Ei niin valtavirtamusiikin-nurkkaus

[obi-wan]

Niin.Veikkaisin että tällaisellekkin ketjulle voisi olla tilausta.Tai sitten Jatkoajasta ei vaan kamalasti löydy indie-musiikin ystäviä.Tosin termi "indie" nyt on vähän mitä on.Niille jotka eivät tiedä on linkkin takana hieman määritelmää.

http://en.wikipedia.org/wiki/Indie_(music)

Oma musiikinmaku on aina ollut suurilta osin vastoin tätä suuressa soitossa olevaa radiohuttua vastaan.Poikkeuksia tosin löytyy kuten varmasti kaikilta.Tilanne tosin on alkanut mennä Suomessakin siihen suuntaan että indie on "lyömässä itseään läpi".Esimerkkinä tästä voi käyttää Arcade Firen uusimman levyn ilmestymistä Suomen listalla sijalle 5.

Ajatuksena siis oli että tästä saataisiin ketju jossa voi keskustella tulevista julkaisuista,kehua uusia löydöksiä ja sen sellaista.Ja aina tuosta indie-luokittelusta voi luistaa,kunhan pidetään Spearssin Britneyt ja muut moiset kaukana täältä.

 

[Stormy]

Itsestäni olen indiehomostelijan löytänyt vasta hiljattain, mutta jotakin suosikkeja on jo tarttunut. Etenkin kotomaastamme on viime aikoina tullut yllättävänkin pirteää indietä.

Tämän hetken kuumin nimi taitaa olla Rubik, joka julkaisi juuri uuden levynsä Bad Conscience Patrol. Ehdottomasti tarkastamisen arvoien levy jolta löytyy varsin laaja skaala vaikutteita Musesta Radioheadiin ja punkista elektroon. Omassa soittimessa levy on pyörähtänyt iTunesin mukaan kolme kertaa, ja lopullinen aukeaminen on vielä tapahtumatta. Kovia biisejä löytyy toki jo nyt. Mainittakoon vaikkapa sinkkubiisi City & Streets sekä mainio biisikaksikko Buildings ja Hinges.

Viime viikkojen kovimmassa rotaatiossa on ainakin minulla kuitenkin ollut hieman vähemmän hypetetty, mutta yhtä kaikki loistava bändi, Underwater Sleeping Society. Heidän kakkoslevynsä All Other Lights Go Out on alusta loppuun kovinta indiepoljentoa jota olen kuunaan kuullut. Välillä mennään lujaakin, mutta musiikin suola on ennen kaikkea hienoissa maalailevissa tunnelmissa ja erikoisten soitinvalintojen suomissa nerokkaissa sovituksissa. Biiseistä etenkin Silence Teaches You How to Sing ja We're Gonna Make You Move kolisevat.

 

[obi-wan]

Jatkanpa tähän heti perään suosittelemalla muutamia levyjä jotka ainakin meikäläiselle ovat kolahtaneet melko kovaa.

Manicsin lahjattoman basistin,Nicky Wiren viime vuonna ilmestynyt debyytti I Killed The Zeitgeist on levy joka kannattaa ehdottomasti koeajaa.Levy on Wiren täysin oma aikaansaannos mikä kuuluu sekä soitossa että laulussa.Soitto ei ole teknisesti tarkinta ja ja sama pätee lauluun mutta kokonaisuutena tästä välittyy vilpittömyys ja halu tehdä jotain ihan omaa. 5/5 on meikäläisen mielipide.

Toinen suositteluun pääsevä on Modest Mousen uusin levy We Were Dead Before The Ship Even Sank.Tästä tosin en vielä turinoi enempää mutta ne kerrat kun soittimessa on pyörinyt niin ovat kyllä tehneet mainion vaikutuksen.

 

[obi-wan]

Viime viikkojen kovimmassa rotaatiossa on ainakin minulla kuitenkin ollut hieman vähemmän hypetetty, mutta yhtä kaikki loistava bändi, Underwater Sleeping Society. Heidän kakkoslevynsä All Other Lights Go Out on alusta loppuun kovinta indiepoljentoa jota olen kuunaan kuullut. Välillä mennään lujaakin, mutta musiikin suola on ennen kaikkea hienoissa maalailevissa tunnelmissa ja erikoisten soitinvalintojen suomissa nerokkaissa sovituksissa. Biiseistä etenkin Silence Teaches You How to Sing ja We're Gonna Make You Move kolisevat.

