Ei vetänyt surulliseksi / hiljaiseksi

[Rod Weary]

Silti en näe ristiriitaisena nähdä jokaista elämää arvokkaana. Materialistiset arvot ovat nopeasti katoavia, mutta humaani ajattelu on hieman kestävämpää ja ainakin ylevämpää. Ihminen on eläin, mutta ainutlaatuinen sellainen, ja kaikki mitä tämä laji puuhaa on kiinnostavaa. Toivon jokaisen ihmisen elävän onnellisen ja hyvän elämän.

Luonnossa jokainen elämä on arvokas, koska loppuessaan se menee kiertoon. Joku toinen laji hyötyy, kun yksi yksilö heittää veivinsä. Sitä minä pidän oikeasti arvokkaana asiana. Kun ihminen heittää veivinsä, siitä saatava hyöty on materialistista, kun haaskalinnut hyökkäävät perinnön kimppuun. Hautaustoimiston lisäksi kukaan muu ei tästä enää hyödy. Ihmisen elämä on siis minun silmissäni kaikkein arvottomin kaikista luontokappaleista. Sinun humaani ajattelusi on erittäin ristiriitaista ja sädekehän tavoittelua. Nuo normit on ihminen asettanut itse, eikä niillä ole mitään muuta tarkoitusta kuin se, että niitä noudattavat voivat tuntea itsensä muita paremmaksi. Ainutlaatuinen my ass. Totta siinä mielessä, että mikään muu laji ei ole vaaraksi koko planeetan elämälle.

 

[mjr]

Totta siinä mielessä, että mikään muu laji ei ole vaaraksi koko planeetan elämälle.

Ovathan ihmiset paljon kiinnostavampia kuin jotkut rotat, mitä rotat tai vaikka hyttyset edes tekevät? Luonto on amoraalinen ja sokea, ja siinä mielessä kun täällä on mitään kiinnostavaa niin se on älyllinen tietoisuus ja asiantilan, oikeastaan kaikkien asiantilojen, pohdinta ja mietiskely. Toki me myös ymmärrämme pahuutemme ja julmuutemme, ja olemme saaneet aikaan paljon pahaa ja julmaa, mutta myös hämmästyttävän hienoja asioita: taidetta, tiedettä - vaikka teoreettisen fysiikan saavutukset lyövät kyllä laudalta kevyesti mungot ja männynkävyt. Pystymme myös suureen rakkauteen ja uhrautuvuuteen, heikompien suojeluun. Mahdollisuudet kumpaankin suuntaan ovat valtaisat. Meihin verrattuna muut eläimet ovat äärimmäisen rajallisia: joitakin hämähäkkejä saisi elää vaikka 100 miljoonaa vuotta ja tuskin tuottaisivat sinä aikana mitään todella ennakoimatonta. Puhumattakaan bakteereista tai kivistä.

 

[ms.qvist]

Loppujen lopuksi luonto häviää, ei siinä auta vaikka kuusi miljardia ihmistä pantaisiin heti uuniin. Suurten mittakaavojen ajattelijalle linkolalaisuus osuu kovin huonosti, se on lillukanvarsia. Olen joskus vuosia sitten avannut tänne Linkolaa puolustavan ketjun, mutta sittemmin olen ajatellut asiat täysin uusiksi.

Ihminen lajina on saanut paljon hyvää aikaa esim. tieteen ja taiteen saralla, kumpikin minulle tärkeitä aihealueita, mutta kokonaisuudessaan näen ihmiskunnan panoksen varsin köykäisenä, siitä huolimatta, että ihminen lajina on myös luonut sellaisia korkeakulttuureita johon yksikään toinen laji ei ole kyennyt. Hyvin vähäinen määrä ihmisiä kykenee näihin kuolemattomiin saavutuksiin, suuren suuri joukko tästä lajista on nollan arvoisia (myös minä).

Näen myös asian siten, että luonnon moninaisuuden ja sietökyvyn kannalta mahdollisimman pieni joukko ihmisiä palvelee sitä kaikkein parhaiten. Seitsemän miljardia ihmistä on aivan liikaa sikäli kun kulutamme tällä volyymillä, jos ihmiskunta supistuisi hyvin radikaalilla tavalla, näen että luonto olisi voittajana tässä kisassa. Toki ymmärrän sen, että ihmiskunta ei voi supistua radikaalilla tavalla lyhyessä ajassa aiheuttamatta samalla huomattavia vahinkoja ympäristölle - tuhoamatta siitä huomattavia osia vuosikymmeniksi, tai jopa vuosisadoiksi, joten kaikki tällaiset toiveet ja kuvitelmat ovat mahdottomuus toteutettavaksi, niin "hienoa" kuin se olisikin, että annettaisi toinen mahdollisuus. Ainoa, joskin hyvin hidas keino, on syntyvyyden säännösteleminen, mutta erinäisistä syistä johtuen se keino näyttää mahdottomalta toteutettavaksi siinä ajassa, mikä luonnon moninaisuuden säilymisen ja muun kestokyvyn kannalta olisi toivottavaa. Kulutamme siis jokainen vuosi enemmän mitä "maapallo tuottaa", yhtälö on siis sietämätön ja muuttuu entistäkin sietämättömämmäksi tulevaisuudessa kun huomattavia määriä kuluttavien ihmisten joukko kasvaa ja kasvaa.

