Ennen kaikki oli paremmin... Kultainen 70-luku

  • 50 411
  • 154

JypFabu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Pari vuotta vanhempi serkkupoika kehuskeli nähneensä Batman-sarjan (with A. West), ilmeisesti kaupungissa tarjolla olleesta kaapelista, mikä minua harava-antennin varassa elävää harmitti vietävästi!

Batmanhan alkuperäisenä kuuluu meitin 60-lukulaisten paras vuosikymmen koskaan ikinä missään muistelo-osastoihin, kuten esim. Harry Lime kolmas mies tai Monkees jne. Mitään kaapeleita ei siihen aikaan ollut keksittykään, eli nuo tuli kyllä ihan niiltä kahdelta olemassaolevalta kanavalta ja siis jo 60-luvulla. Autot oli tosiaan vielä autojen näkösiä, jopa japanilaiset. Toki myöntää täytyy, että alaspäin muotoilun saralla olitiin tultu 40-50 luvuilta ja ryminällä.

Yksi mikä tietty viistää tuotaa 70-lukua oli tietty yhteisöllisyys, koko kansaa yhdisti tietyt ohjelmat tai tapahtumat, niin, että torniolta lappeenrantaan ja posiolle kaikki pysyi kärryillä puheenaiheista. Tiettyä peruahan tuokin oli kuuskytluvulta: muistan kun Louvren kummitus tuli joskus sillon -68 kesällä tai ainakin "noin", niin meni mihin vaan, kaikki ja kiaikkialla siitä puhu. Kun Peyton place tuli keskiviikkoiltaisin oli itsestään selvää, että naapurit joilla ei töllöä ollu oli kestokutsuttuja sitä katsomaan, pantiin sumpit tulemaan ja väännettiin lomassa känttyä, semmosta se sillon oli ja meistä penskoista kivaa kun sai myöhään leikkiä iltaa myöten kavereiden kanssa, vaikka kai sitä peyton placea tuli jonkun verran tuijotettuakin, vieläkin muistan sen Constance Malonen sekapäiset mulkoilut ja kuinka Mia Farrowlla oli syli täynnä kirjoja varmaan kylvyssäkin.

70-luvulla oli vielä yleinen käytäntö, että vkl:n baarireissut piti alottaa ostamalla illalliskortti, jolla sai kunnon safkat aluksi, väki jaksoi kuosittaa paljon paremmin pilkkua kohti vaikka viina virtasikin, kun menuun kuului muutakin kuin aamuolut. Pubejakaan ei juuri ollut, mutta keskiolutbaarit syntyi kun olut pääsi kauppoihinkin siinä 60-luvun lopulla.

Koko kentän taklaus tuli sallituksi -69(?) ja sm-liiga kuului sitten -70-luvun lapsiin, niin että lätkäkin muuttui muka totisemmaksi ja vakavammaksi, vaikka suomen mestaruudesta pelattiin edelleen. Eikös ollu juuri tätä auvoista 70-lukua, kun se jokereiden perustaja niissä mainoksissa peseskeli upo-pesukoneella pelipoikien paskasia rytkyjä? Sille ainakin vesissä silmin naurettiin, niin hölmöltä moinen mainonta silloin tuntui.

Olishan tuota muistoa ja muiston tynkää noilta ajoilta dementiasta huolimatta, mutta ei vanha jaksa riipustella enempiä, mutta olihan sillon kivaa, kaikki Billy Binssin ihmerillit ja Pertsat ja Kilut ja sen semmoset.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Eikös radiosta tullut myös Rokkivekkari ja Nuorten sävellahja.

Rokkivekkari, Jake Nymanin samettinen graniittiääni. En mene ihan vannomaan mutta eikös se ollut vähän myöhäisempi juttu? Tai sitten ihan siinä vuosikymmenten vaihteessa.
Nuorten sävellahja, haaste kaipauksen hinnalla ja biisitoivomus. Joo, kyllä se oli kuvioissa, mutta jotenkin taisi osaltaan lipsua tuonne iskelmän puolelle isoveljensä Sävellahjan tapaan. Rockradio oli kuitenkin oikeasti ajassa kiinni oleva toimitettu rock-ohjelma puhemateriaaleineen eikä mikään levykaruselli.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Omassa lapsuudessani kultaisella 70-luvulla mulla ja faijalla oli lyhyillä ja pitkillä automatkoilla tapana pelata autontunnistusta
Kuvaavaa on, että nykyisin ei enää tuollaista peliä pelata, vaan on vain rekkaribongausharrastus, ne rekisterikilvet kun nyt sentään vielä eroavat toisistaan!
 