Olen ensi viikolla menossa Ouluun ja eilen huomasin että ovat keskiviikkona keikalla 45:ssä ja tarkoitus olisi mennä tarkastamaan porukan liven taso.

 

[Stormy]

Olen ensi viikolla menossa Ouluun ja eilen huomasin että ovat keskiviikkona keikalla 45:ssä ja tarkoitus olisi mennä tarkastamaan porukan liven taso.

Livenä toimii erittäin hyvin. Ovat ainakin niinä parina kertana kun olen bändin nähnyt paahtaneet biisit läpi varsin kiitettävällä intensiteetillä.

 

[hannes_ko]

Toinen suositteluun pääsevä on Modest Mousen uusin levy We Were Dead Before The Ship Even Sank.Tästä tosin en vielä turinoi enempää mutta ne kerrat kun soittimessa on pyörinyt niin ovat kyllä tehneet mainion vaikutuksen.

LastFM yrittää pakkosyöttää minulle Modest Mousea. Jonkun jo unohtuneen piisi aiheuttaman allergian takia painan aina automaattisesti skippiä, mutta sen verran ymmärrän, että jätän bännäämättä. Avautuminen kun saattaa olla mahdollista.

Indie iskee kyllä. Tai miten sen nyt sitten luokittelee. Jos ollaan oikein taiteoilioita ja (mies)basisti vaikka käyttää hametta (naisbasistilla punainen tukka ja who cares -asenne), eikä pressikuvissa hymyillä, niin bingo! saatat olla hanneksen suosikki.

 

[Sistis]

Viime viikkojen kovimmassa rotaatiossa on ainakin minulla kuitenkin ollut hieman vähemmän hypetetty, mutta yhtä kaikki loistava bändi, Underwater Sleeping Society.

Huomenna pitää mennä tsekkaamaan Telakalle kyseisen bändin livekunto, varsinkin kun pääsen VIP-listalla sisään. Onneksi on suhteita erääseen bändiin, millä on taas ilmeisesti suhteita kyseiseen bändiin. Kyseisen bändin musiikkia en ole vielä kuullut, mutta sitä on kyllä hypetetty aika paljon underground-indieharrastajien keskuudessa.

Telakalla on samana iltana toinenkin mainitsemisen arvoinen indie-bändi, elikkäs Kurki. Hyvää akustista proge-vaikutteista maalailua soittelevat. En ole kyseistä bändiä myöskään vielä bongannut livenä, mutta se täytyy tehdä nyt. Varsinkin kun heidän kanssaan on joskus jotain yhteiskeikkakuvioita pohdittu.

 

[Erling]

Vaikka mä vähän vihaan näitä suurimpia indiekiihkoilijoita, jotka hehkuttavat uutta löytöään, jotain "uutta Beatlesia" josta kukaan muu ei koskaan saisi tietää. Sitten kun bändistä tulee ns. iso kuten kävi Franz Ferdinandille, Arctic Monkeysille sun muille kun tästä "indiestä" nyt tuli muotia, niin nämä kiihkoilijat ja rockpoliisit ovat sitten tölvimässä popularisoituneet löytönsä soittolistahutuksi. Vituttaa turhanpäiväinen tärkeily.

Mutta indie/alternative iskee itselleni helvetin kovaa. Arcade Fire:n uusin on taskussa ja odotan innolla kesäistä Roskilden reissua, jonne bändi juuri eilen buukattiin. Myös Muse on luokiteltavissa indiemusiikiksi, mutta koska se on nyt vähän valtavirtaakin niin ei kai siitä sitten kehtaa puhua. Loistava bändi tosin. Muita helvetin kovia suosikkeja uudemmista staroista: Strokes, QOTSA, White Stripes ja Wolfmother (indieheviä, pliis polttakaa nää määritelmät). Turha väittää, että mikään näistä on valtavirtaa, hetkensä MTV:llä toki kullakin. Mutta MTVkin muistaa alternativea yhä useammin.

Itselläni ei ole niinkään väliä sillä mikä on hetkellisesti suurimpien musadiggareiden mielestä kuuminta maan päällä. Toki luen arvosteluja ja joskus dissaan soittolistapellejä itsekkin. Musiikin hankinta on minulle erittäin aktiivista, kuuntelen uudet levyt levykaupassa ja ostan niin paljon kun rahaa riittää. Toki siitä irtoaa välillä paskaakin käteen, mutta ei voi mitään.

