Hämmentävä matsi tosiaan monelta kantilta. Ennen ottelua odotin itse suurella innolla melkoista spektaakkelia. No, sellainen saatiinkin mutta ei ihan niin kuin ajattelin.
Kaikista eniten perustin odotukseni juuri Jose Mourinho vs. Josip Guardiola-taistelulle. Ja etenkin kiinnosti se miten Mouri lähtisi peluuttamaan Barca-futista vastaan. Mahdollisuuksia on periaatteessa kolme: 1. Syöttää Barcalle sen omaa lääkettä, eli pitää se pois pallosta, 2. Kova koko kentän prässi ja tilan pois ottaminen. Vaatii erittäin yhtenäistä liikettä joukkueelta, ja 3. Todella tiivis puolustuspeli jossa ensijaisen tärkeää on pitää linjojen välit pienenä ja estää pystysyötöt linjan taakse.
Realin joukkuetta katsellessa jopa vaihtoehto yksi olisi voinut olla mahdollinen mutta Mourinho lähti sitten Interistä tutulla kaavalla. Harmi vain, että hetkestä yksi alkaen oli selvää, ettei Real tule pelistä saamaan mitään. Nimittäin, vaikka omalla puoliskolla olisi se kymmenen kaveria niin Real oli aivan liian passiivinen etenkin keskustassa. Jo ennen avausmaalia oli pariin otteeseen todella lähellä ettei Barca puhkonut linjaa, silloin mm. Pepen loistava pelinluku esti läpiajon.
Barcaa vastaan pitää olla iholla mahdollisimman paljon mutta ennen kaikkea sijoittua oikein. Realin keskikenttä yritti näennäisesti prässätä mutta ilman yhtenäistä liikettä se juoksi vain pallon perässä ilman mitään mahdollisuuksia oikeasti päästä katkomaan. Barcan hyökkäys on äärettömän liikkuva ja elastinen ja vaihtaa muotoaan koko ajan. Sitä vastaan on pelattava vain tiukasti roolitettuna ja pitää pakka kasassa ja pakottaa Barca vaikeisiin syöttöihin tai vähintään saada ylivoima pallollista vastaan. Nythän mitään näistä ei tapahtunut.
Barcelona ja Espanjan maajoukkue ovat niin uskomattoman kovia teknisesti sekä hyökkäyspään peliälyltään, että ne käyttävät surutta pienetkin virheet hyväkseen. Realin yksi pahimmista murheenkryyneistä olivat laidat jotka pelasivat aivan kammottavan pelin. Samoin keskikentän keskusta käytännössä romahti täysin, Özil oli aivan surullisen huono eivätkä Khedira tai Alonso pystyneet/jaksaneet puolustaa koko aikaa. Real ei pystynyt pitämään palloa ja antamaan lepoaikaa puolustajilleen ja siksi loppu oli yhtä ilotulitusta.
Barcelona oli selvästi todella latautunut tähän otteluun. Se ei yksinkertaisesti antanut itselleen lupaa hävitä kotona. Se oli Joukkue jolla oli vastassa yksilöitä. Barcan pelin sellainen kollektiivisuus on aivan silmiä hivelevän kaunista. On aivan käsittämätöntä, että maailman ehdottomalla huipulla pystytään dominoimaan puhtaasti pallonhallinnalla ja taidolla. Pelaajien kuten Xavi, Iniesta tai Messi henkilökohtainen taitotaso on aivan käsittämätön.
Ramosin potkun toisaalta ymmärtää, kun peilaa sitä siihen minkälaiset jännitteet tässä pelissä oli ja minkälainen oli Realin peliesitys. Aivan totaalinen nöyryytys, siis aivan totaalinen, niin ei ole ihme, että pannu menee jumiin. Onneksi Messille ei käynyt huonosti, vaikka tuollaisia nyt näkee jokaisessa vitosdivarin pelissäkin.
Jotain Realilla oli pielessä, se ei ollut yhtenäinen. Jos Valencia ja Villarreal pystyvät piinaamaan Barcaa niin luulisi Los Blancosinkin pystyvän siihen. Mitä vielä! Oliko syy Mourinhossa, laitureiden laiskuudessa, ylilatauksessa vai missä, sitä tuskin ikinä saadaan tietää. Fakta on se, että Barca peppuraiskasi vieraat totaalisesti ja päälle vielä antoi yhden pahimman nöyryytyksen mitä tämän tason jätkät voivat urallaan saada. Jos tuo ei herätä pelaamaan joukkueena, niin ei kyllä sitten mikään.
Kaiken järjen mukaan keväällä tulee vieläkin kuumempi ja hurjempi klassikko.