Muutamia mietteitä 70-luvusta
Kyllähän suuri osa suomalaisista eli varsin vaatimatonta elämää 70-luvulla. Muistan, että mummolassakin vesi tuli kaivosta, kuten myös meidänkin kotona alunperin. Sähkövempaimia ei juuri ollut, ja pyykkikin pestiin käsin veivattavalla pesukoneella. Asunnot oli sisustettu varsin karulla tavalla ja ne harvat huonekalut oli peräisin monilta eri vuosikymmeniltä. Valaistukseen ei oltu juuri kiinnitetty huomiota, joten olohuoneessa saattoi olla vain yksi lamppu. 70-lukulaiset röökasivat sisällä, ja olohuonetta komisti usein hieno jalallinen tuhkakuppi. Tupakansavuun tottui jo pienestä pitäen, eikä se ollut koskaan häiritsevää. Yhdestä 70-luvun joulusta muistan sen verran, että joulukuusessakin oli oikeat kynttilät. Talojen pihat olivat myös toista maata kuin tämän päivän puutarhat. Pihoilla ei ollut nurmikkoa vaan heinikko, jonka seassa kasvoi myös muita kasveja kuten koiranputkea. Kesäisin ei pidetty juurikaan kenkiä jalassa, ja pieniä vahinkoja sattui päivittäin. Jos sattui suurempikin vahinko kuten aivotärähdys, ohitettiin asia sen kummemmin murehtimatta. Selkäsaunat olivat arkipäivää, ja selkään saattoi saada vanhempien ohella myös muilta sukulaisilta. Vanhempia kunnioitettiin, mutta toisaalta myös pelättiin.
Mainittava on myös se, että 70-luvun kylissä ja kotikaupungissanikin koirat kulkivat vapaana suurissa laumoissa, ja suurin osa niistä oli sekarotuisia.
