Mennään mennään, heti kun vaan pääsee johonkin.Suosittelen menemään töihin.
Viestini oli suunnattu lähinnä ketjun aloittajalle, sinä olet vissiin sentään yrittänyt asialle jotain tehdä etkä vain huviksesi loju kotona.Mennään mennään, heti kun vaan pääsee johonkin.
Itsellä on siinä mielessä hyvä tilanne että teen 30h työviikkoa eli 5x6h työpäiviä. Palkka on kuitenkin tuohon työmäärään varsin hyvä ja sanotaanko että ainakaan tällä hetkellä ei ole hinkua vaihtaa työpaikkaa koska omasta mielestä elämä on aika hyvin balanssissa työn ja vapaa-ajan suhteen. Lisäksi en usko että saisin ainakaan kovin merkittävästi parempaa palkkaa jos nyt lisäisin työmääräni sinne "normaaliin" 37,5-40:een tuntiin viikossa.Työ on siitä jännä juttu, että sillä on tapana kasvaa. Jos ottaa vaikkapa osa-aikaisenkin työn vastaan, niin kohta se homma onkin paisunut ja saa opetella sanomaan "ei" jotta jäisi vähän vapaa-aikaa.
Haet johonkin puuseppäkouluun opiskelijaksi ja tällä verukkeella haet nykyisestä työstäsi kahden vuoden opintovapaan. Työskentelet tämän kaksi vuotta appiukkosi hommissa puuseppänä ja katsot vieläkö paluu opettajan hommiin kiinnostaa. Jos kiinnostaa, niin sinulla on yhä virkasi opettajana olemassa. Jos taas ei kiinnosta, niin irtisanot virkasuhteesi. Kaksi vuotta on sellainen ajanjakso, että alkaa pääsemään fiilikseen työn todellisuudesta.Minä en tosiaankaan tiedä haluanko tehdä eläkeikään asti tätä mitä teen. Kyllähän opettamalla saa sellaisen liksan että hengissä pysyy ja lomat on pitkät, mutta suoraan sanottuna en enää nauti koko hommasta pätkääkään. Lapset tyhmenevät, juutuubi korvaa kirjat, vanhemmat tarjoavat epärealistisia odotuksia. Työkaverit ovat vittu opettajia. Eikä tämä nykymaailma ole edes sellainen, missä selviytymiseen haluaisin tarjota avaimia, koska vihaan nykyaikaa syvästi. Pitkin kesää olen työskennellyt puuseppänä appiukon hommissa, ja koko ajan enemmän hotsittaisi jäädä sinne. Työn jälki on heti näkyvissä ja jollekulle merkityksellinen. Ei tarvitse tapella digisovellusten kanssa eikä olla hyperkorrekti. Töistä tullessa paita on märkä mutta mieli hyvä. Olisin ollut hyvä opettaja 70- ja 80-luvuilla, mutta en ehkä ole sitä nykyisin. Pitäisi olla varauksettomasti innostunut ”kehityksestä” ja sen mukanaan tuomista ilmiöistä, mutta en vaan kykene olemaan.
Mulla olisi töitä puuseppänä koko ajan ihan ilman opiskelemistakin. Appiukko on ollut appiukkoni jo 20 vuotta, ja koko sen ajan olen viettänyt osan lomistani ja viikonlopuistani hänen palkkalistoillaan. Nyt vaan ukko on feidaamassa töitään, kun ikää on mittarissa 73 vee. Eli pitäisi hankkiutua kohta jo vieraalle töihin tai jatkaa toiminimeään, mihin mulla ei sentään ole edellytyksiä. Olen puuseppänä aika keskinkertainen, en tarpeeksi kokenut enkä tarpeeksi lahjakas että omaa firmaa pyörittäisin.Haet johonkin puuseppäkouluun opiskelijaksi ja tällä verukkeella haet nykyisestä työstäsi kahden vuoden opintovapaan. Työskentelet tämän kaksi vuotta appiukkosi hommissa puuseppänä ja katsot vieläkö paluu opettajan hommiin kiinnostaa. Jos kiinnostaa, niin sinulla on yhä virkasi opettajana olemassa. Jos taas ei kiinnosta, niin irtisanot virkasuhteesi. Kaksi vuotta on sellainen ajanjakso, että alkaa pääsemään fiilikseen työn todellisuudesta.
Opiskelua ehdotinkin opintovapaan vuoksi, jolloin jäisi takaportti opettajan hommiin palaamiseen.Mulla olisi töitä puuseppänä koko ajan ihan ilman opiskelemistakin. Appiukko on ollut appiukkoni jo 20 vuotta, ja koko sen ajan olen viettänyt osan lomistani ja viikonlopuistani hänen palkkalistoillaan. Nyt vaan ukko on feidaamassa töitään, kun ikää on mittarissa 73 vee. Eli pitäisi hankkiutua kohta jo vieraalle töihin tai jatkaa toiminimeään, mihin mulla ei sentään ole edellytyksiä. Olen puuseppänä aika keskinkertainen, en tarpeeksi kokenut enkä tarpeeksi lahjakas että omaa firmaa pyörittäisin.