Viime aikoina ei niin valtavirta musasta on iskenyt esimerkiksi Gogol Bordello, mustalaismusiikkia punkilla höystettynä. Loistava poljenta, ja hieno livebändikin. Ruotsalaiset Peter, Björn & John sekä Mando Diao ovat loistavia (molemmat myös Roskildessä). Ruotsalaiset osaavat.
Myös Wilcoon olen syttynyt tässä vuodenvaihteen jälkeen ja uuden levyn julkaissut Kasabian myös vakuutti.


Odotan innolla muuten että saan suomalaisen Rubikin ensiplätyn käsiini. Ainakin liveaktina viime vuonna Lapkon lämppärinä yhtye iski todella kovalla kädellä. Myös Alamaailman Vasaroiden tuleva pitkäsoitto on ehdoton musthave. Ulkomaisista en niinkään tiedä tulevista, mennään aika ajoin kauppaan ja katsotaan mitä siellä on.
Eka tosin kysytään mitä mieltä Ilkka Mattila ja RadioHelsingin keskustelupalstalaiset ovat. Että kehtaako sitä sitten ostaa...

Mitä jos en enää olekkaan in ja cool?!


ps. toivottavasti "meitä" löytyy täältäkin ja jotkut pidemmän linjan jermut voivat sitten kertoa mulle tarinoita Tom Waitsista, Pixiesistä, Echo and the Bunnymenistä ja muista vanhan maailman vaihtoehtojumalista.

 

[obi-wan]

Vaikka mä vähän vihaan näitä suurimpia indiekiihkoilijoita, jotka hehkuttavat uutta löytöään, jotain "uutta Beatlesia" josta kukaan muu ei koskaan saisi tietää. Sitten kun bändistä tulee ns. iso kuten kävi Franz Ferdinandille, Arctic Monkeysille sun muille kun tästä "indiestä" nyt tuli muotia, niin nämä kiihkoilijat ja rockpoliisit ovat sitten tölvimässä popularisoituneet löytönsä soittolistahutuksi. Vituttaa turhanpäiväinen tärkeily.

Ei tuo kaupallisuus ja isoksi muuttuminen haittaa mutta niinkuin tuolla toisessa ketjussa totesin,pelkään kovasti että YleX ottaa Arcade Fireltä kappaleen,esim. No Cars Go:n,joka radioon voisi jopa sopia,tehosoittoon ja tappaa sen toistamalla.

Odotan innolla muuten että saan suomalaisen Rubikin ensiplätyn käsiini. Ainakin liveaktina viime vuonna Lapkon lämppärinä yhtye iski todella kovalla kädellä. Myös Alamaailman Vasaroiden tuleva pitkäsoitto on ehdoton musthave. Ulkomaisista en niinkään tiedä tulevista, mennään aika ajoin kauppaan ja katsotaan mitä siellä on.
Eka tosin kysytään mitä mieltä Ilkka Mattila ja RadioHelsingin keskustelupalstalaiset ovat. Että kehtaako sitä sitten ostaa...

Samalla kiertueella Rubik tuli nähtyä,Lutakossa taisi olla.Keskittyminen soittoon ei ollut ehkä paras mahdollinen mutta jonkinasteinen kiinnostus ehti syntyä.

 

[hannes_ko]

ps. toivottavasti "meitä" löytyy täältäkin ja jotkut pidemmän linjan jermut voivat sitten kertoa mulle tarinoita Tom Waitsista, Pixiesistä, Echo and the Bunnymenistä ja muista vanhan maailman vaihtoehtojumalista.

En o pitkän linjan jermu.

Pixiesin vaikutukset voi huomata LastFM:n tilastoista. Yleensä hiemankin vanhempien keskisuurten bändien soittokerrat ovat suhteessa uusiin yhyeisiin aika pieniä. Pixiesiä on kuitenkin scrobblattu LastFM:ssä yli kahdeksan miljoonaa kertaa, ja kun katsoo mitä muut ovat samaan yltäneet ja mitkä isotkin pumput jääneet kauaksi taakse, niin ei voi kuin ihmetellä. Varmasti Pixies on tuolla Jenkkilässä isompi kuin Suomessa, mutta silti.

Nirvanahan yritti kovasti olla Pixies. Mistä tulikin mieleeni, mikä onkaan Garbagen paras levy. No sehän on Nevermind. Entä mistä tulee nimi Garbage? Koska kyseessä on tuottajien superyhtye, ja kun pojat nauhoittelivat surinaansa ensi kerran, niin joku ulkopuolinen tietenkin tokaisi "This shit sounds like garbage."

