Heitetään tästäkin ottelusta vielä syväluotaavampaa analyysiä (tulee subilta myöhemmin tänään uusintana):
Suomen reagointipeli ja toteutus koko viisikkona taisi hiukan shokeerata Venäläisiä siinä suhteessa, ettei punakone hiukan kokemattomallakaan jengillä päässyt toteuttamaan omiin nopeisiin ja taitaviin pelaajiin purevaa nopeita lähtöjä, kun siellä oli 2-1-2 keskialueella reagoinut vahvasti siihen miten sieltä lähdetään. Tämä aiheutti lukuisia pakki-pakki syöttöjä ja syöttöketjujen virheitä joihin Suomi nopeasti reagoi ja katkoi avausyrityksiä hienosti ennakoiden keskialueella. En niinkään tilastoinut HPV-lukuja tästä ottelusta, mutta jos joku niitä teki niin ainakin huomion arvoista oli se miten Venäjä pelasi jalosmaisempaa kiekkoa, melkein kuin Suomen ''jalosaikana'' tämän suhteen omasta mielestäni varsinkin ensimmäisessä ja sittemmin myös myöhemmässä vaiheessa peliä. Suomella sen sijaan (en ainakaan muista) nähneeni yhtään hidasta lähtöä, vaan kaikki tapahtui puolinopeasti tai nopeasti, mikä oli myös Venäjän hiukan keskialueelle jättäytyneen karvauksen syytä. Palautuksia annettiin ja taaksepäin parilla syötöllä ratkottiin reagoiden hyvin keskialue ja kuvioissa oli huomattavaa ainakin kerran se mikä näytettiin studiossakin, että miten Lehterä oli sentterinä syvimmällä sitomassa kun samaan aikaan Salminen ja Osala vaihtoivat paikkaa laitureina. Toki riskialtis valinta, jos pelaajalla ei ole vaadittavaa tilannetajua saati pelinlukua, siihenkin tämä on verrannollinen tämä reagoiva peli kuitenkin. Tosin vapauksia antavaa peliä on harjoiteltu, mutta monelle se vaatii jonkin verran totuttelua. Melko vaativa ja energioita kuluttava pelityyli, mutta saadaan vastustajankin energioita tapettua tällä tavalla. Vielä yhtenä huomionarvoisena pointtina näin peliin itseensä keskittyen, että väärästä vaihdosta ''jo'' toinen jäähy leijonille turnauksessa, ei kenties voi vielä vetää paljoa johtopäätöksiä, mutta vaikuttaako tämä reagointipeli myös osaltaan siihen puoleen, miten vaihdossa olevat pelaajat lukevat tilannetta? Koska esimerkiksi Suomen ekassa maalissa (korjatkaa jos muistan väärin) että vaihto oli pitkä/kesken kun Koivisto reagoi menemällä Venäläisten omalle alueelle karvaamaan ja aiheutti näin harhasyötön Salmisen lapaan joka snaippasi kiekon yläkulmaan.
Toisessa erässä Venäjä pääsi paremmin pelin mukaan, mutta ei esittänyt paria todellista huippupaikkaa lukuunottamatta sen suurempia. Burmistrov olisi voinut heittää takatolpalle tyhjän maalin, mutta päätti itse laukoa. Käsittämätön ratkaisu kun tiedetään miehen käsi/silmä/äly poikkeuksellinen kombinaatio. Kolmas erä oli jo mielestäni niin sekavaa peliä, ettei viisikkopelissä ollut paljoakaan huomionarvoista, eikä Venäjäkään pahemmin päässyt kiriä aloittamaan, kiitos reagointi ja maalivahtipelin tänäänkin.
Maalivahtipelistä: Koskinen ei pomputellut kiekkoja paljoakaan eteensä. Nopeajalkaiset Venäläiset leikkasivat muutaman kerran keskeltä ja laukoen, että olisi voinut mennäkin, mutta Koskinen piti hienosti fokuksen tänään oleennaisessa. Ylivoimalla Suomen puolustus saatiin rikottua näyttävillä syötöillä niin, että tyhjää tonttia oli tarjolla pariinkiin otteeseen. Jopa niin varmoja, että Mertsikin totesi ''Nyt se men... no eipäs menekään''. Kolmen metrin Koskinen pääsi liian helposti ensimmäisessä erässä, että kun Venäjä alkoi herätä Suomen reagointipeliin vastaten enemmän ja enemmän Koski kuitenkin löysi itsensä peittämästä sen häkin, eikä ajanut liiemmin itseään ulos tilanteista. Nollapeli kertokoon kaiken oleellisen mv-pelistä tänään.