vlad.

 

[Jukan takahiukset]

Toki ymmärrän sen, että ihmiskunta ei voi supistua radikaalilla tavalla lyhyessä ajassa aiheuttamatta samalla huomattavia vahinkoja ympäristölle - tuhoamatta siitä huomattavia osia vuosikymmeniksi, tai jopa vuosisadoiksi, joten kaikki tällaiset toiveet ja kuvitelmat ovat mahdottomuus toteutettavaksi, niin "hienoa" kuin se olisikin, että annettaisi toinen mahdollisuus.

Neutronipommeja isojen asutuskeskusten vaikutusalueelle. Jääpähän rakennukset ja materia ehjäksi. Halukkaat pääsevät joskus jatkamaan siitä, mihin muut jäivät.

Taidan kuulua siihen enemmistöön, joka ajattelee tilannetta vasta, kun se on tarpeeksi lähellä itseä. Harvemmin suoranaisesti suren ketään kuollutta tai haavoittunutta. Enemmänkin minua ärsyttää sellaiset tilanteet, jossa uhrille tai kärsijälle ei anneta mitään mahdollisuutta selvitä ja toinen osapuoli on täysin hallitseva tilanteessa. Esim. Norjan joukkosurmassa minua vituttaa edelleen mielenvikaisen ihmisen tapa alistaa muita ja asettua itse Jumalan asemaan. Joku batman-vässykkä ampuu sumeilematta ihmisiä ja ei anna niille mitään mahdollisuuksia tasavertaiseen kamppailuun olemassaolosta. Toisaalta surettaa vaikka ne afrikkalaiset ihmiset, jotka on häväisty raiskauksilla ja tämän jälkeen raajat on pantu poikki. Jälleen toinen osapuoli on ollut vailla mitään mahdollisuuksia.

Sen verran vielä Norjan sekopäästä, että se vituttaa loppujen lopuksi eniten, että mulkku on jatkuvasti julkisuudessa, ja puhumattakaan muista vastaavista tapauksista. Kukaan ei ansaitse enää mitään, paitsi loppuelämän kestävän tuomion kopissa, jossa pidetään väkisin hengissä eikä anneta kuolla. Tuomiota tehostetaan säännöllisellä vastapropagandalla, sekä myös fyysistä kipua aiheuttavilla toimenpiteillä. Ei maksa kolmea miljoonaa vuodessa todellakaan. Nekin rahat voitaisiin käyttää vastaavien tapausten välttämiseksi, jossa mentaalisesti sairaat saisivat hoitoa ja lääkkeitä

 

[mjr]

Näen myös asian siten, että luonnon moninaisuuden ja sietökyvyn kannalta mahdollisimman pieni joukko ihmisiä palvelee sitä kaikkein parhaiten.

Olet tunnetusti karu ihminen, joka ihmiskunnassa ei näe juuri hurrattavaa, mutta miksi sitten sitä olisi eläin- ja kasvikunnassa? Miksi sinulle luonnon moninaisuus on jokin itseisarvo? Miksi olisi hienoa, että olisi miljardi ötökkälajia ja jos jonkinlaisia kaktuksia tmv.? Taidat olla pohjimmiltasi aika sentimentaalinen ja herttainen!

 

[1stApril]

Sen verran vielä Norjan sekopäästä, että se vituttaa loppujen lopuksi eniten, että mulkku on jatkuvasti julkisuudessa, ja puhumattakaan muista vastaavista tapauksista. Kukaan ei ansaitse enää mitään, paitsi loppuelämän kestävän tuomion kopissa, jossa pidetään väkisin hengissä eikä anneta kuolla. Tuomiota tehostetaan säännöllisellä vastapropagandalla, sekä myös fyysistä kipua aiheuttavilla toimenpiteillä. Ei maksa kolmea miljoonaa vuodessa todellakaan. Nekin rahat voitaisiin käyttää vastaavien tapausten välttämiseksi, jossa mentaalisesti sairaat saisivat hoitoa ja lääkkeitä

Breivik ja muut joukkosurmaajat ansaitsevat siis kidutusta loppuelämäksi. Entäs vaikkapa raiskaaja? Vaimonhakkaja? Missä menee raja, kenelle "mentaalisesti sairaalle" annetaan hoitoa ja lääkkeitä ja kenelle kidutusta loppuelämäksi?

