Viestin lähetti TBK
Itse olen ainakin sitä mietä, että jos on illalla niin väsynyt, että ei jaksa urheilla, niin on jo koulutus ollut fyysisesti raskasta. Pois lukien mahdollisuus, että ollaan oltu edellisesnä iltana/yönä katsomassa telkkaria yömyöhään.
Kunnon pitäminen intissä on täysin itsestä kiinni, jos ei jaksa on koulutuksen ohessa jo ollut kuntoa kohottavaa toimintaa.
Enpä ihan täysin yhdy tähän, sillä jos on esimerkiksi 8 tuntia istunut luennoilla uusista asioista (etenkin, jos asiat ovat oikeasti tärkeitä, ja ne pitää oppia), niin se voi olla niin väsyttävää puuhaa ettei illalla jaksa lähteä lenkille. Väsyttää, vaikka fyysinen kunto ei taatusti ole päivän aikana joutunut rasitukselle. Näin oli ainakin itselläni intissä. Toimenkuvani oli tosin aika spesiaali, joten en tiedä kuinka yleistä moinen koulutus intissä on yleensä.
Kansantaloudelliselta kannalta peruskunnon aleneminen huolestuttaa enemmän. Kenties poliitikkojen tulisi harkita, pitäisikö terveydenhuoltokustannuksien omavastuuosuutta nostaa. Tällöin ihmisillä olisi ainakin parempi motiivi huolehtia omalta osaltaan peruskunnostaan. Nyt, kun terveydenhuolto on sinänsä lähes ilmaista, ei kovin suurta taloudellista hyötyä pitää kunnostansa huolta. Faktahan on, että vastustuskyky lisääntyy, kun peruskunto nousee (tosin huippu-urheilijat taas ovat aika herkkiä sairastumaan, sillä kroppa on äärirajoilla). Huono peruskunto kasvattaa terveydenhuoltokustannuksia. Siten olisi ainakin jossain määrin oikein, että ne, ketkä käyttävät palveluita terveyden parantamiseen, maksaisivat myös suuremman osan.
Tähän joku nyt vastaa, ettei Suomi ole mikään USA, mutta en minä sitä tarkoitakaan. Mutta nyt suomi on aivan toisen ääripään edustaja, ja itse kannattaisin tässäkin asiassa jonkin näköistä keskitietä, jossa kansalaisten omakustanneosuus terveydenhuoltokustannuksista olisi nykyistä suurempi. Valtion rooli olisi taata, ettei omavastuuosuus olisi liian suuri.