shineman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HaMu -12
Aah.. Ihanaa aikaa. Sitso sillä aukipyöräytettävällä alumiinikorkilla jolla sai monet kipeät viillot sormiin aikaisiksi, Pottapoika (äärimmäisen hupaisa muovilelu, potalla kyykkivä poika istui potalla jämäkästi kun potta oli oikein päin. Jos potan käänsi ylösalaisin, niin eipä pysynyt poika millään siinä. Perustui magneettiin/vastamagneettiin), Rynd-mehu ja Black Petet, jossa riitti pureskeltavaa pitkään (vai tuliko tämä vasta kasarilla?).

Kunnon musat ja kunnon tukat ja reisiharjat, hienot tapetit ja veikeänväriset maalatut vakolastulevyseinät. Isit poltti sisällä tupakkia niin että mökki oli harmaana. Ajeltiin Anglioilla ja Hillmaneilla. Lauantaitanssit, Syksyn Sävelet ja Toivotaan toivotaan. Isot kaulukset ja lahkeet..

Jumakeuta, ikävä tuli!
 

Wesku

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Sniff...nyt kun kultaisten lapsuusmuistojen kyyneleet on pyyhitty, niin pystyy jo kirjoittamaankin tuosta ajasta parhaasta, eli ikävuodet 0-10 ja olinpaikkahan oli tuolloin Kontula.

Ja olikin muuten hyvä mesta tuolloin. Juuri rakennettu, metsää aivan jumalattomasti aina Malmin kentälle saakka. Suurinta huvia oli ilman muuta inkkarileikit metsässä ja ennenkaikkea niissä hienoissa luolissa, joita metsästä löytyi. Joskus kansalaissodan aikoihin rakennettuja juoksuhautoja ym, joissa oli hienoa mellastaa ja jonkun kerran tuli itse tehdyllä lautallakin kierettyä eräs vesiluola. Lätkää tuli pelattua ulkojäillä heti koulusta päästyä aina siihen saakka, kun kentänhoitajasetä sammutti valot ja lukitsi pukukopin. Välillä senkin jälkeen.

Mitäs silloin oli..?