Ja juttu uskottavuudesta:

Kun Radiohead oli vielä tuntematon indiepumppu, niin piti bändin nauhoittaman kappale nimeltä Creep. Kitaristi vihasi kyseistä piehtarointia, ja keksi "pilata" piisin vinguttamalla skittaa päin hemmettiä. Ja niinpä saatiin aikaan hitti, jossa oli vallankumouksellisen hienot kitarat. "Paremmin tehty" versio löytyy My Iron Lung EP:ltä.

En jaksanut tarkistella juttujen todenperäisyyttä, enkä muuten tiedä miksi nämä spämmäsin tänne. Musiikista vaan on eri kiva selitellä.

 

[Osmo Rapeli]

Ei tuo kaupallisuus ja isoksi muuttuminen haittaa mutta niinkuin tuolla toisessa ketjussa totesin,pelkään kovasti että YleX ottaa Arcade Fireltä kappaleen,esim. No Cars Go:n,joka radioon voisi jopa sopia,tehosoittoon ja tappaa sen toistamalla.

Jotain siinä biisissä on sitten vikaa jos se kerran kuolee kun sitä soitetaan liikaa. Tai kuuntelijassa? Ei hyvä biisi kuole soittamalla.

Musiikin jakaminen eri tyylikategorioihin on niille ihmisille jotka eivät musiikkia ymmärrä.

 

[obi-wan]

Jotain siinä biisissä on sitten vikaa jos se kerran kuolee kun sitä soitetaan liikaa. Tai kuuntelijassa? Ei hyvä biisi kuole soittamalla.

Musiikin jakaminen eri tyylikategorioihin on niille ihmisille jotka eivät musiikkia ymmärrä.

En väitä etteikö levy palaa takaisin kuunteluun myöhemmin mutta kyllä liikasyöttö vie terän ainakin tilapäisesti.

 

[Erling]

Ei tuo kaupallisuus ja isoksi muuttuminen haittaa mutta niinkuin tuolla toisessa ketjussa totesin,pelkään kovasti että YleX ottaa Arcade Fireltä kappaleen,esim. No Cars Go:n,joka radioon voisi jopa sopia,tehosoittoon ja tappaa sen toistamalla.



Samalla kiertueella Rubik tuli nähtyä,Lutakossa taisi olla.Keskittyminen soittoon ei ollut ehkä paras mahdollinen mutta jonkinasteinen kiinnostus ehti syntyä.

Joo lähinnä dissasin näitä kriitikoista kauneimpia, parhaimpia ja suurimpia. Mulle bändin kaupallisuus ei voi olla mikään miinus, koska mua ei kiinnosta niin paljon mikä bändi on iso tai mitä muut kuuntelee, että antaisin sen vaikuttaa mun omaan musiikkimakuun. Liikasyötöstäkään en juuri voi kärsiä koska kuuntelen ainoastaan RadioHelliä ja sitä mitä kuulokkeisiini laitan.

Tottakai se on sitten vähän ärsyttävää kun joku jantero hehkuttaa jotain Pixiesiä ja menen innoissani hänen luokseen keskustelemaan niin ainoa mihin se pystyy on, että joo se on vitun hyvä se mikä soi siinä FightClubissa, se missä lauletaan uu uu uu uuu. En mäkään sitten voi jauhaa siitä kuka teki uusimpaan Justinin biisiin biitit. Ou nou.

Hannes_ko: Joo toi Pixies on jotain ihan käsittämätöntä jenkeissä, mitä mä olen ymmärtänyt. En tiedä onko asiaan sitten vaikuttanut se, että se nousi grungistien tietoisuuteen just Nirvanan kautta. Haluisin tietää lisää.

 

[masaala]

Jotain siinä biisissä on sitten vikaa jos se kerran kuolee kun sitä soitetaan liikaa. Tai kuuntelijassa? Ei hyvä biisi kuole soittamalla.

Kyllä hyväkin biisi kuolee soittamalla. Kun kaikki mahdolliset pienimmätkin nyanssit on koluttu ja suurimmat tunnepurkaukset koettu, niin kyllä kappale on silloin soitettu kuoliaaksi. Itselläni on paljon sellaisia kappaleita, joita ei ole "pystynyt" kuuntelemaan sen jälkeen kun sitä on aikansa kuunnellut.