 

[PeteX]

Ovathan ihmiset paljon kiinnostavampia kuin jotkut rotat, mitä rotat tai vaikka hyttyset edes tekevät? Luonto on amoraalinen ja sokea, ja siinä mielessä kun täällä on mitään kiinnostavaa niin se on älyllinen tietoisuus ja asiantilan, oikeastaan kaikkien asiantilojen, pohdinta ja mietiskely.

Tuskin. Evoluution kannalta älykkyys ei ole mitenkään merkittävä asia. Esim. bakteerit tulevat elämään täällä paljon meidän häviämisemme jälkeen. Tämä saattaa olla myös syy sille miksei muualla maailmankaikkeudessa ole havaittu älyllistä elämää.

 

[ms.qvist]

Olet tunnetusti karu ihminen, joka ihmiskunnassa ei näe juuri hurrattavaa, mutta miksi sitten sitä olisi eläin- ja kasvikunnassa? Miksi sinulle luonnon moninaisuus on jokin itseisarvo? Miksi olisi hienoa, että olisi miljardi ötökkälajia ja jos jonkinlaisia kaktuksia tmv.? Taidat olla pohjimmiltasi aika sentimentaalinen ja herttainen!

Vaikka olen myös kiinnostunut ihmisestä eläinlajina ja ihmisen saavutuksista, pidän ihmiskunnan viimeaikaista menoa melkoisen sairaana ja siksi koen, että kokonaisvaltaisesti ihmiskunta on maapallon kannalta epäolennainen laji, joka kenties muutamassa vuosisadassa ehtii tuhoamaan suurimman osan luonnon moninaisuutta. Luonnon moninaisuus on minulle siksikin tärkeää, koska meidän hyvinvointimme on hyvin paljon riippuvainen siitä, näin asian näen. Tässä voi olla pienoinen paradoksi, koska näen luonnon hyvinvoinnin tärkeänä ihmislajin kannalta, mutta se vähäinen ihmislaji, joka mielestäni ansaitsisi elää täällä, tarvitsee tullakseen toimeen luontoa ja mitä rikkaampi ja moninaisempi luonto on, sitä parempi mahdollisuus selviytymiseen tulee olemaan. Ja onhan se jotenkin surullista, että ihmiskunta saattaa älyttömyydessään tuhota lopullisesti esim. luonnonvaraiset tiikerit muutamassa kymmenessä vuodessa jos jotain todella konkreettista luonnonsuojelutyötä ei tehdä tiikereiden luonnollisilla elinalueilla. Kiitos vinosilmien, tiikerit taitavat hävitä elinkamppailun meille. Häpeän tätä!

Ja koska olen hyvin kiinnostunut erilaisista eliölajeista ja minua aidosti huolettaa se, että tulevat sukupolvet - ne joiden soisin syntyvän tänne - näkevät mitä heidän esi-isänsä tekivät. Mitä he menettivät tämän älytömyyden seurauksena. Taidan siis olla hiukan sentimentaalinen mutta herttaisena en itseäni pidä, tai siinä tapauksessa sanana "herttainen" saa myös uusia ulottuvuuksia.

Minulle luonto on niin tavattoman kaunis ja salaperäinen alue jonka soisin mahdollisimman moninaisena säilyvän tulevillekin sukupolville. Jos tulemme järkiimme, meillä on mahdollisuus säilyttää suurin osa luonnosta ja sen moninaisuudesta, mutta pahoin pelkään, että näin ei tule käymään ja siksi meidän sukupolvemme on viimeinen, joka näkee luonnossa huomattavan osan suurista eliölajeista.

Kuten kirjoitin edellisessä viestissäni. Ihminen on saanut aikaan paljon hyvää taiteen ja tieteen saralla, mutta tämän kaiken on saanut aikaan "kourallinen" ihmisiä (kouran tosin tarvitsee olla julmetun suuri), muu osa ihmiskunnasta on nautiskelijoita ja turhuutta. Ilman sitä maapallo elää, mutta ihminen ei elä ilman maapalloa. Kyllä, tunnistan itsessäni edelleenkin merkkejä sentimentaalisuudesta. Olet oikeassa!

vlad.