- Presidentit olivat Kekkosia ja ne osasivat hommansa.
- Neuvostoliitto oli iso ja paha.
- Karkit olivat niitä sitkeitä toffeetikkareita, Halvan lakritsia ja karkkiaskeja ja limuna juotiin jotain kummallista hiilihapotonta Jaffaa ja Perryä, toki muitakin oli. Suosikkikarkit oli merkkarit ja uimahallista ostetut merenneito-salmiakkimöhkäleet. Erinäiset salmiakkijauhotuubit ja pussit oli myös suosiossa
- Tv oli aluksi mustavalkoinen, mutta muuttui ennen Münchenin olympialaisia värilliseksi. Suuri tapaus. Kanavia ei kyllä ollut kuin 2, mutta eipä enempää tarvittukaan.
- Valioliiga oli Englannin ykkösdivisioona ja sitä selosti aina lauantaisin klo 16.55 alkaen Aulis Virtanen(r.i.p.). Pelaajat olivat englantilaisia.
- Kiekkokauden parhaita hetkiä oli Izvestija-turnaus, joka pelattiin Lushniki hallissa joululomalla. Ihan toista kuin nykyiset rosvo-cupit vai mikä se nyt oli.
- Ensimmäisestä kiekkomitalista ainoastaan haaveiltiin. Neukeille hävittiin aina ja Kanadalle ja Tsekkoslovakialle lähes aina. L-Saksalle vain silloin kun se piti ehdottomasti voittaa. Joskus jopa Derkuille.
- Homoja ei ollut olemassa eikä homous ollut muodikasta, kuten nykyään.
- Suosikkiohjelmia 6 miljoonan dollarin mies, avaruusasema Alfa(näihin molempiin liittyi upeat purkkakortit) ja (kyllä) Pieni talo preerialle. Miten niillä Ingalsseilla olikin aina niin hankalaa ?! Äitini muuten itki joka jakson aikana.
- Fillarissa oli sairaan iso "harrikka" tanko ja satula oli pitkä ja keinonahkainen sissybarilla varustettuna, tottakai. Vaihdepyörä oli kaukainen haave.
- Talvi alkoi loka-marraskuussa ja lunta oli aina paljon.
- Valmisruokia ei ollut juurikaan. Kalapuikot, maksalaatikko ja lihaperunasose taisivat olle ne ainoat. Kaikki tehtiin yleensä itse.
- Stiga mullisti mäenlaskun. Sain sen mustan Super GT:n leveillä jalaksilla ja sillä laskettiin milloin mistäkin. Ostarin takaiset jätemäet oli loistava paikka(nykyinen Kurkimäki tms?)
- Opettajille ei vittuiltu eikä tunnilla soitettu poskea. Myös vanhukset saivat kulkea rauhassa.
- Joukkoliikenne eli bussit toimi hyvin ja matkustus oli halpaa. Bussit oli punaisia.
- Kaikki puolueet eivät edustaneet keskustaa. Silloin oli vaihtoehtoja ja vaalikeskusteluissa värinää.
- HIFK pöllytti Jokereita miten halusi ja Frank Neal soitti faijalleen 1980 mestaruuden jälkeen ja totesi: "faija, me tehtiin se!". Otsikko oli hesarissa tosi iso. Saattoi kyllä olla Ilta Sanomatkin..?
- Mummot harrasti mummoilua, eli olivat aina paikalla kun tarvittiin kelloon katsomatta. Ei ne töissä käyneet siihen aikaan.
- Muoviluistimet tulivat, eli itselleni mustat Bauer Turbot. Titanit oli kyllä makeamman näköiset, kun olivat "Kanadan punaiset".
- Ne teroitettiin Puhoksessa.
- Euroopassa oli hiton paljon vähemmän maita ja maailmassa vähemmän sotia.

Olisihan tuohon vaikka kuinka vielä lisättävää, mutta kertoillaan vaikka vanhainkodissa loput sitten joskus. Huokaus...
 

Jermu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tänä päivänä ei tarvitse lasten kanssa yrittää tunnistaa automerkkejä toisistaan.

Mielen köyhyyttä. Autot eivät ole enää niin omaperäisen näköisiä kuin vielä 70- ja 80-luvuilla, mutta kyllä nyt silti jokaisen miespuolisen henkilön, oli ikä sitten 4 tai 40, pitäisi kyetä tunnistamaan ainakin kaikki automerkit toisistaaan. Vähän laajemman kapasiteetin omaavien sitten myöskin ne mallit toisistaan.
 

shineman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HaMu -12
Mielen köyhyyttä. Autot eivät ole enää niin omaperäisen näköisiä kuin vielä 70- ja 80-luvuilla, mutta kyllä nyt silti jokaisen miespuolisen henkilön, oli ikä sitten 4 tai 40, pitäisi kyetä tunnistamaan ainakin kaikki automerkit toisistaaan. Vähän laajemman kapasiteetin omaavien sitten myöskin ne mallit toisistaan.

Höpöhöpö. Kun ei nuo autot nyt ihan hirveesti kiinnosta niin eipä noita nykyään ulkonäöltä meinaa toisistaan erottaa. Tottahan merkit tuntee kun logon näkee, mutta ennen vanhaan kun lähes auton kuin auton tunnisti melkein etuvaloista, kun pimeällä tuli vastaan.

Tässä lähes randomilla haettu kaksi nykyautoa, kovin muistuttavat toisiaan.
1 ja 2

Kyllä ennen oli vaan paremmin!
 
Suosikkijoukkue
Turun Palloseura
Opettajani AMK:ssa sanoi kerran meille 1980-luvulla syntyneille opiskelijoille, että "jos joutuisitte 70-luvulle, te haluaisitte sieltä pois niin äkkiä kuin mahdollista. Sitä ankeampaa vuosikymmentä ei ole". Siinä sitten hetki ihmeteltiin, kunnes eräs opiskelija kyseenalaisti väitteen sillä, että eiköhän 40-luku sentään karvan verran ohi mene. No sen verran opettaja suostui mielipiteestään joustamaan.

