Pirkkoa, Liisaa, Raijaa ja Tuulaa.

 

[U2]

Sittistä ja Schweppescolaa tuli juotua 0,3 litran pullosta.

Nokitetaan juomapuolta vielä Jive -kolajuomalla. Muistelisin tuon olleen jonkin verran Cokista tai Pepsiä makeampaa, mutta hyvää, niin hyvää...

Aikuiset sen sijaan nauttivat Amiraali-olutta, jonka etiketissä oli useiden eri amiraalien kuvia. Yhdellä amiraalilla ei ollut kuvassa lakkia päässä ja jos sellainen pullo sattui käteen, legendan mukaan siihen pulloon piti juominen lopettaa.

 

[AnaMasa]

Mummojen ja pappojen nimiä annetaan ihan pienille vauvoille, mikä on kummallista.

On. Pienenä hengailtiin joskus rappukäytävässä ja kyseltiin ohi kulkevilta asukkailta niiden nimiä. Mulla leikkasi kiinni, kun eräs mies väitti olevansa Matti. En uskonut sitä, koska sehän oli lapsen nimi. Eniten hämmennystä aiheutti kuitenkin nimetön mies.

70-luvulla ruskea oli hieno väri. Meillä oli ruskea sohva, ruskeat keittiön kaapiston nupit ja kullanruskea auto, jossa oli ruskeat penkinpäälliset. Mulla oli ruskeat housut, ruskea villapaita, ruskeita sukkia, ruskeat sukkahousut(!!) ja ruskea talvitakki. Ruskeaa saattoi piristää vaaleanruskeat tai keltaiset viivat, kuten meidän sohvassa.

70-80 luvun taitteessa meidän nappulaliigajoukkueen valmentaja vei joskus koko joukkueen pelipaikalle Taunuksellaan. Sinne mahtui 10 mukulaa helposti. Kenenkään vanhemmat eivät pöyristyneet, saatikka ottaneet yhteyttä mihinkään, vaikka varmasti kuulivat kotona kuljetusmetodista. Kyseisissä 5-6 vuotiaiden tosipeleissä vain parhaat pääsivät kentälle ja paskat potkivat palloa kentän sivussa. Kaikilla oli silti hauskaa.

 

[Alamummo]

70-luvulla ruskea oli hieno väri. Meillä oli ruskea sohva, ruskeat keittiön kaapiston nupit ja kullanruskea auto, jossa oli ruskeat penkinpäälliset. Mulla oli ruskeat housut, ruskea villapaita, ruskeita sukkia, ruskeat sukkahousut(!!) ja ruskea talvitakki. Ruskeaa saattoi piristää vaaleanruskeat tai keltaiset viivat, kuten meidän sohvassa.

Ruskeasta tulivat mieleen vakosamettiset Retu-kengät. Ne olivat mukavat jalassa.

 

[Rod Weary]

Hai-saappaiden ja Retujen/Tahvojen lisäksi oli myös Lokki-tossuja. Eli Nokian kusiluikkareista hiukan tuunatut siniset kangastossut valkoisella kumipohjalla.

Ja toki ne nappikset. Kesät talvet.

 

[AnaMasa]

En muista Retuja, mutta netti muistaa: Retu-mainos vuodelta 1972

Kaverilla on Anttilan kuvastoja 70-luvulta. Ovat sykähdyttävää tavaraa. Pitäisi opetella itsekin säilyttämään arkikulttuurimuistoja eri ajoilta. Juuri mainoksia, vaikka Pirkka-lehtiä ja sen semmoisia.

 

[Esko Epäkesko]

Pakko tulla vielä sohimaan tähän ketjuun vaikka en ole varma onko kultaista 70-lukua. Elikkäns pienenä nöösinä tykkäsin kovasti leikkiä Capsula/Capselo/tjsp. leluilla. Paketteja oli eri kokoisia ja ne sisälsivät eri määrän sellaisia muovisia kirkkaita palleroita, joita sai liitellä toisiinsa. Niissä oli muistaakseni hammasrattaisto ja taisipa olla renkaatkin saatavilla koska serkkupoikien kanssa nyväsimme aina autot ja pidettiin nopeuskisat. Paristokäyttöinen moottori taisi olla voimanlähteenä.

