Huomasin just, et meillähän ei ole omaa positiivisuus-ketjua. Tänne saa kirjoittaa omia ajatuksia siitä, miksi juuri HIFK on sydämen asia sinullekin. Ketjun avaajan ominaisuudessa on pakko myöntää, että tämä on vähän sukuvika, jo kolmannessa polvessa. Ekat muistot on itsellä, kun ala-asteella kukaan muu ei oikeen tykännyt HIFK:sta, kun oli pahin Teme, Make ja Otto buumi päällä! Ensimmäisen kerran tämä rakkaus palkittiin vuonna 1998, aivan huikean kevään jälkeen! Silloin en uskonut että joutuu odottamaan seuraavaa kertaa 13:sta pitkää vuotta. Nyt vähän vanhempana sitä viime kevättä osaa arvostaa vieläkin enemmän. Se tunne kun Ville heitti tyhjiin Espoossa (btw. istuin suunnilleen samoilla paikoilla vieras joukkueen penkin takana myös 98) oli jotain sanoin kuvaamatonta! Siksi haluan nyt kerätä tänne tarinoita siitä, miksi se sydän on meillä kaikilla punainen :)
Aloitan itse tällä.
tribute 2011
P.S Tässä ketjussa ei sitten jauheta paskan syönnistä tai muusta, vaan ollaan iloisia siitä, että meillä kaikilla on punainen sydän.
Aloitan itse tällä.
tribute 2011
P.S Tässä ketjussa ei sitten jauheta paskan syönnistä tai muusta, vaan ollaan iloisia siitä, että meillä kaikilla on punainen sydän.