Itse olen syntynyt muutaman tunnin liian myöhään, että olisin todistanut minuuttiakaan 1970-luvusta, mutta jotenkin itsekin olen saanut käsityksen, etten tuolla vuosikymmenellä oikein viihtyisi...
 

Leon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Saakos aitoja Neppis-autoja ostaa muualta kuin Heurekasta tätä nykyä? Oli virhe jättää ostamatta viime käynnillä. Hiukan kyllä ihmetytti "viralliset" säännöt, joiden mukaan autojen modifiointi olisi ehdottomasti kiellettyä. Sehän oli ehdottoman pakollista! Pohjalevystäkään ei jäänyt kuin "nepparit", jos nekään. Joskus meinaan saksi hieman lipsahti.

Apteekin tumma salmiakkijauho takaisin!
 

redcat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, SAFC, Denver Broncos, LA Kings, TB Rays
Se oli sitä aikaa, kun...

Ruudusta ja sen jälkeen NonStopista luettiin STRUMFFIEN seikkailuista. Silloin ei todellakaan smurffattu eivätkä ne "laulaneet" kimeällä äänellä hittijollotuksia.

Välitunnin alkajaisiksi juostiin koulun palloiluhalliin katsomaan sinne viritettyä väritelkkaria, jossa tuli Innsbruckin olympialaisista ohjelmaa. Siis aivan jotain käsittämätöntä... puolilta päivin tuli telkkarista muuta kuin testikuva tai lumisadetta.

Tyttöjä kiusattiin siksi, kun niistä tykättiin. Ja he ymmärsivät sen, koska muutoin heidän huomiotaan ei saanut. Huomionkipeyskin oli toisenlaista silloin.

Lauantaisin klo 16.55 käännettiin telkkari kakkoskanavalle, kun sieltä tuli viikottainen englannin liigan peli. Silloin ylin sarjataso oli nimeltään 1. divisioona. Kun valtaosalla oli silloin vain mustavalkotelkkari, niin selostaja muisti aina mainita pelin aluksi joukkueiden pelisuunnat.

Ensimmäinen oikea rokkibiisi, minkä kuulin... oli Hurriganesin "Get on"... Yleensäkin vastaavanlaisen biisin sai kuullakseen telkkarissa tv2:n ohjelmien päätteeksi. Eikä tietenkään mitään videota, vaan pelkkä musiikki ja kuvaruudussa oli artistin ja kappaleen nimi. Useimmiten kuvana oli yksittäinen vuodenaikaan sopiva luontokuva tai vastaavaa.

Kesälomalla, jos haluttiin lähteä reissuun, lähdettiin aina Lappiin. Sen kauemmas ei menty. Jos oli varaa, niin mentiin autolautalla Ruotsiin ja se oli huimaa... ulkomaan matka, vau!

Oli olemassa vain neljänlaisia nuoria: punkkareita, diinareita, hileitä ja hämyjä.
 

morningstar

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Buffalo Bills
Silloin lapsia hakattiin ja rakastettiin, hakattiin ja rakastettiin, nykyään ei tehdä kumpaakaan (-Kyösti Pöysti)
Tämän sanoi Rauno Repomies, ei Pöysti. Propsit lisäksi AnaMasalle pornohuomiosta (erityisesti ne poikamaiset perseet).

Minun vanhin varma lapsuusmuistoni on kun kysyin äidiltä kuinka vanha olen ja äiti vastasi kolme. Olen syntynyt kesällä 1976, joten tuo on saattanut tapahtua joko 1979 tai 1980. En siis ole varma muistanko 70-luvusta mitään.

Hyvää musaa, kusipäisiä stallareita, Cadillac Eldorado -76 ja ennen kaikkea MINÄ.
 

Tykki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Ruudusta ja sen jälkeen NonStopista luettiin STRUMFFIEN seikkailuista.
Nimenomaan. Eikä tämä ole samanstrumffaavaa eikä strumffintekevää.

