Virveliä kainaloon
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- 4.11., 7.4. ja pyhä henki
Ruotsi, tuo entinen armoton siirtomaaisäntämme 700 vuoden (vai kauanko se oli) ajan. Suolahauet ja ohratynnyrit laivasimme sinne, koska kruunun piti saada veronsa, vaikka olisi vähän nälkää sitten nähtykin lahden tällä puolen. Lisäksi tietysti rotevia nuoria miehiä kuolemaan sodissa milloin missäkin päin Eurooppaa. Annoimme ja Ruotsi kasvoi suurvallaksi. Suojaa kasakoilta se ei valitettavasti kuitenkaan tuonut.
Mutta saimme toki myös paljon. Saimme ensin katolisen ja sitten luterilaisen kirkon. Saimme Ruotsin kielen kaikkiin virallisiin dokumentteihin, niin että Jussi ja Kalle merkittiin kirkonkirjoihin Johan och Karl också. Tapa jatkui vielä sittenkin kun Ruotsin valta oli jo vaihtunut Venäjän vallaksi.
Duurissa kulkevat laulelmat olisimme myös saaneet, mutta valitsimme mieluummin venäläisen mollissa kulkevan perinteen.
Vähän reilu 200 vuotta sitten Ruotsi menetti Suomen ja pian sen jälkeen unohtikin että sellainen oli ollut. Täällä sitä S/M-suhdetta kuitenkin edelleen lämmöllä muistellaan. Voita ja suolahaukia emämaahan tuovia purjelaivoja ei kuitenkaan enää kulje, joten Ruotsin kannustaminen voittoon jalkapallossa on ainoa keinomme osoittaa rakkautemme. Ruotsalaisille se tosin on se ja sama.
Saimme ruotsalaisilta sukunimet ja Ruotsin kansalaisuuden. Voiko parempaa isää olla?