Hyvä biisi voi kuolla myös sen vuoksi että siihen liittyvä tilanne ei enää tule toistumaan. Otappa vaikka ex-tyttöystävän kanssa luukuttamasi levy soittolistalle, niin huomaat mitä tarkoitan. Tosin tällöin vika on kuuntelijassa.

 

[Osmo Rapeli]

Kyllä hyväkin biisi kuolee soittamalla. Kun kaikki mahdolliset pienimmätkin nyanssit on koluttu ja suurimmat tunnepurkaukset koettu, niin kyllä kappale on silloin soitettu kuoliaaksi. Itselläni on paljon sellaisia kappaleita, joita ei ole "pystynyt" kuuntelemaan sen jälkeen kun sitä on aikansa kuunnellut.

Hyvä biisi voi kuolla myös sen vuoksi että siihen liittyvä tilanne ei enää tule toistumaan. Otappa vaikka ex-tyttöystävän kanssa luukuttamasi levy soittolistalle, niin huomaat mitä tarkoitan. Tosin tällöin vika on kuuntelijassa.

Ensinnäkin, eihän kukaan kuuntele pelkkää yhtä biisiä, tai yhtä levyä. Tulee uusia levyjä, mutta parhaisiin palaa aina uudestaan ja uudestaan.

Toisekseen, jos niin kerran käy, kuuntelet sitten jotain kertakäyttöistä musiikkia. Musiikin historia on pullollaan biisejä ja leyjä jotka ovat jo nyt kestäneet vuosikymmeniä. Ajan kanssahan se kestävyys ja paremmuus testataan.

Kolmanneksi, jos mietin jotain tiettyjen tyttöjen kanssa kuunneltuja biisejä niin parhaimpien biisien kanssa käy niin että huomaa että ehkä biisi oli parempi kuin se kyseinen kimalainen.

 

[Pressiboxi]

Radio Helsinki!

Radio Helsinki on melko takuuvarmaa kamaa indien/alternativen/eksperimentaalisen musan suhteen.

Kaikkia em. kategorioita yhdistää legendaarinen PASKIS, joka on eetterissä juuri nyt. Tänään jopa normaalia paskempaa settiä tarjolla, näemmä.

Radio Helsinki on kuunneltavissa myös netissä: http://www.radiohelsinki.fi/

 

[masaala]

Ensinnäkin, eihän kukaan kuuntele pelkkää yhtä biisiä, tai yhtä levyä. Tulee uusia levyjä, mutta parhaisiin palaa aina uudestaan ja uudestaan.

Toisekseen, jos niin kerran käy, kuuntelet sitten jotain kertakäyttöistä musiikkia. Musiikin historia on pullollaan biisejä ja leyjä jotka ovat jo nyt kestäneet vuosikymmeniä. Ajan kanssahan se kestävyys ja paremmuus testataan.

Onhan se totta, että musiikin historia on pullollaan hyvin säilyneitä biisejä. Ehkäpä kuuntelen sitten kertakäyttöistä musiikkia. Tiedä häntä.

Kolmanneksi, jos mietin jotain tiettyjen tyttöjen kanssa kuunneltuja biisejä niin parhaimpien biisien kanssa käy niin että huomaa että ehkä biisi oli parempi kuin se kyseinen kimalainen.

Niin. Kuolema kuitenkin yleensä tapahtuu siinä, että ei halua muistaa...

 

[hannes_ko]

Toisekseen, jos niin kerran käy, kuuntelet sitten jotain kertakäyttöistä musiikkia.

Höpö höpö. Minä olen esimerkiksi pystynyt saamaan lähes hengiltä Manic Street Preachersin Motorcycle Emptinessin. Luulin jo, että potilas on kuollut, mutta syvästä koomasta heräsi kyseinen ralli. Kertakäyttöistä? Svidud ei!

Procol Harumin As Strong As Samsonia kuuntelin joskus c-kasetilta tuntikausia kuukausikaupalla niin, että kelasin aina piisin päättymisen jälkeen uudestaan alkuun. Väsähtihän siihen, mutta virkosi piisi sitten myöhemmin. Pidän maailman top5-piisinä.

Kate Bushin Wuthering Heightsin kanssa sama juttu. Ehkä jopa maailman paras piisi, mutta tulin toimeen vuosikausia kuuntelemattakin.

