Olet tunnetusti karu ihminen, joka ihmiskunnassa ei näe juuri hurrattavaa, mutta miksi sitten sitä olisi eläin- ja kasvikunnassa? Miksi sinulle luonnon moninaisuus on jokin itseisarvo? Miksi olisi hienoa, että olisi miljardi ötökkälajia ja jos jonkinlaisia kaktuksia tmv.? Taidat olla pohjimmiltasi aika sentimentaalinen ja herttainen!
Vaikka olen myös kiinnostunut ihmisestä eläinlajina ja ihmisen saavutuksista, pidän ihmiskunnan viimeaikaista menoa melkoisen sairaana ja siksi koen, että kokonaisvaltaisesti ihmiskunta on maapallon kannalta epäolennainen laji, joka kenties muutamassa vuosisadassa ehtii tuhoamaan suurimman osan luonnon moninaisuutta. Luonnon moninaisuus on minulle siksikin tärkeää, koska meidän hyvinvointimme on hyvin paljon riippuvainen siitä, näin asian näen. Tässä voi olla pienoinen paradoksi, koska näen luonnon hyvinvoinnin tärkeänä ihmislajin kannalta, mutta se vähäinen ihmislaji, joka mielestäni ansaitsisi elää täällä, tarvitsee tullakseen toimeen luontoa ja mitä rikkaampi ja moninaisempi luonto on, sitä parempi mahdollisuus selviytymiseen tulee olemaan. Ja onhan se jotenkin surullista, että ihmiskunta saattaa älyttömyydessään tuhota lopullisesti esim. luonnonvaraiset tiikerit muutamassa kymmenessä vuodessa jos jotain todella konkreettista luonnonsuojelutyötä ei tehdä tiikereiden luonnollisilla elinalueilla. Kiitos vinosilmien, tiikerit taitavat hävitä elinkamppailun meille. Häpeän tätä!
Ja koska olen hyvin kiinnostunut erilaisista eliölajeista ja minua aidosti huolettaa se, että tulevat sukupolvet - ne joiden soisin syntyvän tänne - näkevät mitä heidän esi-isänsä tekivät. Mitä he menettivät tämän älytömyyden seurauksena. Taidan siis olla hiukan sentimentaalinen mutta herttaisena en itseäni pidä, tai siinä tapauksessa sanana "herttainen" saa myös uusia ulottuvuuksia.
Minulle luonto on niin tavattoman kaunis ja salaperäinen alue jonka soisin mahdollisimman moninaisena säilyvän tulevillekin sukupolville. Jos tulemme järkiimme, meillä on mahdollisuus säilyttää suurin osa luonnosta ja sen moninaisuudesta, mutta pahoin pelkään, että näin ei tule käymään ja siksi meidän sukupolvemme on viimeinen, joka näkee luonnossa huomattavan osan suurista eliölajeista.
Kuten kirjoitin edellisessä viestissäni. Ihminen on saanut aikaan paljon hyvää taiteen ja tieteen saralla, mutta tämän kaiken on saanut aikaan "kourallinen" ihmisiä (kouran tosin tarvitsee olla julmetun suuri), muu osa ihmiskunnasta on nautiskelijoita ja turhuutta. Ilman sitä maapallo elää, mutta ihminen ei elä ilman maapalloa. Kyllä, tunnistan itsessäni edelleenkin merkkejä sentimentaalisuudesta. Olet oikeassa!
vlad.