Juuri nyt tapahtui kotiutuminen Weekend-festivaaleilta ja jumalauta!
- Armin van Buuren on maailman paras DJ (sillä varauksella, että Tiesto voi olla yhtä hyvä). Aivan jumalainen setti, joka jälleen kerran määritti sen, mitä trance on parahaimmillaan. Jokainen remix oli huolella valmisteltu ja puolusti paikkaansa settilistassa aukottomasti. Näistä illan kohokohtina mainittakoon Tieston Adagio for Strings ja varsinkin Game of Thrones-tunnari, joka on kuulunut allekirjoittaneen lemppareihin ilmestymisestään saakka. Arminin tekniikka hipoo täydellisyyttä, ja ilman nostalgioitakin voi sanoa, että lauantain pääesiintyjä pyyhki perjantain vastineellaan pyttyä. Perjantaina pääesiintyjänä oli Guetta, joka soitti laiskaa biittiä ja muiden biisejä. Painoi play- ja pause-nappuloita.
- Astrix oli huikea yllätys. Liveartistiksihan tuo tiedettiin, mutta jälki oli kliinisen murhaavaa siitäkin huolimatta. Tunnin keikka jätti montun auki, sillä päivitetty Goa-trance-tykitys tuli 100-0 puun takaa. Odotuksena oli vanhan liiton häröilyä, mutta setti olikin 2010-luvun konesoundeja varsin epäkonventionaaliseen tapan ladeltuna. Ehdottomasti festareiden isoin yllättäjä, joka olisi ansainnut suuremman yleisön.
- Infected Mushroom teki unelmistani totta. Saatanalliset soundit vol.1 mitä meikäläisen festarielämyksiin tulee. Joka ainoa biisi oli miksattu uudelleen, mikä tarkoitti, että hereillä oli pysyttävä; oli pakko käyttää hoksottimia ja korvia jotta pysyi kärryillä keikan musiikillisesta suunnasta. Ja sehän vaihtui jatkuvalla työllä. Kuulin lempikappalettani Deeply Disturbedia n. parikymmentä sekuntia, jonka jälkeen meininki vaihtui johonkin toiseen, melko brutaaliin narinaan, ja jonkun toisen kuuntelijan korvasmiin. Huikea keikka, jonka olisin arvostanut vielä korkeammalle, jos olisin jaksanut nähdä enemmän vaivaa kokoonpanon setteihin ennen keikkaa.
- R3hab järjesti viikonlopun ylivoimaisesti sekopäisimmät bileet. Odotin R3habilta kenties kaikkein eniten, mutta sain vielä paljon enemmän. Ehdin jo hetkeksi menettää kenkänikin lavan edessä bailatessani, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin tässäkin suhteessa. Rebbis veti ns. täydellisen keikan, ja yleisö reagoi siihen täydellisesti: Moshpitit ja kyykkybileet kruunasivat nykyaikaisen EDM-bileaatelisen sarjatulituksen järjestämän riemun täydellisesti. R3habin jäljeen ei riittänyt energiaa bilettää Aviciin tahdissa, vaan viimeistä keikkaa oli pakko seurata anniskelualueelta säkkituoleista.
This is for all the bounces.
This is how we fucking party!
