Elämän filosofia

[Sj991]

Jatkoajassa taitaakin olla jo jokaiselle mahdolliselle asialle oma ketjunsa, mutta vielä ei olla perustettu ketjua sille kaikista tärkeimmälle, eli miten se elämä pitäisi sitten elää.

Mikä on sinun elämän filosofiasi? Onko sinulla tavoitteita elämällesi? Mikä tekee elämästä hyvää? Mitä muiden pitäisi tehdä ollakseen onnellisia? Mitä sinun itsesi pitäisi tehdä ollaksesi enemmän onnellinen?

Sana on vapaa!

 

[Rod Weary]

En murehdi asioita, joihin en pysty vaikuttamaan.

 

[Randalf]

Tärkeintä on se, ettei tee elämässä lainkaan virheitä.
(linkki YouTubeen)

No ei vaiskaan, virheet kuuluu asiaan, mutta olisin voinut jokusen jättää tekemättäkin, edes viimeisen 5 vuoden sisältä jos sais muutaman pois...

Mitä sinun itsesi pitäisi tehdä ollaksesi enemmän onnellinen?

...no varmaan jättää kelailematta esimerkiksi äsken mainittuja juttuja, heh.

 

[Larionov #8]

Pyrin välttämään äärimmäisyyksiä lähes samalla vimmalla kuin kartan keskinkertaisuutta. Jos ei ole varaa hankkia parasta otan edullisimman.
Etsin tehokkaimpia tapoja toimia. En laiskuuttani, mutta välttyäkseni turhalta työltä. Voin suunnitella ja tehdä töitä jonkin asian eteen vuosikausia, päästäkseni lopulta helpommalla.
En pakota elämää, vaan annan sen virrata ja valitsen hetket kun pitää tarttua toimeen.
Kokeilen helposti uusia asioita, mutta valitsen lopulta tarkasti mihin käytän aikani.
Yritän välttää ahneutta, mutta samalla minulla voi olla järjettömiltä vaikuttavia tavoitteita.

Elämä on tasapainoilua liikutuksen ja masennuksen välillä. Jos putoaa, voi aina kiivetä takaisin nuoralle.

 

[K.A.H]

Vähän edellistä kirjoitusta toistaen, eli kohtuus kaikessa ja kultaisella keskitiellä pysyen. Äärilaidat eivät tahdo toimia minkään asian suhteen.

 

[godspeed]

Elämme niin vähän aikaa maailmankaikkeudessa, että jotenkin jokaisesta päivästä pitäisi osata nauttia. Lisäksi jokaisella meistä on pahimpia psykopaatteja ja murhaajia lukuun ottamatta yhtälainen oikeus elää ja ottaa irti kaikista sekunteista kuin vain mahdollista on. Tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus jokaiselle. Osa meistä ei ole vanhaa opetusta ajatellen yhtä arvokkaita, mutta meitä arvokkaita on kuitenkin valtaosa ihmiskunnasta. Eletään niin, että kaikilla on hyvä olla. Ajattelen tässä hieman romantisoiden, koska ihminen on luonnoltaan rikollinen jokaisessa mahdollisessa yhteydessä. Koetan antaa ihmisille anteeksi, oli heidän äärimmäisen itsekäs syynsä toimia mitä tahansa.

Rahalla ei kuitenkaan saa tiettyjä asioita, joten en koe tarvitsevani suuria määriä rahaa. Raha tekee ihmisestä todellisuuspakoisen, mikä sotii sitä vastaan, että itse koetan ymmärtää henkisellä tasolla todellisuuden syvimpiä ytimiä myöten siten kuin se on mahdollista nähdä ja kokea. Rahalla sitä ei saa. Tämä on toki vaikea joidenkin ymmärtää, koska jokaisella meistä on omanlaisia näkemyksiä asioista, vaikka aika paljon myös samanlaisuutta pohjimmiltaan. Persoonallisuuksista huolimatta harvalla on oikeastaan mitään valtaa pitää itseään muita parempana. Minä en ainakaan mittaa esimerkiksi luvuilla kunkin meidän asemaa yhteiskunnassa ja maailmankaikkeudessa, vaikka se ehkä joidenkin mielestä on ainoa oikea tie. Köyhä ihminen mittaa mielellään rahalla, vaikka aina puhutaan rikkaista.