 

[mjr]

Tuskin. Evoluution kannalta älykkyys ei ole mitenkään merkittävä asia. Esim. bakteerit tulevat elämään täällä paljon meidän häviämisemme jälkeen. Tämä saattaa olla myös syy sille miksei muualla maailmankaikkeudessa ole havaittu älyllistä elämää.

No, ketä kiinnostaa mikä on evoluution kannalta merkittävää? Onnea vaan bakteereille ja viruksille, mutta en minä silti osaa heikäläisiä pitää kovinkaan kiinnostavana porukkana. Mistä voisi jonkun satunnaisen viruksen kanssa keskustella pintin äärellä? Säästä?

 

[mjr]

Minulle luonto on niin tavattoman kaunis ja salaperäinen alue jonka soisin mahdollisimman moninaisena säilyvän tulevillekin sukupolville. Jos tulemme järkiimme, meillä on mahdollisuus säilyttää suurin osa luonnosta ja sen moninaisuudesta, mutta pahoin pelkään, että näin ei tule käymään ja siksi meidän sukupolvemme on viimeinen, joka näkee luonnossa huomattavan osan suurista eliölajeista.

No, nuo ovat inhimillisiä arvotuksia, ja sinussahan tosiaan sykkii lämmin ja sentimentaalinen sydän luonnon moninaisuudelle. Minusta luonnossa on paljon ihan kiinnostavaa, kauneuttakin, mutta toisaalta en ihaile erityisesti (sinänsä luonnollista) amoraalista käyttäytymistä, viidakon lakeja ja armotonta elossapysymisen kamppailua, mikä luontoon sisältyy. Ilman ihmistäkin on nähty valtaisia lajituhoja ja ne ovat osoittautuneet pysyviksi. Voihan olla, että tämä nykyinen lyhytaikainen tuho, joka ehkä hyvinkin todennäköisesti päätyy teollisen sivilisaation romahdukseen, luo tilaa aivan hämmästyttävälle lajien runsaudelle. Joskin on todettava, ettei tälläinen skenaario omaa sydäntäni erityisesti lämmittäisi: kun on nähnyt yhden hyönteisen tai kasvin niin on kai aika pitkälle nähnyt kaikki. Kivistä puhumattakaan.

 

[Rod Weary]

Ilman ihmistäkin on nähty valtaisia lajituhoja ja ne ovat osoittautuneet pysyviksi.

Katastrofit sun muut tuhoavat totta kai lajeja sukupuuttoon. Ennen seuraavaa jääkautta kuitenkin ihminen on tätä menoa tuhonnut elinympäristön kaikilta lajeilta, itsensä mukaanlukien. Jännä nähdä, miten luonto vastaa tähän.

 

[Freddie Freeloader]

Ottamatta osaa itse keskusteluun haluan tuoda esiin sen seikan, että ihminen ei kykenisi tuhoamaan elämää maapallolta, vaikka tarkoituksellisesti yrittäisi käyttää siihen kaikkia kuviteltavissa olevia keinoja. Takapakkia evoluutioon toki tulisi, mutta kokonaismittakaavassa sillä ei ole merkitystä.

 

[ms.qvist]

No, nuo ovat inhimillisiä arvotuksia, ja sinussahan tosiaan sykkii lämmin ja sentimentaalinen sydän luonnon moninaisuudelle. Minusta luonnossa on paljon ihan kiinnostavaa, kauneuttakin, mutta toisaalta en ihaile erityisesti (sinänsä luonnollista) amoraalista käyttäytymistä, viidakon lakeja ja armotonta elossapysymisen kamppailua, mikä luontoon sisältyy. Ilman ihmistäkin on nähty valtaisia lajituhoja ja ne ovat osoittautuneet pysyviksi. Voihan olla, että tämä nykyinen lyhytaikainen tuho, joka ehkä hyvinkin todennäköisesti päätyy teollisen sivilisaation romahdukseen, luo tilaa aivan hämmästyttävälle lajien runsaudelle. Joskin on todettava, ettei tälläinen skenaario omaa sydäntäni erityisesti lämmittäisi: kun on nähnyt yhden hyönteisen tai kasvin niin on kai aika pitkälle nähnyt kaikki. Kivistä puhumattakaan.

Meidän suuren suuri eromme osittain liene siinä, että minä tietyllä tavalla ihailen myös sitä "julmuutta" joka luonnon kiertokulkuun sisältyy - sekin on tavallaan hyvin kaunista ja erityisesti hyvin kiehtovaa.