Mutta. Ei se 70-luku nyt ihan silkkaa auvoa kaikesta huolimatta ollut. Ainakin itse koin suurta ahdistusta suomalaisten lastenohjelmien taustamusiikista. Se nimittäin oli aina poikkeuksetta tekotaiteellista fuusio-neo-jazzia tai vastaavaa. En ikuna ymmärtänyt miksi sellaista instrumentaalista älämölöä oli pakko tunkea joka paikkaan.

Kesät olivat muuten lämpimyytensä lisäksi myös huomattavan pitkiä. Paljon pitempiä kuin nyt. Ehti tekemään vaikka mitä. Ja sorateitä oli paljon enemmän kuin nykyään.

Porin keskustassa oli Centrum, jonne ei menty koska se oli punikkien kauppa. Kuuluikohan se T-ketjuun? Sekin oli epäillyttävä.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Pertti Teurajärvi
Teurajärvi oli luku sinänsä. Mies lähti viidenkympin hiihtoon (siis perinteisen, AINOAN tyylin matkalle) sileäleukaisena, mutta maaliin tullessaan näytti Rosvo Rudolfilta. Vaikkei Jukka Virtasen äänellä puhunutkaan.

- Valioliiga oli Englannin ykkösdivisioona ja sitä selosti aina lauantaisin klo 16.55 alkaen Aulis Virtanen(r.i.p.). Pelaajat olivat englantilaisia.
Niinpä... paitsi Osvaldo Ardiles, joka muuten pelasi Argentiinan maajoukkueessa numerolla 1 vaikka oli keskikenttämies. Syynä aakkosjärjestyksessä numeroidut pelaajat, paitsi joukkueen tähti sai kympin. -78 se oli Mario Kempes, myöhemmin El Diego.

Ensin ykkösdivisioonaa (ellei Hetkinen katkaissut kuvaa), sitten saunaan, sitten Lauantaitanssit.

- Ensimmäisestä kiekkomitalista ainoastaan haaveiltiin. Neukeille hävittiin aina ja Kanadalle ja Tsekkoslovakialle lähes aina. L-Saksalle vain silloin kun se piti ehdottomasti voittaa. Joskus jopa Derkuille.
Kühnhackl!!! Kaksimetrinen ukko vyöryi maalille oljenkeltainen tukka Jofan rei'istä tursuten, ja Litmat, Suoraniemet, Ruotaset ja Porvarit väistivät.

Se oli sitä aikaa, kun...

Ruudusta ja sen jälkeen NonStopista luettiin STRUMFFIEN seikkailuista. Silloin ei todellakaan smurffattu eivätkä ne "laulaneet" kimeällä äänellä hittijollotuksia.
NonStopit olikin kovia. JIPPO-lehti myös, Urho Tulitukka sun muut.

Pyhä kolminaisuus oli tietysti Asterix, Lucky Luke ja Tintti, mutta takaa tulivat Ritari Ardent, Filemon, Johannes ja Pirkale, Alix, Um-Pah-Pah jne.
 

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
Populaarimusiikin kannalta katsoen 70-luku oli paras vuosikymmen. Uutta ja innovatiivista musiikkia julkaistiin käytännössä koko ajan - Pink Floydista Led Zeppeliniin, Bowiesta Joy Divisioniin, Curtis Mayfieldistä Miles Davisiin. Mitä on nyt? Rasmus, Linkin Park, Anna Abreu, hippihoppi ja pingviiniheviä.
Yhtä hyvin voi sanoa, että 1970-luvulla oli vain Danny, Baccara ja Bay City Rollers, kun taas nykyään on vaikkapa Porcupine Tree, Bright Eyes ja Radiohead. (Tiedän kyllä mikä on kantasi Radioheadiin, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että sitä kuunnellaan aivan varmasti vielä 30 vuoden päästä samalla innolla kuin Pink Floydia nykyisin.)
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Opettajani AMK:ssa sanoi kerran meille 1980-luvulla syntyneille opiskelijoille, että "jos joutuisitte 70-luvulle, te haluaisitte sieltä pois niin äkkiä kuin mahdollista. Sitä ankeampaa vuosikymmentä ei ole". Siinä sitten hetki ihmeteltiin, kunnes eräs opiskelija kyseenalaisti väitteen sillä, että eiköhän 40-luku sentään karvan verran ohi mene. No sen verran opettaja suostui mielipiteestään joustamaan.