Maailmankaikkeudessa eletään vain hetki. Tai ohikiitäviä hetkiä. Tee niistä itsellesi ja muille elämisen arvoisia. Muistele. Harrasta kaikenlaista rehellistä filosofiaa ja kehitä ajatuksenjuoksuasi. Muistot ovat niitä, jotka vievät ainakin minua eteenpäin, vaikka siellä on kaikenlaista paskaakin mukana. No lopetan tähän ennen kuin lopullinen ajatus katoaa tekstistä :)

Peace.

 

[heketsu88]

Tee elämässä niitä asioita, joista pidät välittämättä muiden mielipiteistä (kunhan toimintasi ei vahingoita muita).

 

[Kauko Viisas]

Noin 21-vuotiaana päätin, että elämäni tulee olla turvallista, mutta uteliaana ihmisenä haluan tarttua erilaisiin mahdollisuuksiin ja lopulta tavoitteena istuskella eläkkeellä omassa kodissa kiikkustuolissa todeten "että hyvinhän se meni".

Sanoisin 9/10 - kiikkustuoli puuttuu.

 

[godspeed]

Jos raivoat tai suutut jostain, äly on jo menetetty.

 

[Kampitus]

Itselläni on muutama ranskalainen joita pyrin pitämään mielessä ja näiden avulla ainakin stressi on käytännössä poistunut kokonaan.

- Tee vain sellaisia asioita joista pidät ja jotka tuovat elämääsi lisäarvoa (tietenkin joka hommassa on ne päivät jolloin harmittaa)

- Edellisen vastapainoksi, pyri kuitenkin fokusoimaan johonkin tiettyihin asioihin, älä siis yritä höntyillä joka suuntaan.

- Ole tavoitteellinen ja pyri aina hyvään lopputulokseen.

- Vaikka olet tavoitteellinen, pyri silti olemaan tyytyväinen siihen mitä sinulla sillä hetkellä on, jottei ajatusmaailma ole liian suorittava.

- Älä anna sellaisten asioiden vaikuttaa mielialaasi, joihin et voi vaikuttaa.

- Pyri aina löytämään epäonnistumisen syy itsestäsi, sillä vaikka syy ei olisi sinussa, se on ainut mihin voit todella vaikuttaa.

- Älä hermostu.

 

[Sj991]

Itsellä on kolme asiaa elämän filosofian keskiössä:

-Jokaisesta päivästä nauttiminen
-Suuret kokemukset
-Itsensä kehittäminen


Jokaisesta päivästä nauttiminen on siksi tärkeää, että niistähän se elämä koostuu eikä yksi päivä ole toista tärkeämpi. Tämä taitaa olla yksi ihmisten yleisimpiä mokia kun aina odotellaan tulevaisuutta ja yhtäkkiä huomataan että iso osa elämästä meni jo ohi.

Suuret kokemukset tuovat elämään jotain muisteltavaa, odotettavaa ja tavoiteltavaa. Niitä huippuhetkiä mitä lapsen lapsille kerrotaan. Ja ne auttavat välttämään että elämästä ei tule harmaata sitä yhtä ja samaa.

Itsensä kehittäminen auttaa varsinkin kun on huonompia aikoja, kun tietää että vaikka tänään ei ollut hyvä päivä niin ainakin tein jotain hyödyllistä. Ja ettei elämästä tule puhdasta hedonismia. Ja se auttaa myös nauttimaan hyvistä hetkistä kun joskus myös pitää tehdä jotain raskasta.

 

[godspeed]

Olisin paremmassa todellisuudessa periaatteessa ihan valmis luostariin. Niin pitkälle on jalostunut rohkein ajatukseni siitä, että ihmisen pitäisi saada elää mahdollisimman rauhassa kaiken aikaa ja kaikelta. Luostarissa olisi kaikki vaikeudet minimoitu mahdollisuuksien mukaan ja epäterveelliset himotkin hallinnassa. Himoista ei seuraa kuin pulmia.