Nirvanan Nevermind-levyä minun ei tarvinnut kuunnella kymmeneen vuoteen. Aivan viime vuosina olen sitä taas maltillisesti soitellut. En varsinaisesti ollut kyllästynyt piiseihin, mutta koska levy soi päässä milloin tahansa, niin oli tarpeetonta laittaa kiekko soittimeen. Ja minusta kyseessä on sentään ehkä maailman paras levy, ainakin itselleni tärkein.

Esimerkkejä on vaikka kuinka. The Beatles -nimisellä pumpulla on paljon materiaalia, jota en jaksa kuunnella juuri nyt. Strawberry Fields Forever, Penny Lane, Something... Led Zeppelin ja CCR ovat myöskin tällä hetkellä boikotissa, vaikka en kiistä kummankaan kaikinpuolista loistavuutta.

Näiden jälkeen voikin sitten miettiä, mita tehosoitto voi tehdä pelkästään mainioille piiseille, kun tuollaisiin loistaviin kappaleisiinkin kyllästyy.

 

[hannes_ko]

Onhan se totta, että musiikin historia on pullollaan hyvin säilyneitä biisejä.

Jos otetaan vaikkapa tälläinen meikäläisen tapainen jantteri, joka on syntynyt 1980-luvun alkupuolella, ja mietitään vaikkapa jotain Beach Boysin God Only Knowsiin tutustumista.

Ensi kerran kuulin kappaleesta ehkä 9-vuotiaana, että tällainen jumalainen laulu on sävelletty. Korva tarkkana sitä sitten vaanittiin, ja muutaman vuoden sisään kuulinkin. Sittemmin sen on voinut bongata jostain pari kertaa vuodessa, kerran radiosta, kerran soundtrackilta jne. Jossain vaiheessa tulee ajanohtaiseksi ostaa levy, nyt alla on ehkä 20 kuuntelua, mutta piisi on "tutumpi", koska se on pitkän ajan aikana tullut tutuksi ja osaksi elämää.

Nyt piisiä voi luukuttaa silloinn kun haluaa, ja tuleehan sitä soitettua. Silloin kun tekee mieli. Soittokerrat triplaantuvat, mutta tuoreus säilyy.

Sitten kyseinen piisi laitetaan mainostamaan tv-sarjaa!?!!!???!!!:=

Tämän päälle voi miettiä, mitä mieltä kappaleesta olisi, jos ensikosketus siihen tulisi "sata kertaa viikossa YleX:ltä väkisin" -tyylillä.

 

[Osmo Rapeli]

Näiden jälkeen voikin sitten miettiä, mita tehosoitto voi tehdä pelkästään mainioille piiseille, kun tuollaisiin loistaviin kappaleisiinkin kyllästyy.

Ensinnäkin, eihän kukaan kuuntele pelkkää yhtä biisiä, tai yhtä levyä. Tulee uusia levyjä, mutta parhaisiin palaa aina uudestaan ja uudestaan.

Niin kuka kuuntelee pelkkää Motorcycle Emptinessiä, tai pelkkää Beatlesin kokoelmaa? Tai pelkkää Manicsien tuotantoa.

En minäkään kuuntele pelkkää Nuclear Nightclubia tai Revolveria, ainakaan yhtä paljon kuin ne ostaessani. Ei silti tarkoita että olisin niihin jotenkin kyllästynyt. Olen vain älynnyt kuunnella muitakin levyjä, sillä niitä on maailmassa loputon määrä.

Kyseenalaistamiseni "kertakäyttömusasta" on kohdistettu ennenkaikkea niihin indiebändeihin, jotka kuulostavat varmaan ensivaikutelmana ja jonkin aikaa hienoilta, mutteivat kestä ajan kanssa. Isompien nimien ja enemmän tehneiden klassikkobändien kanssa nyt älyää kuunnella koko tuotantoa, tai ainakin isompaa osaa siitä kuin yksi kokoelma tai "paras levy".

 

[Erling]

Tämän päälle voi miettiä, mitä mieltä kappaleesta olisi, jos ensikosketus siihen tulisi "sata kertaa viikossa YleX:ltä väkisin" -tyylillä.

Mulla on tästä omaperäistä kokemusta.
Silloin kun vielä asuin pikkusiskon kanssa vierekkäisissä huoneissa, sain kuulla r'n'b tähtönen Beyoncen ekan soolohitin "Work it outin" varmaan noin kuusi kertaa pävässä kahden kuukauden ajan. Olin lähes hulluuden partaalla, mutta vastasin isoveljellisesti aimo annoksella joko QOTSAa tai Clashia iltakymmenen jälkeen, joten ehkä päästiin tasoihin.