Siitä on jo niin kauan aikaa ettei tuon tarkemmin muista, mutta onko muita Caps...:lla leikkineitä?

 

[Sistis]

Näin juniorina täytyy todeta, että kovastipa tuo 70-luku muistuttaa monessa arkipäiväisessä asiassa 80-lukua. Taitavat monet lelut olla olleet muodissa vielä casinotalous-vuosikymmenen alkupuolellakin, koska niin tutuilta ne minun korvaanikin kuulostavat. Samaten nuo jauhelihojen ja makkaroiden ostamiset lihatiskeiltä ovat hyvin muistissa. Samaten monet täällä mainitut myöhemmin kadonneet tuotemerkit tulivat kohdallani tutuiksi. Ja taisipa moni TV-sarjakin päästä ensimmäiselle uusintakierrokselleen siten, että minäkin kykenin ne näkemään...

... Pitäisiköhän meidän junioreiden avata uusi ketju tuolle vuosikymmenelle?

 

[AnaMasa]

Intergalaktinen webbi tietää myös Capsela-sarjasta. Kavereilla oli noita, mulla ei.

 

[Yläpesä]

Kaverilla on Anttilan kuvastoja 70-luvulta. Ovat sykähdyttävää tavaraa. Pitäisi opetella itsekin säilyttämään arkikulttuurimuistoja eri ajoilta. Juuri mainoksia, vaikka Pirkka-lehtiä ja sen semmoisia.

Ihan totta. Itsellä on kertynyt vain "Nyt Nappaa"-kuvastoa sekä 80-luvun Soundin vuosikerrat. Niitä selailemalla voi tehdä halpoja aikamatkoja.
Toki juutuubista löytyy hyvin vanhoja telkkarimainoksia. Mutta ne ovat jotenkin eri tavalla laitettuja kuin aikakauslehtien sivuilla näkyvä arkitodellisuus.

Onhan tässä pakko viitata samalla myös lehdistöön. Hymy oli kova juttu koska Ennalan tekstit sähköistivät vaikkei niitä junnuna oikein ymmärtänytkään. Sivuilta saattoi lopulta löytää myös yläosattoman naisen, mikä oli mukavaa. Ei nykyisissä aikakauslehdissä ole tällaista etua, joten senkin puolesta 70-luku oli parempaa aikaa. Hymyn seurana luettiin vintillä myös Nyrkkipostia, joka säällistettiin jossain vaiheessa muuntamalla nimi Nykypostiksi. Alkuperäinen oli poikien mielestä parempi. Näiden lisäksi luettiin Kansa Taisteli-lehteä sillä joka kodissa oli vähintään yksi sodasta selvinnyt ja sitä muisteleva. Isot pojat saivat luvan ottaa kirjahyllystä Poliisi kertoo -sarjan teoksen yksi kerrallaan ja eihän meitä pienempiä sitten millään saatu pysymään poissa silmistä. Hurjia kuvia ja vielä hurjempia tarinoita suomalaisista ryyppyriidoista. Vaikkakaan ei koulusurmia ollut, mikä sekin puolestaan alleviivaa 70-luvun erinomaisuutta.

Vakosamettia ei suinkaan käytetty pelkästään Retuissa. Oli minulla joskus siitä valmistetut housutkin. Ruskeathan ne.

 

[ELÄKELÄINEN]

Kyseisissä 5-6 vuotiaiden tosipeleissä vain parhaat pääsivät kentälle ja paskat potkivat palloa kentän sivussa. Kaikilla oli silti hauskaa.