Jotta ei kuitenkaan tulisi ihan vääriä käsityksiä, niin kyllähän nykyään edistyneemmissä luostareissa on internetitkin, jotta ihan totaalisessa pimennossa ei tarvisi elää. Mutta kaikkien sotien ja muiden ikuisuuksia kestävien, ihmisten väkisin keksimien ongelmien pohtiminen olisi ulkoistettu täysin niiden kontolle, jotka tykkäävät piehtaroida paskassa ja sietää silkkaa pahuutta kokoajan. Netin käyttökin olisi siten enemmän viihteen ja kulttuurin harrastamiseen järkevissä mitoissa aina silloin, kun ei ole jokin luonnossa rauhoittumishetki kesken.

Vai niin? Kysyn sittenkin itseltäni kirjoitettuani tämän. Saatan olla jo puolimatkassa menossa sinne luostariin, mutta jonkin verran olisi hankaluuksia jättää koko entinen elämä taakseen ja opetella uusi. Minäkin olen jo melko tiukkaan kasvanut kiinni rikkaan länsimaalaisen orjallisiin tapoihin ja ajatuksiin. Mutta toisaalta, tämähän olikin filosofiaketju, joten varmaan tosiaan nämä uudistukset mielenmaisemassa voisivat toimia ihan tässä tällaisessa nyt eletyssä elämässä, jos opettelisi edes vähän lisää kurinalaisuutta ja arvomaailman muokkaamista vähemmän materialistiseksi. Henkinen voi olla monella tavalla, vaikka ei sitten hengellinen.

Eli loputon määrä (sielun)rauhaa, sen verran ravintoa kuin tarvii ja joku kulttuurillinen pääntyhjäyshetki joka päivä. Noilla pärjäisi pitkälle, eikä tarvisi sen enempää elämää miettiä.

 

[Sanainen arkku]

Puoliksi tyhjään lasiin jää pienempi kuoppa sormestani kun puoliksi täyteen.

No tuon keksin just äsken. Ei mulla mitään ole. Siedän elämää paremmin kun pidän itseni liikkeessä.

 

[Murskaaja]

Puoliksi tyhjään lasiin jää pienempi kuoppa sormestani kun puoliksi täyteen.

Minä ajattelen niin, että onko lasi puoliksi täynnä vai tyhjä riippuu siitä, olenko täyttämässä vai tyhjentämässä sitä. Ei tarvitse varmaan erikseen selittää onko minulla jotain filosofisia ajatuksia annettavana tähän ketjuun.

Tai on sellainen, että mielestäni liika pohdiskeleminen tekee onnettomaksi, mutta asioista keskusteleminen lisää onnellisuutta. Ajatukset vaativat vastaanottimen ja jos se on vain omassa päässä, niin ne alkavat kaikumaan.

Moni ihminen esimerkiksi pohdiskelee epäonnistumisiaan, huoliaan ja murheitaan. Toisaalta ihmisen aivot ovat suorituskyvyltään ihan eri sfääreissä kuin tehokkaimmat tietokoneet, joten jos ongelma ei ratkea hetken ajattelemisella, se ei todennäköisesti ratkea viikonkaan pohdiskelulla. Parempi siis antaa asian olla ja tehdä jotain muuta.

 

[godspeed]

Onhan meissä ihmisissä helvetisti ns. ajatustyöläisiä niiden työläisten lisäksi, jotka ajattelevat muuten vaan myös niitä ratkomattomiakin pulmia. Vaan mikä ihme siinä on, että nämä neropatit eivät sitten masennu, väsähdä tai jotain, kun päivät pitkät kuluu aikaa duunissakin eri asioita ratkoen.

Itse olen ihan tiltissä nykyään jo vähäisestäkin stressistä, saati että pitäisi ihan kunnolla yrittää saada kiinni tästä sekavuudesta, jota elämäksi kutsutaan. Olen liian tyhmä? Se on alkanut välillä käymään ihan varteenotettavana vaihtoehtona mielessä.