Ilman ihmistä syntyneet lajituhot kuuluvat minusta luonnon luonnolliseen kiertokulkuun, ja siksi ne ovat normaaleja "trendejä" jotka on hyväksyttävä osaksi planeettaa ja sen tapahtumia. Viimeistään reilun 800 miljoonan vuoden kuluttua elämä käy mahdottomaksi suuremmille ja monimutkaisemmille eliölajeille, kiitos auringon, mutta sekin on tavallaan hyvin kiehtovaa ja kaunista. Toki filosofisessa mielessä voimme pohtia sitä, että kuuluuko ihmisen toiminta luonnolliseen kiertokulkuun, ihminen on eläin siinä missä hyttynenkin, toki huomattavasti monimutkaisempi ja kompleksisesmi ja se kykenee lajina vaikuttamaan toiminnallaan huomattavasti laajemmalle kuin hyttynen. Onko siis se hyväksyttävä luonnollisena tapahtumana, että ihminen toiminnallaan vaikuttaa suuresti luontoon ja sen moninaisuuteen? Ja kuten totesit, tällä osittaisella joukkotuholla voi olla tervehdyttävä vaikutus ja uudet eliölajit täyttävät tuhoutuneiden lajien jäljelle jättäneet ekologiset lokerot.

Voi kuinka erilaisia olemmekaan. Minusta suuren suuri määrä eliölajeja on "yksilöllisiä" ja ainutlaatuisia ja ne ovat jo sinänsä hyvin kiehtovia. Lapsena ja nuorena olin tavattoman kiinnostunut muurahaisista ja niiden elämän tarkkailu rajallisinkin havaintovälinein oli äärimmäisen mielenkiintoista. Saatoin tarkkailla jopa tunteja muurahaisten elämää yhden päivän kuluessa. Se oli jotain äärimmäisen viehättävää!

vlad.

 

[ms.qvist]

Ottamatta osaa itse keskusteluun haluan tuoda esiin sen seikan, että ihminen ei kykenisi tuhoamaan elämää maapallolta, vaikka tarkoituksellisesti yrittäisi käyttää siihen kaikkia kuviteltavissa olevia keinoja. Takapakkia evoluutioon toki tulisi, mutta kokonaismittakaavassa sillä ei ole merkitystä.

Se on totta, ettei ihminen kykenisi edes kaikin mahdollisin käytettävissä olevin ydinasein tuhoamaan elämää maapallolta. Sitä en viesteissäni olekaan tarkoittanut, että koko eliölajisto kaikessa runsaudessaan tuhoutuisi ihmisen vaikutuksesta, vaan sitä, että huomattava osa erityisesti suuremminsta eliölajeista niin maalla kuin merellä voi tuhoutua holtittoman käyttäytymisemme seurauksena, kuten esim. mainitsemani tiikerit, joiden villinä elävien yksilöiden on ennustettu kuolevan sukupuuttoon muutamassa vuosikymmenessä, jos mitään todella konkreettista esim. kiinalaiset viranomaiset eivät ryhdy tekemään.

Lajistoa jää jäljelle vaikka kuinka vaikka tekisimme likipitäen mitä, mutta tästä toipuminen kestää vuosikymmeniä ellei vuosisatoja, ja kaikkien ekologisten lokereidon täyttymiseen menee vielä huomattavasti kauemmin aikaa, mutta kuten ed. viestissäni kirjoitin, joukkotuholla voi olla myös tervehdyttävä vaikutus ja aikansa sen jälkeen eliölajien runsaus voi olla jälleen huomattava. Mutta onko se oikein, että toiminnallamme tuhoamme huomattavan osan monimutkaisemmista eliölajeista? Ja mikä vaikutus sillä voi olla ekologiaan tulevina vuosina? Meidän hyvinvointimme riippuu tavallaan hyvin paljon myös luonnon hyvinvoinnista.

vlad.

 

[Freddie Freeloader]

Otanpa osaa itse keskusteluunkin kuitenkin. Meidän hyvinvointimme riippuu mitä suurimmassa määrin luonnon hyvinvoinnista. Meidän hyvinvointimme riippuu vain ja ainoastaan siitä, kykenemmekö pitämään huolta "Spaceship Earth" -nimisestä avaruusaluksesta, joka on meidän kotimme.

Minun nähdäkseni ns. kestävä kehitys edellyttää joko väkimäärän tai elintason rajua laskua, joista kumpikaan ei ole näköpiirissä. Ainakaan niin kauan, kuin puolen maailman asioista päättää Vatikaanissa asuva mekkoon pukeutunut seniili vanhus.

 

[julle-jr]

Mutta onko se oikein, että toiminnallamme tuhoamme huomattavan osan monimutkaisemmista eliölajeista?

