Pari vuotta vanhempi serkkupoika kehuskeli nähneensä Batman-sarjan (with A. West), ilmeisesti kaupungissa tarjolla olleesta kaapelista, mikä minua harava-antennin varassa elävää harmitti vietävästi!
Batmanhan alkuperäisenä kuuluu meitin 60-lukulaisten paras vuosikymmen koskaan ikinä missään muistelo-osastoihin, kuten esim. Harry Lime kolmas mies tai Monkees jne. Mitään kaapeleita ei siihen aikaan ollut keksittykään, eli nuo tuli kyllä ihan niiltä kahdelta olemassaolevalta kanavalta ja siis jo 60-luvulla. Autot oli tosiaan vielä autojen näkösiä, jopa japanilaiset. Toki myöntää täytyy, että alaspäin muotoilun saralla olitiin tultu 40-50 luvuilta ja ryminällä.
Yksi mikä tietty viistää tuotaa 70-lukua oli tietty yhteisöllisyys, koko kansaa yhdisti tietyt ohjelmat tai tapahtumat, niin, että torniolta lappeenrantaan ja posiolle kaikki pysyi kärryillä puheenaiheista. Tiettyä peruahan tuokin oli kuuskytluvulta: muistan kun Louvren kummitus tuli joskus sillon -68 kesällä tai ainakin "noin", niin meni mihin vaan, kaikki ja kiaikkialla siitä puhu. Kun Peyton place tuli keskiviikkoiltaisin oli itsestään selvää, että naapurit joilla ei töllöä ollu oli kestokutsuttuja sitä katsomaan, pantiin sumpit tulemaan ja väännettiin lomassa känttyä, semmosta se sillon oli ja meistä penskoista kivaa kun sai myöhään leikkiä iltaa myöten kavereiden kanssa, vaikka kai sitä peyton placea tuli jonkun verran tuijotettuakin, vieläkin muistan sen Constance Malonen sekapäiset mulkoilut ja kuinka Mia Farrowlla oli syli täynnä kirjoja varmaan kylvyssäkin.
70-luvulla oli vielä yleinen käytäntö, että vkl:n baarireissut piti alottaa ostamalla illalliskortti, jolla sai kunnon safkat aluksi, väki jaksoi kuosittaa paljon paremmin pilkkua kohti vaikka viina virtasikin, kun menuun kuului muutakin kuin aamuolut. Pubejakaan ei juuri ollut, mutta keskiolutbaarit syntyi kun olut pääsi kauppoihinkin siinä 60-luvun lopulla.
Koko kentän taklaus tuli sallituksi -69(?) ja sm-liiga kuului sitten -70-luvun lapsiin, niin että lätkäkin muuttui muka totisemmaksi ja vakavammaksi, vaikka suomen mestaruudesta pelattiin edelleen. Eikös ollu juuri tätä auvoista 70-lukua, kun se jokereiden perustaja niissä mainoksissa peseskeli upo-pesukoneella pelipoikien paskasia rytkyjä? Sille ainakin vesissä silmin naurettiin, niin hölmöltä moinen mainonta silloin tuntui.
Olishan tuota muistoa ja muiston tynkää noilta ajoilta dementiasta huolimatta, mutta ei vanha jaksa riipustella enempiä, mutta olihan sillon kivaa, kaikki Billy Binssin ihmerillit ja Pertsat ja Kilut ja sen semmoset.