Ei tosiaankaan ollut kaikki pelaa - systeemiä. Itse harrastin fudista yhden kesän. En päässyt kertaakaan kentälle peleissä. Pelimatkoja tehtiin aika pitkällekin.
Miniskimboista keksimme toisen miniskimbattoman kaverini kanssa mielestämme hauskan jutun. Kyselimme ylpeiltä skimbaajlta ´Onko noissa tarrat ?´. Jos ei ollut niin haukuimme muovipalat paskoiksi. Itsellämmekään ei ollut käsitystä, että mitähän tarroilla tarkoitimme. Hämmennystä saimme aikaan, kuten takoitus olikin. Monikin alkoi epäillä suksiensa pätevyyttä, varsinkin kun ei niissä tainnut mitään tarroja olla.
Tämän kaverin meitä UFO-jutuilla pelotellut isoveli täyttää tänään 50.

 

[Esko Epäkesko]

Intergalaktinen webbi tietää myös Capsela-sarjasta. Kavereilla oli noita, mulla ei.

Juuri näistä kirjoitin. Muistaakseni itsellä oli tuo 500 sarja koska mulla oli noita keltaisia kellukkeita ja Capselat sai kulkemaan myös vedessä. Aina vinguin lahjaksi suurempaa pakettia, mutta oli kuulema liian kallis. Eikä tontutkaan ilmeisesti osannu sellaisia kyhätä koska ei pukilta lahjaksi tullu.

Kiitokset AnaMasalle linkistä. Olipa mukava nähdä taas Capselat.

 

[Evil]

Isot pojat saivat luvan ottaa kirjahyllystä Poliisi kertoo -sarjan teoksen yksi kerrallaan ja eihän meitä pienempiä sitten millään saatu pysymään poissa silmistä.

Meillä oli näitä muutama hyllyssä. Opin lukemaan melko varhain, ja muistan kun hieman kossupulloa isompana luin useammankin huumerikoksista kertovan tarinan. Ne kaikki tapahtuivat Turussa. Sitten joskus -78 tai -79 vanhemmat suunnittelivat lomareissua Ruotsiin; laivalla mentäisiin yli ja Haaparannan kautta ajettaisiin takaisin. Pohdiskelivat menisimmekö Helsingistä vai Turusta. Säikähdin kuollakseni ja vastustin Turkua henkeen ja vereen, "kun siellä on niitä huumeita ja rikollisia".

 

[Wesku]

Tää näkyy olevan loputon muistelojen suo, mutta juolahti mieleen ne keltaiset, vahvasta muovista tehdyt autoradat, joita jatkettiin paloja yhdistämällä ties kuinka pitkiksi ja nostettiin tuoleille, seinille ja mihin milloinkin ja otettiin ankaraa skabaa eri pikkuautojen kesken päästämällä ne yhtaikaa baanalle. Ei siis mikään sähköautorata. Ajanottokin oli käytössä toisinaan, kun ensimmäiset digitaalirannekellot ilmestyivät käsiin. Jumalauta...sadasosat ja kaikki!

Pikkuautot taisivat tuolloin olla melkoista patarautaa, sillä ne painoivat varmaan 5 kertaa enemmän kuin nykyiset "metalliautot" eivätkä ihan helpolla hajonneet.

Satun tietämään, koska säästin muutaman pikkuauton pojalleni vertailuksi.

Elektroniikkapelit taisivat(?) tulla 70-luvun lopussa, siis ne 1-osaiset, kuten mustekala, laskuvarjohyppääjät ja mitä niitä nyt oli. Donkey Konghan sitten räjäytti tajunnan myöhemmin. Sen(kuten myös Oilpanicin) tajusin onneksi säästää ja oma poitsuhan tuota on aina toisinaan hakannut innoissaan.

 

[Tykki]

70-luvulla talojen sisäseinät olivat värikkäitä. Meilläkin kotona oli ainakin ruskeita, oranssisia, vihreitä, sinisiä ja keltaisia seiniä. Keittiön kaapitkin olivat oikein kirkkaan keltaisia. Parissa huoneessa oli voimakaskuvioiset tapetit.