Jotta tietäisimme onko tuhotoimintamme oikein vai väärin, pitäisi löytää joku dokumentti, jossa määritellään oikea ja väärä. Kenties esimerkiksi alkuräjähdyksen yhteydessä on syntynyt joku .doc-tiedosto, josta voi lukea onko oikein tuhota eliölajeja vai onko oikein olla tuhoamatta niitä. Niin kauan kun tuollaista dokumenttia ei löydy, ei kai voida sanoa liittyykö ihmiselle ilmeisesti ominaiseen tuhovimmaan jotain absoluuttista oikeaa tai väärää.

Eikös kuitenkin ole niin, että evoluution kautta on syntynyt tämä meidän lajimme sellaiseksi kuin on ja meidän lajimme ominaisuus on loputon ahneus, joka hyvinkin voi johtaa lopulta resurssien loppumiseen ja sekä meidän että monien muiden tuhoon. Tai no, on jo johtanut monien muiden tuhoon. Luonto itse kuitenkin on tämän meidän lajin synnyttänyt pitkällisen kehityksen seurauksena.

Eiköhän moni muukin laji lopulta käyttäytyisi samalla tavalla kuin me, jos pystyisi. Ehkä voi käydä niin, että joskus syntyy kehittynyt laji, joka kykenee myös ajattelemaan omaa nenäänsä pidemmälle paremmin kuin me. Se, että me toimimme kuten toimimme on evoluution tulos ja vaikea minusta sanoa jotakin evoluution tulosta vääräksi tai oikeaksi. Yhtä hyvin voisi sitten kritisoida tiikeriä joka syö ihmisen, evolutionääristen vaistojensa takia.

Toki itsekin tunnen surua joukkotuhon edessä, mutta en oikein osaa mieltää näitä asioita käsitteiden "oikea" ja "väärä" kautta.

 

[ms.qvist]

Toki itsekin tunnen suruajoukkotuhon edessä, mutta en oikein osaa mieltää näitä asioita käsitteiden "oikea" ja "väärä" kautta.

Sanoina ja käsitteinä ehkäpä "oikea" ja "väärä" eivät ole luontevia, mutta hyvin usein moraalisten pohdintoje yhteydessä tämän aiheen tiimoilta käytetään noita kahda käsitettä, siksi käytin esim. sanaa "oikea".

Parempiakin termejä varmasti on olemassa, sopivampiakin tähän käyttötarkoitukseen, sellaisia jotka kuvaavat mahdollisesti tekemiämme valintoja paremmin kuin "oikea" ja "väärä", joihin sisältyy omanlaisensa arvolataus. Toisaalta kysytään, oliko juutalaisten joukkotuhonta oikein, joten tietyssä mielessä valintojemme oikeutusta voi myös kuvata sanalla "oikein".

Onko toimintamme luonnollista? Tavallaan on, vaikka ihminen toimii hyvin suurissa mittakaavoissa, koska se pystyy toimimaan, mutta tietyssä mielessä muutkin eliölajit ovat pystyneet paikallisesti vaikuttamaan biodiversiteettiin sillä seurauksella, että eliöstö määrä on romahtanut koko alueella. Toki pienen mittakaavan tuhonnoissa luonnon toipuminen on nopeampaa, toipuminen voi tapahtua muutamassa vuodessa ja sen jälkeen alueen eliöstö alkaa palautua normaalille tasolle.

Entäpä toimiiko ihminen vastuullisesti toimiessaan näin? Ehkäpä sanan "vastuullinen" on parempi kuin "oikein". Ihmisen toiminta voi olla vastuutonta, minun mielestä on, mutta evoluution tuloksen myötä toimintaamme voidaan pitää luonnollisenakin. Ihmisellä on mahdollisuus valintoihin, ja nyt se tekee tällaisia valintoja, ikävä kyllä.

vlad.

 

[mjr]

Katastrofit sun muut tuhoavat totta kai lajeja sukupuuttoon. Ennen seuraavaa jääkautta kuitenkin ihminen on tätä menoa tuhonnut elinympäristön kaikilta lajeilta, itsensä mukaanlukien. Jännä nähdä, miten luonto vastaa tähän.

Freudilainen lipsahdus, kirjoitin "pysyviksi" kun tarkoitin "tilapäisiksi". Eli siis luontoon on kuulunut ajoittaisia hyvinkin täydellisiä tuhoja, jotka ovat vain raivanneet tilaa uudelle. Olemme niin täydellisen riippuvaisia ympäristöstämme, ettemme todellakaan pysty hävittämään kaikkea elämää ennenkuin itse häviämme, meidän historiamme on mitätön sekunnin murto-osa planeetan historiaa, ja jos poksautamme itsemme paremmille metsästysmaille niin eipä aikaakaan kun taas alkaa kaikenlaista mönkiäistä kehittyä.