Mutta mun on pakko myöntää, että sen pakkosyötön puolessa välissä aloin oikeasti tykkäämään biisistä. Nyt se on top50:ssä iPodini soitetuimissa.
Eikä hävetä yhtään.

Let's get funky.

Mitä mieltä muuten jengi on Tuomo "Tuomo" Prättälän esikoissoolosta. Suuri hype ja suuret vertaukset (indieopas: epä-coolia tykätä jos siitä tulee liian monen mielestä coolia). Itse en ole kuullut kappalettakaan, kannattaako kokeilla?

 

[M10]

..just my two cents

Primus oli varsinkin Suomessa vielä 90-luvun alussa aika UG-bändi. Ensimmäisiin levyihin (Frizzle Fry & Sailing the seas of cheese) tuli tutustuttua ehkä n. 12-vuotiaana (1993). Muistan, kun ala-asteen kuudennella sen aikaisen bestiksen kanssa leikittiin Les Claypoolia musiikkiluokassa. Internetistä ei ollut vielä tietoakaan, joten se basisti oli jotain maagista. Ylä-asteella (1995) tuli sitten bändin neljäs albumi Tales from the punchbowl ja sen hitti "Wynonas big brown beawer". MTV soitti sitä aika tauotta ja Primuksen UG-päivät olivat ohi. Nyt täytyy musiikkipoliiseille heti sanoa, että toki jo Sailing the seas of cheesen aikoihin bändi oli jenkeissä suht lähellä valtavirtaa. Nyt puhunkin Hämeenlinnan musaskenestä, jossa Primuksesta niihin aikoihin ei moni vielä tiennyt mitään.

Toki Morrow10:n kotoa löytyy vieläkin Primus-julistetta ja Primus-paitaa. Fanitus ei ole kadonnut mihinkään. Ei edes umpisurkean Antipop-levyn myötä. Siinä oli kyllä kaupallisuushakuisuuden huipentuma tommorelloineen ja jameshetfieldeineen. Eka ja paras levy Frizzle Fry on vieläkin lähes joka viikottaisessa soitossa, vaikka sen ulkoa kaikin puolin osaankin.

Kuolleet Intiaanit on nykyään sellainen suomalainen "ei niin valtavirtamusiikki" -bändi, jota tulee erittäin paljon kuunneltua. Kaiken shown ja oheishämmennyksen takaa löytyy äärimmäisen lahjakkaita musiikin tekijöitä. Huhtikuun viides päivä pitäisi mennä katsomaan taas niitä Nosturille. Suosittelen muillekin silloin pk-seudulla vaikuttaville.

 

[obi-wan]

Mitä mieltä muuten jengi on Tuomo "Tuomo" Prättälän esikoissoolosta. Suuri hype ja suuret vertaukset (indieopas: epä-coolia tykätä jos siitä tulee liian monen mielestä coolia). Itse en ole kuullut kappalettakaan, kannattaako kokeilla?

Pari kertaa kuunnellut levyn läpi ja ihan toimivaltahan tuo kuunnostaa.Tuli ihan hyville fiiliksille tuota kuunnellessa.

 

[Osmo Rapeli]

Mulla on tästä omaperäistä kokemusta.
Silloin kun vielä asuin pikkusiskon kanssa vierekkäisissä huoneissa, sain kuulla r'n'b tähtönen Beyoncen ekan soolohitin "Work it outin"

You sick motherfucker!!!

Kyllähän moneen bändiin tutustuu paljonpyöritettyjen hittien kautta huomatakseen sitten ajan kanssa että se biisi voi helposti vaipua sinne levyn keskitasolle. Pointti onkin aina siinä miten koko levy tai bändi kestää kuuntelua, eikä vain yksi biisi, koska ei se yksi biisi koskaan riitä pitämään innostusta missään bändissä. Jos ensimmäiseltä levyltä löytyy yksi hyvä biisi, ostaa kyseisen levyn, mutta jos se on ainoa hyvä biisi ko. levyllä, ei osta toista levyä vaikka se yksi biisi olisi kuinka hyvä.

 

[Moderaattorit]

Siirrämme ketjun keskustelun luonteen takia pois kierrätyskeskuksesta.

t. Modet