Lattiat oli tottakai peitetty kokolattiamatoilla. Olohuoneessa oli kunnon kristallikruunu, ja sinne mentiin seinän sisään työnnettävistä liukuovista.

Naapurit kävivät kylässä ihan tuosta vaan ilmoittamatta mitään ja saattoivat jaaritella vaikka kuinka myöhään. Ja kotona piti olla tuhkakuppi esillä, jos joku vieraista sattui panemaan tupakaksi. Vaikkei meidän perheestä kukaan itse polttanut.

 

[Alamummo]

70-luvulla talojen sisäseinät olivat värikkäitä. Meilläkin kotona oli ainakin ruskeita, oranssisia, vihreitä, sinisiä ja keltaisia seiniä. Keittiön kaapitkin olivat oikein kirkkaan keltaisia. Parissa huoneessa oli voimakaskuvioiset tapetit.

Yksi seinä oli mielellään päällystetty maisematapetilla. Meidän mutsi ei sellaista halunut ja olin kateellinen kaverille, jonka olohuoneen seinää peitti "ihana" syysmetsä.

 

[teemu73]

Näiden lisäksi luettiin Kansa Taisteli-lehteä

Edesmenneellä isoisälläni oli melkoinen kasa näitä lehtiä. Menin aina ullakolle lukemaan Aku Ankkoja ja niiden vieressä lojui KT-pino: jokaisen lehden kannessa punainen yläosa, jonka päällä valkoisin kirjaimin KANSA TAISTELI ja alla joku sota-aiheinen kuva.

Samassa taloudessa käytiin talvellakin ulkohuussissa, haettiin kaivosta vesi ja lämmitettiin puilla sauna. Maito ei saanut olla muuta kuin kulutusmaitoa ja leivän päälle laitettiin VOITA eikä mitään kevytlevitteitä.

Puhelimeen saattoi joku vastata luettelemalla puhelinnumeronsa.

 

[Nahkaparturi]

Ja toki ne nappikset. Kesät talvet.

Näitähän oli monenlaisia ja ne oli tehty vahvasta kankaasta ja pohjat oli kumia. Se oli kovin jätkä, jonka nappulat oli eniten kuluneet. Kenkien sivussa oli erinäinen määrä raitoja ja sitten oli 'kersanttinappikset', joissa oli kolme natsaa. Nappiksia käytettiin joka paikassa, ei pelkästään jalkapalloa pelatessa.

Jääkiekkomailat olivat puisia Kohoja tai Torontoja. Kun maila meni poikki, ostettiin siihen muovilapa, josta tehtiin kuumentamalla järkyttävän käyrä. Kypärän merkki oli VM tai ABC, johon laitettiin leukasuoja.

Lauantaisi-iltaisin tuli televisiosta jääkiekkoa. Ja kyllä, ei mitään miesten pelejä, vaan D-junioreiden nappulaliigaa parhaaseen katseluaikaan siinä vähän ennen Naapurilähiötä.

70-luvun alkupuolella maitoa myytiin pusseissa. Tyhjät pussit pestiin, leikattiin suikaleiksi ja niistä kudottiin matto.

 

[Koirapoika]

Tää näkyy olevan loputon muistelojen suo, mutta juolahti mieleen ne keltaiset, vahvasta muovista tehdyt autoradat, joita jatkettiin paloja yhdistämällä ties kuinka pitkiksi ja nostettiin tuoleille, seinille ja mihin milloinkin ja otettiin ankaraa skabaa eri pikkuautojen kesken päästämällä ne yhtaikaa baanalle. Ei siis mikään sähköautorata. Ajanottokin oli käytössä toisinaan, kun ensimmäiset digitaalirannekellot ilmestyivät käsiin. Jumalauta...sadasosat ja kaikki!

Vähän samaa kamaa oli samanlaisesta vahvasta muovista tehty parkkitalo, se piti pistää piiloon kun pikkusisko heräsi päiväunilta, väitettiin että olisi rikkonut. No nyt samaisen siskon pojalla on samanlainen parkkitalo, olen päässyt leikkimään enkä ole rikkonut.