Puoluspelistä: Suomen puolustajat taistelivat ja pysyivät miehessä kiinni vastaten luisteluunkin mallikkaasti, miksi se näyttikin Venäläisten näkökulmasta niin vaikealta. Viime pelissä parjattu Ohtamaa - Marttinen paransi peliään ja kun siellä oli kovemman karvauksen tullen vielä kolmas pelaaja alhaalla hakemassa Suomelta oli sieltä helpompi lähteä, mutta teki pyytettömästi ''näkymätöntä'' työtä jälleen hienosti. Alemmista pareista Korpikari - Lajunen hyökkäyspäässä esitti aika ajoin ihan hienoa kiekollista peliä, mistä meinasikin tulla hyviä maalintekopaikkoja. Mäntylä, Lepistö, Hietanen ja Kousa näkyivät sitten enempi yv-pelissä, missä Suomi sai hyvin pakkopelin pyörimään Venäjän ollessa oikeastaan koko ottelun ajan hiukan vaisu.
Hyökkäyspelistä: Suomen hyökkäyspelaaminen oli jälleen kerran energistä ja korkeahko tempo ja suoraviivaisuus, ehkä hiukan yllätti Venäläiset ''housut kintuista'' ekassa erässä, jossa laukaukset kohti maalia 7-1 Suomelle. Ykköskenttä kokonaisuudessaan esitti jälleen parasta peliä. Lehterän voimatasot on kyllä huimat kaksikin Venäläistä roikkui kimpussa ja silti sai väkisin pidettyä kiekon ja pyllyltäänkin pelattua vielä maalia kohti. Salmisella hienot vaistot ja luovuutta yllin kyllin mitä väläyttelikin, mutta voisi väläytellä hiukan enempikin. Osala jälleen katosi kuvasta saatuaan pienestä ylilyönnistä jälleen isohkon rangaistuksen 2+10 laitataklaus. Salminen iskikin hyvästä reagointipelistä ja Venäläisten paniikkiratkaisusta komeasti ranteella 1-0 maalin. Todellisen työnäytteen antoi kuitenkin kolmosketjun laituri Jormakka, joka 12 sekunnin sooloilunsa päätteeksi pyöräytti Ryasenskyn ja lopulta koko Venäjän pakan aivan kanveesiin ja iski oman reboundinsa veskan ''putkista'' sisään. Todella epätyypillinen suomalainen maali, mutta jälleen osoitus siitä mitä hyvä itseluottamus tekee pelaajan mielelle, kun onnistumisia alkaa tulla. Kapteeni Komarov oli paljon tsekkipelistä enemmän esillä ja nostettiin ykkösyv:seen miesvajeen vuoksi. (Suomella yhdessä vaiheessa kolme pelaajaa jäähyboksissa samaan aikaan). Koskirannalta ja Savinaiselta jälleen kerran vahvaa kamppailupelaamista. Neloskenttä ei esittänyt oikeastaan paljoakaan johtuen pienestä peliajasta, mutta varsinkin lopussa Pakarisella oli miljoonan taalan paikka niitata Koiviston loistavasta jättösyötöstä lisämaaleja. 2-0 kuitenkin tänään hyökkäyksen osalta hieno suoritus. Ali ja ylivoimakin toimii ja karvaa rohkeasti ja aggressiivisestikin aika ajoin miten sattuu reagoimaan pelin kulkuun.
Tiivistettynä: Jälleen ehjä esitys Suomelta. Venäjä pienoinen pettymys. Ainoastaan näkyvimpänä ketjuna voi pitää äärimmäisen pehmeäjalkaisia Averin - Plotnikov - Kuznetsov ketjua, joka loi tukun vaarallisia paikkoja, mutta kaikilla pelin osa-alueilla Venäjä oli joka kentällisen toimestakin Suomea jäljessä tänään. Hienosti Suomi piti jälleen pakan kasassa, lähinnä kysymys kuuluu kun sitä epäröitiin myös studiossa, että pystyykö todella näin vaihtelevalla reagointipelillä pysymään pelin päällä koko 60 minuuttia menettämättä paukkuja jatkopeleissä? Kuitenkin ellen puusilmäisesti muista niin Erkalla taisi olla roolitusten suhteen viime valmentajakaudellaan energiaa säästävämpi taktiikka? Mistä tämä kertoo? Kenties siitä, että Erkka on vienyt omaa systeemiään vielä niistä ajoista eteenpäin. Sen aika näyttäköön.