Tanskan puolella tämän illan ottelussa 100 %:sesti.
Täytyi oikein palauttaa mieleen, miksi englantilainen jalkapallo on ollut meikäläiselle kuin punainen vaate jo vuosikymmeniä. Yksi juurisyistä liittyy lapsuuteeni, jolloin TV:stä pakkosyötettiin joka lauantai (?) englantilaista jalkapalloa, vai pitäisikö sitä kutsua pääpalloksi.
Edesmennyt isäni oli seurannut jalkapalloa vuodesta keppi ja kivi ja vaati hiljaisuutta katsoessaan englantilaista jalkapalloa TV:stä. Silloin syntyi mielessäni vastustus englantilaista pukkauspalloa kohtaan enkä ole pystynyt itseäni siitä ”vapauttamaan”.
Kaiken huippu on, että isäni oli pitänyt kirjallisena tilastoja Englannin liigasta 1950-luvun alusta lukien ja veikkasi tuloksista. Hän ei saanut yhtään merkittävää veikkausvoittoa noin 40 vuoden aikana. Sen sijaan äitini, joka ei tiedä jalkapallosta kovinkaan paljon, on saanut kaksi merkittävää voittoa. Toisella voitollaan hän rahoitti omakotitalonsa keittiöremontin. Vieläkin hymyilyttää äitini syksyinen sanonta ”nyt alkaa taas englantilaisten joukkueiden pelien veikkaaminen ja olen vahvoilla”. Suuren voittonsa äitini saavutti kierroksella, jolloin merkittävä osa talviseen aikaan pelatuista englantilaisjoukkueiden välisistä otteluista päättyi 0-0 tai 1-1. Äitini oli veikannut useaan otteluun osuvasti ristiä sen kummemmin joukkueita tuntematta. Muistan vieläkin isäni reaktiot, kun hän ei milloinkaan saanut yhtäkään merkittävää veikkausvoittoa, vaikka oli pitänyt kirjallisesti tilastoja 1950-luvun alusta lukien.