Digitaalikello, ai perhana, saattoi päivässä edistää tai jätättää ihan miten sattui, varmaan ilmoista riippuen, laatukamaa. Kai sillä jotain aikaakin sai mittailtua, valo siinä ainakin oli yhden napin takana. Hintaakin taisi olla ehkä 10 markkaa, halvalla ei saa edes huonoa. Kellolla oli sittemmin treffit vasaran kanssa. Tokihan asiaan kuului että leluja piti purkaa ja kasata, ihmeteltiin sitten mihin ne ylimääräiset osat kuuluu vaikka lelu toimi kuin ennenkin. Automatkat Lappiin oli isoja juttuja, ne meni varmaan enempi 80-luvun puolelle.

 

[#3]

Yksi seinä oli mielellään päällystetty maisematapetilla. Meidän mutsi ei sellaista halunut ja olin kateellinen kaverille, jonka olohuoneen seinää peitti "ihana" syysmetsä.

Ihanat maisematapetit joo. Meillä oli "hallissa" juuri tuollainen syysmetsä.

 

[Yläpesä]

70-luku synnytti musamaailmaan uskomattoman paljon erilaisia sävyjä joita kiihkeästi kopioidaan ja mukajalostetaan yhä edelleenkin. ABBA, ainoa hyvä asia Ruotsista. Punk, vieläkin pelottaa ne lontoolaiset ääliöt joilla oli hakaneuloja nenänpielissään eivätkä osanneet soittaa yhtään. Onneksi niiltä kiellettiin esiintyminen Suomessa. Sen perässä änkesi ska, omituiset rytmibändit saksofoneineen. Disco. Viisi hirveää kirjainta jotka yhdessä tarkoittavat vieläkin hirveämpää. Ei olisi ruotsinlaivojen tanssihelvettiä ilman discoa, Donna Summeria ja Gloria Gaynoria. Minullakin oli Amii Stewartin c-kasetti joskus. Pyydän Doorsilta anteeksi. Ihan vuosikymmenen alussa tehtaili levyjään Black Sabbath ja muutama muukin yhtye joka oli löytänyt kitaroiden efektilaitteet ja vahvistimet. AC/DC! No, Suomessa meillä oli folk-Fredi joka sittemmin luopui etuliitteestään. Kraftwerkin teknotuotannon kultakausi osuu myös maagiselle vuosikymmenelle. Samoin Mike Oldfieldin ja muiden progehirmujen. Mitä muut aikakaudet ovat onnistuneet luomaan? Barokilta meni saakeli yli sata vuotta kehittää yksi tyylisuunta! 70-luku vie tätä peliä hämäläisluvuin 18-0.

 

[Erkenholt]

Vuosikymmenen alussa minulla oli ikää noin viisi kuukautta, ja lopussa luonnollisesti 10 vuotta enemmän, joten olinpa siellä minäkin.

Minun muistoni 1970-luvun Suomesta ovat kaksijakoisia. Toisaalta muistan lapsuuteni Suomen suljettuna paikkana, jossa kaikki oli kiellettyä mikä ei ollut erikseen sallittua. Hyvänä esimerkkinä maamme henkisestä ilmapiiristä käy vaikkapa vuoden 1978 Sex Pistols-jupakka, joka nykypäivän Suomesta katsottuna vaikuttaa täysin käsittämättömältä. Kaupatkin taisivat sulkea ovensa pääosin jp kello viideltä, televisiossa oli kaksi kanavaa etc.

Toisaalta oli ajassa hyviäkin puolia, kuten yhteiskunnan turvallisuus ja ennakoitavuus, työsuhteet olivat vakituisia, inflaatio huolehti veloista yms. Eikä omissa oloissaan viihtyviin hiljaisiin tyyppeihin tarvinnut suhtautua kuin potentiaalisiin joukkomurhaajiin.