 

[mjr]

Meidän suuren suuri eromme osittain liene siinä, että minä tietyllä tavalla ihailen myös sitä "julmuutta" joka luonnon kiertokulkuun sisältyy - sekin on tavallaan hyvin kaunista ja erityisesti hyvin kiehtovaa.

Minusta tuo on ihan ok (joskin on kiintoisaa, ettet sitten suuremmin ihaile ihmiskunnan piirissä tapahtuvaa amoraalista saalistusta), nämä ovat subjektiivisia asioita - tulin vain ajatelleeksi, että löytyy kuin löytyykin aihepiiri, jossa olet taipuvainen aikamoiseksi romantikoksi... Minusta luonnonsuojelu on rationaalista itsemme suojelemiseksi ja nykyisellä teknologisella tasollamme kaivamme maata sivilisaatiomme alta, ja ellei merkittävää teknologista kehitystä tapahdu, tulee sivilisaatiomme romahtamaan, koska ennemmin tai myöhemmin tuhoamme sen elämisen edellytykset. Se olisi minusta sinänsä, tapahtumana, suurempi isku kuin että maailmasta katoaisivat kaikki sääsket ja hyppyrotat tmv., mutta joka tapauksessa väitän, että sinä voit olla huolettomampi kuin minä näissä asioissa: ihmiskunnan tuhoutuminen on paljon, paljon todennäköisempää kuin luonnon monimuotoisuuden pysyvä katoaminen.

 

[Jukan takahiukset]

Breivik ja muut joukkosurmaajat ansaitsevat siis kidutusta loppuelämäksi. Entäs vaikkapa raiskaaja? Vaimonhakkaja? Missä menee raja, kenelle "mentaalisesti sairaalle" annetaan hoitoa ja lääkkeitä ja kenelle kidutusta loppuelämäksi?

Sitä varten löytyvät varmasti oikeat tahot, jotka erottavat yhteiskuntakelvottomat niistä, joilla on vielä muutakin annetavaa kuin jätökset viemäriverkostoon. Ei tässä kannata rinnastaa ketään mihinkään tekotapoihin liittyen. Tärkeintä on lopputulos ja se, että se on mahdollisimman hyvä ja oikeudenmukainen. Johonkin on raja vedettävä ja joskus se on veteen piirretty. Sellaista se on vaan. Onko jenkeillä oikeutta olla maailmanpoliisi tai onko Tampereen poliisilla oikeutta pamputtaa alastonta miestä?

 

[ms.qvist]

Minusta tuo on ihan ok (joskin on kiintoisaa, ettet sitten suuremmin ihaile ihmiskunnan piirissä tapahtuvaa amoraalista saalistusta), nämä ovat subjektiivisia asioita - tulin vain ajatelleeksi, että löytyy kuin löytyykin aihepiiri, jossa olet taipuvainen aikamoiseksi romantikoksi... Minusta luonnonsuojelu on rationaalista itsemme suojelemiseksi ja nykyisellä teknologisella tasollamme kaivamme maata sivilisaatiomme alta, ja ellei merkittävää teknologista kehitystä tapahdu, tulee sivilisaatiomme romahtamaan, koska ennemmin tai myöhemmin tuhoamme sen elämisen edellytykset. Se olisi minusta sinänsä, tapahtumana, suurempi isku kuin että maailmasta katoaisivat kaikki sääsket ja hyppyrotat tmv., mutta joka tapauksessa väitän, että sinä voit olla huolettomampi kuin minä näissä asioissa: ihmiskunnan tuhoutuminen on paljon, paljon todennäköisempää kuin luonnon monimuotoisuuden pysyvä katoaminen.

Hyväksyn terminä "romantikoksi", vaikka en sitä täysin allekirjoitakaan, mutta subjektiivinen näkökulmasi on täysin oikeutettu.

Tietyssä mielessä puhumme myös samoista termeistä, kuten olen aiemmin kirjoittanut tässäkin ketjussa (ja epäilemättä myös muissa luonnon moninaisuutta käsittelevissä ketjuissa): Meidän hyvinvointimme riippuu tavallaan hyvin paljon myös luonnon hyvinvoinnista. Se ei loppujen lopuksi juurikaan eroa boldaamastani kohdasta viestiäsi, tosin paljon lyhyemmin ja tiivistetymmin ilmaistuna, toki.

Olen surullinen nykyisestä kehityskulusta, mutta toisaalta lopputulos voi olla tervehdyttäväkin kunhan ensin onnistumme tuhoamaan suuren osan moderneista ja vähemmän moderneista yhteiskunnistamme. Ellei sitten Esko Valtaojan äärimmainen positivismi vie voittoa ja teknologian avulla onnistumme lajina voittamaan mahdolliset vastoinkäymiset ja pelastamaan sen mitä vielä pelastettavissa on. Mutta onko tähän halua vai ajaako raadollinen ihmismieli meidät kaikesta huolimatta toisenlaiseen lopputulokseen?

vlad.