En ole stadilainen, vaan pohjoiskarjalainen. Tilanne töissäni on sikäli hyvä, että työskentelen pienessä koulussa jossa kykenen muokkaamaan duuniani persoonaani sopivaksi melko hyvin. Lasten äidinkieli työpaikallani on suomi, ihan kaikkien. Homogeenisempaa koulua tuskin edes on. Ei minua sinänsä vituta ne kersat eikä edes niiden vanhemmat, vaan työn kuvan muuttuminen. Siinä missä ennen sai ohjata ipanoita kirjojen ääreen, niin nyt ne pitää paimentaa nettiin. Tieto sirpaloituu ja sen merkitys vähenee, mitään ei tarvitse osata tai muistaa kun kaiken voi kuuklettaa, kokonaisuuksista ei enää tarvitse välittää, ymmärryksen on korvannut digivälineen käyttötaito. En minä halua olla tällaista muutosta edistämässä, en tahdo myötävaikuttaa sivistyksen merkityksen katoamiseen.@Evil
Taidat olla stadilainen. En tiedä missä käyt töissä, mutta tiedäthän että kohtuullisen ajo/junamatkan päästä löytyy alueita joissa
-lasten äidinkieli on suurella todennäköisyydellä suomi tai ruotsi
-kaikki naiset edes opettajainhuoneessa eivät ole punavihersokeita
-yleinen korrektiuden vaade ei ole yhtä korkealla.
Lisätietoja YV:llä.
Siinä missä ennen sai ohjata ipanoita kirjojen ääreen, niin nyt ne pitää paimentaa nettiin. Tieto sirpaloituu ja sen merkitys vähenee, mitään ei tarvitse osata tai muistaa kun kaiken voi kuuklettaa, kokonaisuuksista ei enää tarvitse välittää, ymmärryksen on korvannut digivälineen käyttötaito. En minä halua olla tällaista muutosta edistämässä, en tahdo myötävaikuttaa sivistyksen merkityksen katoamiseen.
Itsellä on siinä mielessä hyvä tilanne että teen 30h työviikkoa eli 5x6h työpäiviä. Palkka on kuitenkin tuohon työmäärään varsin hyvä ja sanotaanko että ainakaan tällä hetkellä ei ole hinkua vaihtaa työpaikkaa koska omasta mielestä elämä on aika hyvin balanssissa työn ja vapaa-ajan suhteen. Lisäksi en usko että saisin ainakaan kovin merkittävästi parempaa palkkaa jos nyt lisäisin työmääräni sinne "normaaliin" 37,5-40:een tuntiin viikossa.
Itselläni ei ole mitään lähipiirin kokemusta tämän päivän peruskoulusta, mutta mitä julkista keskustelu olen seurannut, niin vaikuttaa siltä, että samaan aikaan kun huolestutaan ruutuajan lisääntymisestä, niin koulut lisäävät sitä. Varmasti tällekin digitaalisuudelle on oma paikkansa nykyopetuksessa, mutta loppujen lopuksi kyseessä taitaa olla siitä, että digitalisuudessa piilee aika hyvä bisnes.En ole stadilainen, vaan pohjoiskarjalainen. Tilanne töissäni on sikäli hyvä, että työskentelen pienessä koulussa jossa kykenen muokkaamaan duuniani persoonaani sopivaksi melko hyvin. Lasten äidinkieli työpaikallani on suomi, ihan kaikkien. Homogeenisempaa koulua tuskin edes on. Ei minua sinänsä vituta ne kersat eikä edes niiden vanhemmat, vaan työn kuvan muuttuminen. Siinä missä ennen sai ohjata ipanoita kirjojen ääreen, niin nyt ne pitää paimentaa nettiin. Tieto sirpaloituu ja sen merkitys vähenee, mitään ei tarvitse osata tai muistaa kun kaiken voi kuuklettaa, kokonaisuuksista ei enää tarvitse välittää, ymmärryksen on korvannut digivälineen käyttötaito. En minä halua olla tällaista muutosta edistämässä, en tahdo myötävaikuttaa sivistyksen merkityksen katoamiseen.
No joo. Tutuissa paikoissa tulikin jo käytyä.Autoajeluita johonkin tuntemattomaan. Tuli mieleen ensimmäisenä.
Ok. Nyt en vielä tiedä mihin kauppaan.Tuntematon mikä tuntematon. Lasketaan.
En tiedä pitäiskö sittenkin lähteä opiskelemaan vaikka ammattikorkeakouluun yliopiston sijaan.
En oo miettinyt koko asiaa ainakaan toistaiseksi kuin pelkän ajatuksen tasolla. Yliopistossa olis toki nastaa päntätä tietoa aivoihin, mutta elämä on nyt täysin tyhjää enkä tiiä mitä oikeen tekisin. Oon ihan avoin kaikille vaihtoehdoille.
Niinno, kaikilla Vapaata seuranneilla on tiedossa esiintuomasi pakko-oiremeininki ja mitä lukenut niin et ole edes ainoa täällä (jonka tiedon oletan auttavan sinua asian käsittelyssä jatkossa).En tiedä miten tällaiseen tuli törmättyä, muttei tapahtunut omasta tahdosta.