Itse olen syntynyt muutaman tunnin liian myöhään, että olisin todistanut minuuttiakaan 1970-luvusta, mutta jotenkin itsekin olen saanut käsityksen, etten tuolla vuosikymmenellä oikein viihtyisi...

Pötyä. Koko 70-luku on tullut elettyä ja sitä vain toivoo että olisi voinut 80-luvun yli hypätä..
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Yhtä hyvin voi sanoa, että 1970-luvulla oli vain Danny, Baccara ja Bay City Rollers
Perkele, Baccarahan oli kova! 70-luvulla diskokin oli oikeaa musiikkia, ABBAt ja Donna Summerit ja jopa Boney M tekivät helvetin hienoa musiikkia.

Finnhits-iskelmätkin soitettiin jumaliste torvi- ja jousisektioiden kanssa purkkiin. Mitä on nyt? Laulaja ja yksi jätkä, tuottaja, jolla on sekvensserit ja ProToolsit ja muut härpäkkeet. Ei tarvinne sanoa kummalla tyylillä saa kuuluviin tunnetta.
 

Beagle Boy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Luomuteurastajat (RIP)
- Homoja ei ollut olemassa eikä homous ollut muodikasta, kuten nykyään.

No ei varmaan, koska homoseksuaaliset suhteet olivat kriminalisoitu vuoteen 1971 asti ja homous oli sairaus vielä 10 vuotta senkin jälkeen.

Itsellänihän ei ole mitään omakohtaista kokemusta 70-luvusta, mitä nyt on tullut putoiltua faijan valokuville ko. vuosikymmeneltä.
 

Buddha

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyhjäntoimittajan sijaisnäyttelijä Nybondas.
Kun olin lapsi, olivat kesät lämpimiä. Kala söi, presidentti oli kalju ja ihmisestä tiesi missä hän oli, kun hän vastasi puhelimeen.

Sniif! Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen... Kiitos Evil, edes jostain hyvästä näinä vaikeina IFK-aikoina, kun mikään ei onnistu. Tuli edes jostain vähän hymyä, kun alkoi muistelemaan lapsuutta. Tuota niin huoletonta aikaa, jolloin talvella oli helvetisti lunta, mutta pärjättiin ilman coretexiä ja ei paleltu. Kesät meni biitsillä ja jalassa ne legendaariset Adidaksen sortsit. Aina oli leikkikavereita ja pihoissa leikittiin niin kauan, kuin vanhemmat haki pois. Ei ollu pleikkaa, mutta aika kului siltikin, aivan pirun hyvin.
Jos jano yllätti, niin aina sai pelätä, että meneekö paukalosta iho rikki, kun limupullossa oli sellainen kieleke, jota kiertämällä sai pullon auki. Ei ollu ligth limuja tai ligth-mehuja, mutta se ei ketään haitannut. Ruoka oli ruokaa, ilman ligth-merkintöjä ja sitä oli aina riittävästi. Sen sai jopa lämpöiseksi, vaikkei ollutkaan mikroja.
Musiikista, elokuvista ja telkkarista en ole ihan varma, että osuuko kaikki -70-luvulle, mutta -70-luvun lapsena oikeutan itseni tässä hieman muistelemaan myös -80-lukua.
Musiikkia kopioitiin niin, että laitettiin kaksi C-kasetti mankkaa vastakkain, toiseen toisto päälle ja toiseen äänitys. Aina oli varmaa, että joku tulee just silloin ovesta tai muuten vain pieraisee. Suosikista tai jostain Okej-lehdestä katsottiin, että mikä bändi on kova. Julisteita laitettiin sinitarralla pitkin kämppää. Musiikkiohjelmia ei oikein tainnu olla. Nuorten sävellahja 2002 tai jotain sinnepäin soitti jotain ja musiikkiohjelmia ei tainnu telkkarissa olla, ennenkuin Mikko Alatalo räjäytti pankin Hittimittarillaan.
Telkkarista tuli muistaakseni ainakin Alf- niminen lasten ja nuorten ohjelma ennenkuin Ritari Ässä näytti suunnan. Ainiin, tulihan sieltä Hietamiehen Lauantaitanssit ja Dallas. Dallas tuli muistaakseni klo 21.00 ja oli myöhäislähetys. Heh.
Jotain asiavirheitä voi olla, mutta sellaista sattuu joskus. Ei ollu kuitenkaan tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä.
Jatketaan joskus taas.
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
70-luvulta mieleen jäivät vahavasti:

-Retukengät ja Nokian nappikset, joita pidettiin 24/7
-Ratto lehti, jossa oli joskus rankkoja juttuja
-Disneypurkat joiden mukana tuli microsarjis
-Six million dollar man ja näkymätön mies...Charlien enkelit sekä pieni talo preerialla
-Postipankki ja KULTAPOSSUKERHO
-Laimeat uudenvuodenraketit ja tähtisädetikut
-iskän Carillopullo...ja joskus Pöytäviinaa
-Nallekarkit, jotka maksoivat pennin kappaleelta
-Siljalinen aivan upeat Ruotsinlaivat
-mummon luumupuut
-parhaat pelit koskaan...pöytälätkä ja Corona
-Venus-merkkiset kondomit, joihin oli kiva puhaltaa ilmaa
-Tunturi Sport...se vihreä tankkinen
-mullistava uutuus...väritelkkari ja HIPAISUNÄPPÄIMET
-Yatzy-peli ja Monopoli

Nämä nyt ekana tuli mieleen nopeasti:)
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Telkkarista tuli muistaakseni ainakin Alf- niminen lasten ja nuorten ohjelma ennenkuin Ritari Ässä näytti suunnan. Ainiin, tulihan sieltä Hietamiehen Lauantaitanssit ja Dallas. Dallas tuli muistaakseni klo 21.00 ja oli myöhäislähetys. Heh.

Alf, Dallas, Ritari Ässä kaikki varmaan televisiohistorian merkkipaaluja, mutta EI 70-luvulta. Dallas tosin aloitti Jenkeissä nippanappa oikealla vuosikymmenellä mutta oli Suomessa kasarijuttu. Olet siis selkeästi liian myöhään syntynyt, joka yrittää siipeillä aikakauden been-there-asiantuntijoiden seurassa.

Lautapeleistä tulee Afrikan tähden lisäksi (juu on vanhempi juttu) mieleen Kimble, jota nykyään naksutellaan omien lasten kanssa - ja yhtä kivaa on. Sen lisäksi hakattiin aika paljon korttia, mutta täytyy myöntää että moni peli on unohtunut: sika, piitti, tuppi, ramina, maija.

Björn Borg oli vielä pelaaja eikä pikkuhousut ja se pelasi aina Wimbledonissa loppuottelussa. Pelejä katsoi valehtelematta koko Suomi, ne pelit oli upeita ja niiden jälkeen mentiin pihalle matkimaan. Minä halusin aina olla Jimmy Connors tai John McEnroe, koska ne hävisi mutta oli silti persoonallisempia kuin ärsyttävän murskaava ja rauhallinen svenski. Pelejä selosti Juha Jokinen ja hänen hyvin ruskettunut "seitsemänkymmentäensimmäinen" huvitti ala-astelaistakin. Ala-aste oli muuten vielä ala-aste eikä alakoulu. Mäkihyppyä meillä myös katsottiin ja siellä Jokkeri Törmänen ja Anttoni Innauer sai joka talvi helvetisti pieniä kopioitsijoita. Hiihdossa Mietaan luokkaan nousi Oddvar Brå, naisissa Galina Kulakova oli hirmuinen.

70-luvulla käytiin sentään kuussa, jumalaare! Nykyään ei noilla sukkuloilla päästä aina edes ilmakehän ulkopuolelle kiertään Maata. Marsiin lähetetyt kapistukset tuntuu kaikki hajoavan.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Musiikkia kopioitiin niin, että laitettiin kaksi C-kasetti mankkaa vastakkain, toiseen toisto päälle ja toiseen äänitys. Aina oli varmaa, että joku tulee just silloin ovesta tai muuten vain pieraisee.

Kaikki ei ollut paremmin 70-luvulla, koska 80-luvulla käytössä oli piuha jolloin pystyi rauhassa kopioida.
 