 

[Freddie Freeloader]

Eskon näkökulma voittaa lopulta, mutta ei ilman turbulenssia. Kestääkö turbulenssi 10 000 vai 100 000 vuotta, ei ole merkityksellistä lopputuloksen kannalta.

En malta minäkään olla spekuloimatta Douglas Adamsin ajatuksella, että niin olisi jo tapahtunut.

 

[Eino_Mies]

Rattijuoppo tappoi seitsemän lasta Venäjällä. (YLE.fi)

Ei vetänyt surulliseksi/hiljaiseksi, koska:

A) Tämä ei tapahtunut Suomessa
B) En tuntenut uhreja henkilökohtaisesti
C) Venäjä on iso maa, jossa on muutenkin isoja ongelmia
D) Afrikassa nälkään kuolee satoja lapsia päivittäin
E) Breivik tappoi selvinpäin Norjassa jopa kymmeniä lapsia
F) Tiedotusvälineiden informaatiotulvan vuoksi olen turtunut tällaisiin uutisiin
G) Lukolla on paha tappioputki, ja se vetää minut oikeasti surulliseksi/hiljaiseksi.

 

[cottonmouth]

...

H) Pisteet JA:n Nuorten Vihaisten Miesten sekä Syrjäytyneiden Nihilistien ja Misantropistien keskuudessa nousivat, tahattomasti tai tarkoituksella.... *hymiö*

 

[Musta Nuoli]

Minun nähdäkseni ns. kestävä kehitys edellyttää joko väkimäärän tai elintason rajua laskua, joista kumpikaan ei ole näköpiirissä. Ainakaan niin kauan, kuin puolen maailman asioista päättää Vatikaanissa asuva mekkoon pukeutunut seniili vanhus.

Väkimäärän kasvun raju lasku pitäisi toteuttaa pakkokeinoin, jos muu ei auta. Sivistyneissä länsimaissa länsimaalaisten kesken syntyvyys onkin laskussa. Esimerkiksi Italiassa lapsien syntyvyys on Euroopan pienimpiä huolimatta siitä, että maa on katolinen ja Rooman keskellä Vatikaanissa heiluu mainitsemasi seniili vanhus.

Tämä osoittaa sen, että seniilin vanhuksen jorinat eivät sivistyneissä maissa vaikuta pätkääkään, mutta hevonvittumaissa ne vaikuttavat paljonkin, koska hevonvittumaissa primitiivinen taikausko yhdistyy kyvyttömyyteen olla panematta paljaalla tai käyttämättä muuten ehkäisyä.

Oletettavasti jos ja kun jostain hevonvittumaasta tulee aikanaan ensin hieman kehittyneempi ja vakaampi valtio ja sitten myöhemmin kenties jopa sivistysvaltio, niin lapsiluku laskisi selvästi. Mutta eräiden alueiden kohdalla tätä sivistymistä ja kehittymistä on saatu odotella tuhansia vuosia, eikä sen kummempaa muutosta tunnu tapahtuvan. Tilanne on lähinnä pahentunut, koska kiitos länsimaisten auttajien ja tarvikkeiden väkiluvun kuolleisuus on vähentynyt ja täten yhä useammat ihmiset voivat hankkia yhä lisää lapsia.

Mikäli pyritään pehmein keinoin tukemaan "the breeding ground"-alueita ja nostamaan ajan kanssa niiden yhteiskunnallista, sosiaalista ja rationaalista tasoa niin korkealle, että lapsien määrä laskee alle maagisen 2,0:n rajan, niin sitä odotellessa maapallo hukkuu ihmisiin, joiden määrä kasvaa miljardeilla. Tällöin myös inhimillisen kärsimyksen määrä kasvaa rajusti, koska on olemassa miljardeja lisää köyhiä, nälkää näkeviä ja surkean takapajuisissa oloissa kasvavia ihmisiä.

Tämän takia lisääntymismäärää pitäisi kontrolloida. Kiinassakin on kontrolloitu, ja vaikka kontrollointi on tuottanut paikoin vääristymiä poikia suosivan kulttuurin takia, niin Kiinan väkimäärä on kuitenkin joten kuten pysynyt aisoissa. Afrikka ja Intia yms. pitäisi saattaa vastaavan kontrollin alaiseksi tai vaihtoehtoisesti antaa väkiluvun laskea sille tasolle, jolla näiden alueiden luonnonvarat ihmisiä elättävät.