Irtolapa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Niämise Ville, Gill,Forss ja Pospisil
70-luvulta mieleen jäivät vahavasti:

-Retukengät ja Nokian nappikset, joita pidettiin 24/7
-Ratto lehti, jossa oli joskus rankkoja juttuja
-Disneypurkat joiden mukana tuli microsarjis
-Six million dollar man ja näkymätön mies...Charlien enkelit sekä pieni talo preerialla
-Postipankki ja KULTAPOSSUKERHO
-Laimeat uudenvuodenraketit ja tähtisädetikut
-iskän Carillopullo...ja joskus Pöytäviinaa
-Nallekarkit, jotka maksoivat pennin kappaleelta
-Siljalinen aivan upeat Ruotsinlaivat
-mummon luumupuut
-parhaat pelit koskaan...pöytälätkä ja Corona
-Venus-merkkiset kondomit, joihin oli kiva puhaltaa ilmaa
-Tunturi Sport...se vihreä tankkinen
-mullistava uutuus...väritelkkari ja HIPAISUNÄPPÄIMET
-Yatzy-peli ja Monopoli

Nämä nyt ekana tuli mieleen nopeasti:)

-Hai saappaat
-autonrenkaat, tais olla 5 penniä/kpl.
-Finstar kiekkomaila, jossa tähtikantalapa
-Ford Anglia (juustohöylä)
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Keskisuomalaisen tv-kriitikko Marko Ahonen, potra poika muuten, on jokuseen otteesseen ihmetellyt, miksi ihmiset jumittavat vanhassa. Hänen mielestään ennen vanhaan asiat eivät todellakaan olleet paremmin. Minä olen kyllä aika tavalla samalla linjalla, vaikka tietysti eri aikakausiin kuuluu omat hyvät muistonsa. Silti nyt asiat ovat monin tavoin paremmin kuin vaikkapa 70-luvulla. Kanavia on enemmän ja osa niistä suoltaa pääasiassa roskaa, mutta omapa on valinta katsoa tai olla katsomatta. Kännykänkin voi laittaa äänettömälle, jos häiritsee. 70-luvun hienon musiikin lisäksi nykyään on mahdollisuus kuunnella myös 80-, 90- ja 2000-luvun hienoja viisuja. Ja kai lääketiede ja tekniikka ovat jonkin verran kehittynyt, Suomi kansainvälistynyt ja lätkässä voi odottaa menestystä, vaikka Kanada olisikin mukana.

Ennen ei todellakaan ollut paremmin.
 
70-luvulta mieleen jäivät vahavasti:
-Postipankki ja KULTAPOSSUKERHO

Itse olin KOP:n asiakkaana ja muistiin on piirtynyt hyvin se farkkukantinen pankkikirja, johon pankin tätit merkkasivat säästöpossusta löytyvät rahat. Siis ne jäljellä olevat, joita ei saanut sohittua veitsellä ulos possusta ja törsättyä karkkeihin yms. makeaan elämään. Taisi olla Jeans Club nimeltään tuo KOP:n pienten asiakkaiden kerho. Se kerholehti oli jostain oravasta tai hamsterista ja aikasta lailla perseestä koko aviisi. Ainakin verrattuna kaverilla lukemaani Kultapossukerhon vastaavaan.

Tietenkin nuo samat nokian nollat, joita oli suurinpiirtein kaikilla futaajanaluilla. Micronin muoviluistimet olivat myös kuumaa kamaa joskus junnuaikoina jäkiksen saralla.

Commodore 64:aa hakattiin hullun lailla ja aina tuntui joikkarit olevan rikki. Decathlon ja 1500m juoksu oli yhtä murhaa niille. Kasettiaseman äänipäätä säädettiin ruuvarilla ja joskus jopa sai pelitkin toimimaan. Oman nimen jos sai 100 kertaa tulostumaan allekkain niin oli melkeinpä valmis menemään Cerniin töihin.

Osa muistoista varmaankin lipsahtaa kasarin puolelle, mutta mitäs me pienistä kun ei pienetkään meistä.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Osa muistoista varmaankin lipsahtaa kasarin puolelle, mutta mitäs me pienistä kun ei pienetkään meistä.


Ketju ei ansaitse tuollaista leväperäisyyttä. Nyt nurkkaan häpeämään salihousut ja olkatoppaukset päällä, korviin soitetaan taukoamatta Modern Talkingia.

Me muut jatketaan 70-luvusta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös